The (True) Finns

+8C, kirsikkapuu kukkii narsissien keltaisessa loisteessa.

Keskustelin asperger-sielun omaavan ystäväni kanssa.

Hän kertoi vaihtaneensa puoluettaan Perussuomalaisista Kansakoulunkujalle (Kansallinen kokoomus). Syyksi hän mainitsi, että ”työmies” on saanut liikaa valtaa ja puolueesta on tullut kommunistien cityvihreä osasto.

Ystäväni ei ”kärsi” asperger-syndroomasta vaan hän keskittyy asiaansa niin perusteellisesti, että hän osaa sen juurta jaksain.

Loin oman idealisoidun selfini äärikokoomuslaisessa rautatie- ja varuskunta-kauppalassa ja -kaupungissa sellaisen rehtorin johdolla, joka oli osannut opettaa matematiikkaa myös 1930-luvun natsi-Suomessa äidilleni, joka oli, requiestat in pace, aika tuhti oikeistolainen.

Minun ideologiani oli Vanhan valtaus ja Pitsingin yhdeksän teesiä ja se kesti RUK:ssa kiittäen tekemäni sodanopin, maakunta-valmeuskurssin ja Valtakunnallisen 159. Maanpuolustuskurssin.

Ehkä siksi, että kurssin 159 oppilaspäällikkö omasi ja omaa samat ihanteet kuin minä.

RUK:ssa (kurssi 122) samaa edusti Seppo Hovi, Lasse Lehtisen kaveri Radio Yle 1:ssa näinä aikoina.

Koska ansaitsen niin paljon, että vero-prosenttini on liki 60, on monen vaikea oivaltaa, että minulla on ihanne, joka on lähempänä Albert Schweitzeria kuin taistolaiseksi äitynyttä Björn Wahlroosia tai samassa lentokoneessa tänään matkustanutta teknologiateollisuuden työnantajajohtajaa (evp).

Mutta niin se vain on.

Ymmärrän erittäin hyvin niin Perussuomalaiset jättänyttä porrrrvari-ystävääni kuin 1970-luvun alussa tutuksi tullutta Björn Wahloosiakin, teknologiateollisuus-työnantajajohtajasta puhumattakaan.

Mutta minulla eivät nuo 1960-luvun ihanteeni, John F Kennedyn murhasta alkaen, ole juuri muuttuneet.

Niihin kuuluu äärisuvaitsevaisuus. Ystäväni voivat olla – ei niitä montaa ole – vaikka kuinka natseja, sadisteja, feministejä, sovinisteja tai juokaleita, mutta minä pidän ihmisistä, joista pidän ja sillä selvä.

Aivan heidän ihanteistaan riippumatta.

Heille on ominaista, ystävilleni, yksi yhteinen piirre: he eivät edellytä, että minä luopuisin niistä ihanteistani, joita omaksuin ja joihin jäin kiinni silloin, kun Koivulahdessa ja Maarianhaminassa syöksyivät maahan DC-3-lentokoneet, Kuurilassa ajoi juna päin junaa ja maanviljelijä Nikita Hrustshev räjäytti Tsar Bomban Novaja Zemiljalla.

Silloin, kun John Coltrane soitti kommunistien Kulttuuritalolla (Sturenkatu, Helsinki) 14 minuuttia teostaan ”Africa”

Kuva (SA-INT kuva): Kauas ihanteet kohtaavat

 

https://www.google.be/search?q=john+coltrane+africa&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab&gfe_rd=cr&ei=_P3QWN5C6NbyB-6yoOgB