Armon tiu 1.5

Pakkasta pitelee, mutta hanki ei sittenkään terästy. Aamukone mäni ja mäkätti männessään.

Pian olemme kristikunnassa vuosittain toistuvassa tilanteessa, jossa tiu hopearahaa nostaa kirkosta ja uskosta kumpuavat metafora-automaatit ääneen: 30 (TIU 1.5) niitä hopearahoja tietty oli ja itsemurhahan siitä sikisi. Äänestäjänsä pettänyt Juudas ei pitkäksi aikaa rikastunut. Kahden viikon päästä alttarit on verhottu mustiin.

1980-luvulla tutkin itsemurhia. Yksittäisissä tapauksissa huomasin kotiseurakuntani papeista joidenkin tuomitsevan hautajaispuheissaan itsemurhan syntinä. Moni jälkeenjäänyt pahoitti mielensä. Itsemurha kun muutoinkin oli johtanut maaliinsa, omaisten syyllistymiseen ja läheisten uhriutumiseen. ”Nyt vielä tuo mustakaapu tulee kertomaan, että syntiähän se on, Raamatussa niin sanotaan”. Homous ja itsemuha.

Juudasta eivät tarinan mukaan (Raamattu on totta, ei tarinaa?) rahat pelastaneet ja hän kuoli ennen Mestariaan.

Olen iän myötä tullut aina vain herkkänahkaisemmaksi. Helpommin sekä syyllistyväksi että uhriutuvaksi: ”Miksi aina minä”.

Toimittaja toisensa jälkeen kertoo palkkansa edestä arrogantteja käsityksiään siitä, kuinka ”väärin sammutettu, sammutetaan ja tullaan sammuttamaan”, olipa kyse henkisistä tai materiaalisista arvoista, joiden ohjaamana yhteistä valtaa ja rahaa käytetään.

Minusta syyttäjät  – J´accuse – ovat kuitenkin oikeassa. Ja yhtä lailla, jos taas haluan olla oikeassa, minun suuhuni tai kynäni kärkeen voi uhriverella kirjoittaa ”Mea culpa, mea maxima culpa”.

Onneksi vaalit ovat jo tänä aamuna (YLE-uutiset ja puoluekannatus). Ja huomenna on vaalikentilläkin aprillipäivä.

Kuuntelin illalla jonkun tunnin ajan etelän vieraiden itselleni mieluista käsitystä siitä, mikä Lapissa ja Suomen taiteessa on oikein ja mikä menee päin Gallen-Kallelan mäntyä (Schatz Bodenseelta, Tervomaa Forssasta ja Ruokanen Ranuantien varresta) . Mielenkiintoinen havainto oli, että tällä kertaa yleisö koki aika hostiilisti olevansa oikeassa ja puhujat taitavat vieläkin miettiä omaa kantaansa siitä, miksei taivaalla ole vetonarua, mitä vetämällä tarusta (Ultima Thule ja revontulet) tutuksi tulleet lupaukset leimuavasta taivaasta voitaisiin lunastaa.

No, Juudaksella sellainen köysi oli. Rahaa vastaan.

Kuva (Antti Liikkanen, Split): ”Sirkuksessa Jalopeura voi olla aika vittumainen elläin” (pohjois-karjalainen alokas)