Last Train to Joi

-16.0C, Crusted Snow – vuodenaika on sittenkin täällä.

Poikkesin ennen saunaa teatterin ensi-illassa: Première. Ensi-ilta se oli siksi, että ensemble näytteli menestystuotantoansa viimeistä kertaa, mutta minä taas näin tämän esityksen ensimmäistä kertaa.

Siis viimeisen.

Ensi-illan väliajalla keskustelin kahdesta asiasta: 32 000 pakolaisen Suomesta saamista ja vaatimista palveluista sekä suomalaisten suurten ikäluokkien oman elämänsä jäänteiden pakkoneuroottisesta muistelusta:

Teit isäin astumaan”.

Mietin omia kokemuksiani Kosovosta, Kreikasta, Italiasta ja Pohjois-Espanjasta kuluneen vuoden aikana. Huomenna matka käy Maltalle.

Olen ollut kokouksissa, joiden tehtävänä on etsiä tapoja käsitellä 70 000 vuoden mittaan syntyneitä kansainvaelluksia. Sen aikaahan ihminen on ollut lajina olemassa ja koko sen ajan vaeltanut.

Perille päästyään on hän ( = me) lajilleen tyypillisesti syrjäyttänyt ne, jotka siellä perillä häntä ( = meitä) ovat olleet vastassa.

Ketä on syrjäytetty?

Edelliset ihmisen lajit (neandertalin ja pystyssä kulkevan ihmisen suvut sekä suuret nisäkkäät). Kansainvaellukset ovat viimeisinä tuhansina vuosina kulkeneet kaakosta luoteeseen ja syrjäyttämistä on ollut havaittavissa. Nokian pääjohtajakin on Intiasta, USA:n edellinen presidentti Keniasta.

Tällaisessa tilanteessa meidän onnenpekkojen ja -pirkkojen, jotka saimme valmiiksi soditun kotimaan ja -maanosan huomenlahjana 1940-luvun lopuilla, ainoana jäljelle jäävänä tyytymättömyyden aiheena taitavat olla ”väärät” muistot.

Niitä onkin syytä vaalia.

Kun huomaan sen tekemisen riemun, jota syntyy hyvin menestyneen näytelmän komeljenttareissa ja sen kaikin aistein voin havaita, tulee mieleen sukulaiskansamme kelttien hautajaistraditiot. Siellähän, Bretagnessa, Skotlannin saarilla, Bilbaossa,  Irlannissa ja viime yönä uutisten mukaan Barcelonassa hautajaisia vietetään illakoiden, juopotellen ja tanssien monta päivää ja yötä.

Eiköhän siinä uusiakin ihmisiä samalla tule siitetyksi. Ihmettelemään ”Minne ne katosi ne Lynxin jäljet”.

Aivan niinkuin Rovaniemen Teatterin – Lapin Alueteatterin eilisessä näytelmässä ”Viimeinen Juna Join Kaupunkiin” (Tulitikkuja lainaamassa). Viimeinen esitys.

Kuva: ”Kansa vaeltaa” (Antti Liikkanen)