Ilmoja pitelee – To Replace Fear with Curiosity

Alkuviikosta tälle päivälle veikattiin -20C.  Hyvä, jos nolla alitetaan, lunta on. Mietintää säestää Suomessakin Sibeliuspalkitun miehen luova työ:

Shostakovitsh: Sinfonia n:o 1 f-molli (Chicagon SO/Leonard Bernstein).

Juncker puhuu saksaksi, Trump huutamatta ja Katainen koti-ikäväänsä.

Ääni kellossa on muuttunut muillakin, Le Peniä myöten.

Ei niin, että uhoamisen aika olisi ohi, mutta toivorikas voi tulkita, että kärki olisi ohitettu ja markkinat ja ilmasto toipuisivat muistakin kuin puhtaasti satusetä-syistä.

Sään ja tämän ihmisen maailman ennustaminen osuu ajoittain samalla lailla oikeaan kuin pysähtynyt kello: kahdesti vuorokaudessa. Jos 112-vuotiasta seinäkelloa käytän esimerkkinä, tuossa työpöytäni yläpuolella.

Vastoin aiempaa luuloa elämää maapallolla onkin ollut pidempään kuin koulussa opetettiin: 4 000 000 000 vuotta 3600 000 000 vuoden sijasta.

Jotenkin sitä vain tässä 400 000 000 vuotta luulemaani vanhemman elämän jatkeella elävänä ei aina jaksa miettiä Junckeria, Trumpia, Kataista tai Le Peniä, erokirjettään väsäävästä kaupunginjohtajastamme puhumattakaan.

Tapasin äsken Junckerin maanmiehen, jonka HCP on ollut jo vuosia 0.

Hän oli aika onneton, kun nuorella iällään ei enää osannut kertoa, mihin sitä vielä pyrkisi. Tällaisena lauhana torstai-aamuna, kun edessä on jälleen matka Ylämaihin, itselläni on vähän samaa tunnelmaa.

Että mihin sitä enää olisi pyrkimistä. Maan päällä tai sen alla. Myyrä.

HCP on kokemattomammalle pelaajalle annettava tasoitus golf-nimisessä pelissä, jossa pallo yritetään saada ilmojen teitä maan alle.

Tasoitus tekee kisailun tasa-arvoisemmaksi. Vähän niin kuin mieheltä poistettaisiin…parta.