Utelias vai nolo – problem of embarrassment

Suomen hiihtolomakausi Lapissa päättyy upeaan säähän, jota liian monet lentokoneet eivät häiritse, mutta joulumaita löytyy joka lähtöön. -14C, tyyntä, Ho-Ho-Hoo!

Aamukone poistuu 05:55.

Lapsena taisin ihmetellä, miksi arvoituksia pidettiin niin suuressa arvossa.

Niiden kasvatuksellinen etu oli, että isä ja isoisä saivat pitää kunniansa pidempään, kun saattoivat nolostunutta lasta remakasti nauraen opastaa oikeaan tietoon. Nolaamalla kasvattaminen on edelleen suomalaista arkikauraa.

Sitä me maassa ja sen 300 kunnassa taas saamme miettiä, kun alkaa hiljainen viikko, heti palmusunnuntain jälkeen, että tuleeko nyt se latu, laitetaanko tähän se uimahalli ja montako kunta-ministeriä on Soinin tusinassa.

Sitä ei kukaan oikein halua miettiä, että tuleeko sote ja jos tulee, onko se niinkuin Valko-Venäjällä (Belarussia): ”Ei saa raaputtaa, BÖÖ”.

Esimerkkejä nolaamalla ohjaamisesta on erityisesti Suomessa, mutta kyllä Saksassakin Till Eulenspiegelinsä on. Ja renesanssilla hovinarrinsa.

Olen kasvattanut omia lapsiani osin vailla kunnioitusta, nolausten keinoin:

”Kun käyt pihalla, poikkeapa samalla naapurista hakemassa nuottiavain, kun meillä on nuotit vähän hukassa”. Kun pentu sitten lämpöisesti puettuna ja posket punaisina tulee ovelle ja kertoo pyörein silmin, ettei ole, kivahtaa siinä sitten:

”Pyysit kai B-avainta?! Tai F-avainta?!”

Kaksi ikäpolvea on, joita on helpompi rassata nolottamalla. Alle 7- ja yli 70-vuotiaat. Mutta yksi ikäpolvi on, jota ei kannattaisi nolottaa: 7-70-vuotiaat.

Turha kai muistuttaakaan, että Donald Trump on yli 70-vuotias, mutta meidän perheessämme ei ole kuin yksi yli 70-vuotias eikä ainuttakaan alle 7-vuotiasta.Tai no on.

Kaksi koiraa.

”Istu!”

Kuva (Antti Liikkanen): Blogisti nolotettavana Baltian kaupungissa (Kauna…s)

*

Päivän hyvä uutinen – indeed

Pääministeri Juha Sipilän prosessikaavio EU-neuvoston (”huippari”) ns ”Puolalaiset-vastustaa”-kokouksessa on todella sitä, mitä huipparissa isotaan. Iso käsi, Puolangan mies!