CHECKMATE

iPhonen Weather Channel – apsi pursuaa varoituksia, joista huolimatta vaimo lähtee maanteitse Ouluun tänään.

Simo-vaarini oli hionut shakkitaitonsa Karhumäessä (IVD)  ja asekätkentä-vankilassaan (Mikkelin lääninvankila) huippuunsa.

1950-luvulla hän yritti opettaa minua John Nash´ksi (taloustieteen Nobel peliteoriasta ja siitä kertova elokuva A Beautiful Mind 2001).

Hän antoi alkuun molemmat tornit tai kuningattaren tasoitukseksi, mutta Urho Kekkosen tultua  valituksi maan ja Neuvostoliiton johtoon minun päässäni naksahti. Sen jälkeen en tarvinnut tasoitusta: voitimme vuoroon ja kovin usein tulos oli patti. Das Patt. Olimmehan kulttuurikansa Saksan aseveljiä olleet, Goethen piikkiin.

Nyt näyttää siltä, että olen viisastunut uudelleen ”Paasikiven aikhan”.

Esikoinen lähetti iPhoneen apsin ja olemme diginä pari peliä taistelleet. Shakkimatti ja luovutus. En enää hahmotakaan pelilautaa, mutta hahmotan ne pelit, joita politiikassa ja potilastyössä on julmetun paljon.

Extradition, disposition, cession, cosignment, assignment.

Viimeisen pelin Simo-vaarin kanssa pelasin hänen vaimonsa jo kuoltua ja esikoiseni synnyttyä.

”Käytännössä peli useimmiten päättyy luovutukseen tai sovittuun tasapeliin”.

Kuollessaan Tali-Ihantalassa vatsaan haavoittunut Simo-vaari oli 76-vuotias.

Se viimeinen peli päättyi Simo-vaarin luovutukseen.

Jälkeenpäin ajattelen, että se ehkä oli oikein. Olisi ollut outoa, jos soturi olisi lähtenyt Valhallaansa voitto mielessään. Ei tämä ole voitto, tämä elämä.

Kuva (kuvaaja tuntematon): Veljeni Leijonanmieli, Matti-vainaa, vasemmalla, Golanin sodassa Simo-vaarin jo kuoltua

*

Olen ylpeä entisenä Lapin Kansa-lehden kolumnistina ja nykyisenä tilaajaja: alla lehden pääkirjoitus helmikuun viimeisenä päivänä aD 2017:

 

 

Ei valita vihaa

Vihapuheesta on tullut nopeasti osa suomalaistenkin some-arkea. Ihmisoikeusjärjestö näkee vastakkainasettelussa natsi-Saksan ajan vaaroja.

Ei valita vihaa

Vihapuhe oli keskeinen vaikuttamiskeino Adolf Hitlerin johtamassa natsi-Saksassa.

Mihin katosi tuppisuukansa, joka ei osannut näyttää tunteitaan? Tämän päivän some-suomalainen ei ole hiljaa, vaan huutaa verkossa niin suureen ääneen ja estotta, että poliisiakin hirvittää.

Vielä neljä vuotta sitten puolet suomalaisista 15–30-vuotiaista kohtasi vihapuhetta verkossa. Tuore tutkimus todistaa, että nyt siihen törmää kolme neljästä (LK/PS 27.2.). Tässä tapauksessa vihapuheeksi määritellään se sosiaaliseen mediaan tuotettu sisältö, missä hyökätään ihmisryhmiä tai henkilöitä vastaan vihamieliseen tai halventavaan tyyliin.

Verkkovihapuhe on yleistynyt muissakin länsimaissa, muttei välttämättä niin paljon kuin Suomessa. Esimerkiksi Saksan ja Iso-Britannian nuoret kohtaavat vihapuhetta selvästi vähemmän.

Tutkijoiden mukaan tämä johtuu sanktioista. Suomi kohtelee viharikoksiin syyllistyneitä huomattavasti hellemmin kuin Saksa, missä vihapuhetta ja varsinkin rasistista vihapuhetta pidetään vakavana rikoksena, josta seuraa ankara tuomio.

Asenne-eroja selittää pitkälle Saksan historia. Siellä ei ole unohdettu sitä, mihin vihan lietsominen voi johtaa, jos siihen ei puututa päättäväisesti ja ajoissa.

Vihapuheen vaarallisin puoli on se, että siihen turtuu. Nettisolvaaminen on ollut Suomessa jo pitkään niin tavallista, että yhä useampi ohittaa sosiaalisen median avoimen rasistiset ja usein myös uhkaavat törkysisällöt olankohautuksella.

Se, mikä oli vielä muutama vuosi sitten noloa ja moukkamaista käytöstä, on nyt hiljaisesti hyväksyttyä touhua. Takavuosina rasisteilla oli tapana huudella törkeyksiään julkisesti korkeintaan kasvottoman nimimerkin takaa, mutta tämän päivän rasisti ei pelkää tehdä samaa nimellään ja kasvoillaan.

Oudoksi asian tekee se, että viranomaisilla ei näytä olevan keinoja puuttua asiaan. Vaikka laki tuntee rasismirikoksen, siihen puututaan harvoin. Kiinni jäämisen riski on olematon.

Amnesty Internationalin mukaan vihan- ja pelonlietsontaan perustuva ”me vastaan ne”-retoriikka on levinnyt laajimmalle sitten 1930-luvun, jolloin seurauksena oli natsi-Saksan käynnistämä maailmansota. Ihmisoikeusjärjestö syyttää tästä populistipoliitikkoja, jotka haalivat äänestäjiä tarjoamalla vaarallista politiikkaa ja liian helppoja vastauksia ratkaisuksi talouden ja turvallisuuden ongelmiin.

Vaaran merkit ovat olleet jo pitkään kaikkien nähtävillä. Nyt on korkein aika reagoida niihin.