Ulkopolitiikasta – Foreign Policy

Kipakka paastonajan pakkanen rakentaa nuoskalumesta siltoja ”over troubled waters”.

Minulla on ulkopolitiikassa ollut neljä erinomaista opasta, kaikki valitettavasti miehiä. Valitettavasti heistä lisäksi yksi menehtyi Inarin laduille (Antti Satuli).

Divaritason viisaita on jo kymmeniä, heistä valittu partti naisia (esim Liisa Jaakonsaari, Tarja Halonen).

Näiltä viisailta olen oppinut ainakin sen, ettei pidä lähteä todistamaan, jos ei ole valtaa eikä viisautta, mielipide ei riitä.

Siinä on vähän samaa kuin Paavo Väyrysellä ja Ben Furmanilla, joista jälkimmäinen ei taaskaan malta olla lähtemättä syyhyttä saunaan:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005132976.html

En ole päättänyt tänäänkään lähteä, mentoreideni syvästi vaikuttamana, julistamaan. Sen sijaan jatkan viisaampieni kuuntelemista, koska he jaksavat edelleen puhua ja kirjoittaa.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005132775.html

Keskityn miettimään niitä asioita joissa osaan: ihmisen auttamista hänen ihollaan, olipa kyse sote:sta tai ahdistuksesta, surusta tai masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta. Tai juopottelusta. Niiden asioiden osaavista hoitajista kun on suurin pula, todistajia ja rannalta huutelijoita toki riittää.

Niin on myös ulkopolitiikassa, ja toisella rannalla, lahden tai joen takana, riittää sielläkin niitä huutelijoita, kuten asian Jorma Etto runossaan Suomalainen tiivistää.

Kuva (Antti Liikkanen): Sotalaivat ovat onnistuneen ulkopolitiikan ”ei vara venettä kaada”, eivät sodan voittamisessa vahvoja