Kansa(nosa) on puhunut, pulinat pois

Juuri vähä pakkasta, juui vähä uutta lunta.

Suomessa järjestetään kuntavaalit palmusunnuntaina, Turkissa äänestetään perustuslaista I pääsiäispäivänä. Kreikassa johdon valitsivat vapaat miehet ”ei niin kauan aikaa sitten”. Omasta joukostaan.

Alankomaissa, jota media sitkeästi nimeää Hollanniksi, joka on sama kuin jos Suomea nimettäisiin Nylandiksi (Uusimaa), vaali jo pidettiin ja suurin uutinen aamun lehden mukaan on, että sosialidemokaattien valta mureni ja populistit eivät aivan onnistuneet tojuntavoittamaan.

Seuraavaksi eduskunnan on päätettävä eutanasiasta, joka Alankomaissa on rikos eli tutkitaan kuolemantuottamuksena, mutta jätetään syyttämättä, jos ”pelin sääntöjä on noudatettu”. Suomessahan suositussa lääkärisajassa (Syke, neljännen tuotantokauden osa 9/10) tehtiin avustettu itsemurha, joka sekin on rikos, koska hoitoväki ei estänyt selvästi alkanutta kuolemaa, joka olisi ollut nappia painamalla helposti estettävissä.

Suomen kuntavaalien jälkeen on vuorossa Ranskan presidentivaalit, joista niistäkin voidaan jälkikäteen todeta: ”Kansa on puhunut, pulinat pois” (alkuperäinen lausuja Johannes Virolainen, viimeisin siteeraaja Timo Soini).

En malta olla siteeraamatta erästä Brysselissä toimivaa lobbausfirman osaajaa, joka niputtaa asian sosiallisessa mediassa kymmenien vuosien kokemksen antamalla vakaumuksen rintaäänellään, tässä 5000 vuotta kestäneiden nousseiden ja kaatuneiden imperiumien ihmisen (sapiens) maailmassa:

Give me a break! Hollannin vaaleissa oli kolme ilmiötä: PMI Rutte voitti kolmannen kerran; vihervasemmiston Jesse Klaver nosti puolueensa ei mistään tärkeäksi tekijäksi ja liberaali CD66 nousi pimennosta kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Kaikilla oli Eurooppa-myönteinen vaaliohjelma. Geert Wilders tosin lisäsi paikkamäärää, mutta kannatus jäi 12 prosenttiin. Ja silti tiedotusvälineet puhuvat vain Wildersistä. Ja nyt katse on suunnattu Ranskaan ja median odotukset Le Penin menestyksestä ovat korkealla. Josko sittenkin, ajatellaan. Ranskan vaalien suuri tarina ei ole Le Pen vaan Emmanuel Macronin nousu ei mistään todennäköiseksi presidentiksi. Kiinnostaako hänen eurooppamyönteisyytensä mediaa? No ei näytä siltä. Ei riitä suureksi tarinaksi. Sad, so sad.”

Minun tämän viikonloppupäivystykseni aloittavan perjantain ensimmäinen vaali on, menenkö lukemaan aamun Kaleva-lehden Kansankadun vai Hallituskadun Unionille, koskapa tuo lehti ei tule Erottajan tai Kemintien Essolle.

Illalla on edessäni mielenkiintoinen kokemus Perussuomalaisten eduskunta-vaaliohjelmassaan halveksiman korkeakulttuurin saralla.

Lapin Kamariorkesteri soittaa ja kuvataiteilija maalaa taulun soitannosta yleisön katsellessa & kuunnellessa.

Perussuomalaiset tekevät juuri nyt sitä, minkä he äänestäjille lupasivatkin. Laittavat korkeakulttuuria lankulle. Esimerkkinä YLE:n Teema-kanavan lopettaminen (YLE:n hallintoneuvoston pj on kokous- ja pj-palkkioita kymmenin tuhansin kuittaava vaaliohjelmansa tunnollisesti toteuttava mies, PS).

Kansa on puhunut, pulinat pois (Aleksanteri Suuri, Caesar, Nero, Pol Pot & al).

Kuva: ”Isän peski”, Hilkka Ukkola, 1973

Sitaatti tekstissä: J.S. 16.3.