Toiletti- ja saunakulttuurista

Illalla oli sauna joten väsytti ajoissa ja menimme nukkumaan varhain.

Neitsyen tähtikuviossa isotteleva kirkas Jupiter osui 15 asteen pakkasessa makkarin akkunan läpi klo kolmelta silmiini herättäen. Harmitti vähän. Harmitus tosin lientyi, kun tupakalla ja Uusi Rovaniemi-lehden noutoreissulla taivaalla leiskuivat talven kenties komeimmat revontulet, 03:15 (GMT + 2, DST)

Saunassa olimme vaimon kanssa alasti, mutta tytär ei enää sinne kanssani tulisi. Paitsi sitten, kun tästä raihnaistun ja hän sairaanhoitajan koulutuksellaan joutuu julkisten palvelujen puutteessa siivoamaan ruhoani , koska SoTe-piirillä ei siihen ole tuloluokkani huomoiden varaa.

Sitä kutsutaan kotihoidoksi.

Kuuntelen radiosta oopperaa:

Sopraano June Anderson laulaa aarioita Bellinin oopperoista Puritaanit, Capuletit ja Montecchit, Unissakävijä ja Beatrice di Tenda

Vaimo tuli lämmittämääni saunaan hyväntekeväisyysjärjestönsä kokouksesta. Heidän järjestöönsä ei miehillä ole pääsyä. Olen kahdesti kieltäytynyt sellaisen järjestön jäsenyydestä, johon naisilla ei ole asiaa.

Kuuntelin koko eilisen päivän keskusteluja siitä, miksi kotiseurakuntani kirkkoneuvosto, jonka varajäsen olen, haluaa kieltää saarnajapappinsa esirukoukset sellaisilta, jotka heidän mielestään Luoja on luonut.

Kielto pitää, vaikka Samuel, heidän piispansa, sen kiellon kieltää. 8-3 oli äänestystulos. Kirkkoneuvostossa on useita sellaisia, joille sukupuoli tai ainakin sen hahmottaminen ja syntyhistoria kovin on epätyyppinen.

Olin jokin aika sitten Brysselissä kokouksessa, jossa epätyyppisesti sukupuoliset saarnan nuotilla kertoivat asiastaan. Tällaisia epätyyppisiä on monenlaisia ja he luonnehtivat itseään monella aika vaikeasti mieleeni jäävällä termillä.

Mukavia ihmisiä, vähän tosikoita tosin. Vähän niinkuin ne Rovaniemen piispaatottelemattomat kahdeksan, jotka olen liki kolmekymmentävuotisella kirkkopäättäjän urallani oppinut tuntemaan. Jokaisen. Ihan silmästä silmään. Kättä paiskaten, homo sapiens – viruksia pelkäämättä (Noro, kuten tiedätte).

Tiistaina – oliko se toissapäivänä – olin mukana kokouksessa, jonka pöytäkirjantarkastajaksi minut valittiin. Se tasa-arvoisen yksimielisesti päätti 4 200 000 000€:n vahvuisen omaisuutensa luovuttamisesta ja kolmella vuosisadalla eläneen yhdistyksensä lopettamisesta (1890-2017). Latinaksi se menee jotenkin niin että Finish Finlandiae. Sitaatti: ”Oikeistolainen Vladimir Purishkevitsh huusi kokouksessa Finish Finlandiae eli Suomen loppu.”

1899 Eetu Isto maalasi asiasta taulun ”Hyökkäys”. Siinä laki on kauniin blondin sylissä ja sen yrittää häneltä meren taustalla pauhutessa ryöstää kotka, jonka sukupuolta ei ilmoiteta.

Poikaporukoissa on kyllä käytössä ilmaisu ”kaamea kotka”.

Pöytäkirja tuosta kokouksesta ei vielä ole tullut tarkastettavakseni, mutta kesken kokouksen minun piti mennä kloaakkiin eli rest-roomiin eli toalettiin eli vessaan eli huussiin. Valittavana oli kaksi ovea. Toisessa lukee WC, toisessa on sellaisen olennon symboli, josta ei voinut millään arvata tarkoittiko se minihameista naista vai pitkätakkista miestä. En kerro kumman valitsin, mutta sen verran voin sanoa, että ovi on sellaisen kabinetin ovea vastapäätä, jonka asetelineessä on  II Maailmansodan ajan aseita Suomi-konepistoolista lähtien.

Ruotsissa päätettiin alkuviikosta, että ne naiset, jotka ovat muuttaneet sukupuolensa miehiksi, saavat nyt korvausta kymmeniätuhansia kruunuja siitä, että muutoksen yhteydessä heidän munajohtimensa on katkaistu ja näin silvottu heidän naisen kehoaan siten, etteivät he enää voi tulla raskaaksi.

Ne miehet, joiden kehossa asuu niin vahva naisidentiteetti, että samanlaiseen prosessiin (miehen keho naiseksi) on lähdetty, eivät valita sitä, että heiltä penis, siemenjohtimet ja kivekset on poistettu. Tosin tätä ei saa sanoa ainakaan menettämättä yksin lukien seitsemän fb-ystävää (tiedän, kokeilin).

Voice of Finland-kilpailuissa semifinaaleihin kansa äänesti viikonvaihteessa miehen, joka lauloi hitaan laulunsa yhtä kauniisti kuin nyt taustalla radiossa laulava June Andersson. Ei niin hyvin, mutta niin korkealta ja niin mieltäni hyväilevällä tavalla. Muistatte varmaan Kivikasvojen Fredin, sen naisylipormestarin puolison?

Jupiter on siis se minut harmikseni herättänyt kiertotähti, johon liitetään sotaisia ja miehisiä ominaisuuksia. Iltaisin yhtä kirkkaana pakkastaivaalla virnistelevä Venus-planeetta taas saa harteilleen naisellisten ominaisuuksien viittaa. Kolman hyväkäs, punainen planeetta Mars, käy sotaisten ihmisten tunnukseksi. Viime aikoina nuo kolme ovat usein osuneet samalle ”taivaalle”, niinkuin sitä sanotaan. Eräiltä on sinne taivaisiin pääsy kielletty, stright forbidden.

Nyt jopa ”sellaisten” rakkauden puolesta kielletään jopa esirukoilu Herran Huoneessa sunnuntaisin, jolloin siellä onkin paikalla iso partti siitä väestä, joka nykyajan aneita maksaa: Rovaniemellä liki 50 000:sta kirkonkymmenyksiä maksavista käy sunnuntaisaarnaa kuuntelemassa promille, pari, pääsiäisenä vähän enemmän. Turkissa ortodoksit käyvät pääsiäisenä myös äänestämässä johtajansa diktatuurin vahvistamisen puolesta. Suurimpana ja pyhimpänä ortodoksien vuoden kirkkopyhistä.

Kirkkoveron vertaamisen aneisiin teki viikko, pari sitten YLE:n Horisontti-ohjelmassa eksegetiikan professori Helsingin yliopiston Teologisesta tiedekunnasta. Minä vai siteerasin häntä, näin ”Lutherin uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlana”.

Kööpenhaminan lentoasemalla on Suomen koneiden lähtöportin vieressä paskahuussi, jonka vieressä on kusiputka. Huussi on sellainen, että symbolit määräävät kumman tahansa sukupuolen (ruåts HEN) – tai siltä väliltä olevan – vapaan pääsyn sinne Tuborgin, smörrebrödin ja Röda Pölserin jätöksiään detoksikoimaan. Sen sijaan kusiputkaan ei naisilla ole mitään asiaa. Siksi sinne koskaan ei olekaan jonoa. Toisilla ovilla jono Suomen koneen lähtöaikaan näkyy olevan tuskatuttavan pitkä ja hidas niillä, joilla kupla otsaan on kuvaannollisesti pullistumassa.

Sen sijaan se nuori mies, joka vahingossa eksyi (oma ilmoitus!) uimahallissa naisten saunaan, jäi myös hovioikeudelta alkuviikosta armahtamatta.

Hyi helvetti (vai missä ne liekit leiskuvatkaan – yöllä ainakin Lapin taivaalla).

Piirros (Antti Liikkanen, 1999): Joona(s)-niminen mies kuin hiiri kohtaa islantilaisten, norjalaisten ja japanilaisten vielä pyytämättäjättäneen Valaskalan