Romano Mirits

Piti olla lauha föhn, mutta -15C ei ole lauha eikä föhn. Ilman väri on hyvin keltainen, joten lumi tulee pian.

USA valitsi äsken perusbaijerilaisen (PS) presidentin. Sellaisen, jota kannattaa Clint Eastwood, meksikolaisia tappava  El gringo. Tuo saksalaislähtöisen asevelvollisuutta paenneen miehen  pojanpoika vihaa espanjaa puhuvia ja on tuolla vihallaan perussuom…siis -amerikkalaisten johtaja nyt.

Liinatukka on kiistatta rasisti. Sellaisia lähti pakoon Saksasta Billy Wilder, jonka perhe tapettiin samassa prosessissa, jossa maassa tapettiin myös kehitysvammaiset, mustalaiset ja skitsofreenikot sekä poltettiin Berliinin Bebelplatzilla kirjat Raamattua lukuunottamatta. Paavi Pius tykkäsi.

Katsoin eilen elokuvan, jonka ohjasi aikanaan Billy Wilder jo ennen Pauli Matti Juhani Leskisen syntymää, kun itse olin vasta tonkan kokoinen, Erkki Jaakko Sakari Leskisen kaveri. Sama Wilder tuli kuuluisaksi Norma Jeane Mortensonin ohjaamisesta. Se juuri, se Norma, joka teki Erkistä Runen, Juhanista Juicen ja hänet taas kuuluisaksi laululla Marilyn.

Itse asiassa Wilder kuoli hyvin pettyneenä, koska hän ei saanut ohjata Schindlerin listaa. Hän olisi halunnut ohjata sen natsien tappaman perheensä muistoksi. Spielberg oli ehtinyt ennen.

Nyt tämä natsikulttuurin perillinen, liinatukka presidentti, on siis vallassa Amerikassa pormestai Clint Eastwoodin, meksikolaisten tappamisesta suosittua harrastusta tehneen spagettiwestern-sankarin tuella (Hiljaiset sillat, muistattehan, krematorio-raina).

Suomessa täydellä sydämellä keskisaksalaista sotilaskarkuria kannattavat vain Perussuomalaiset, yksi Niinistöistä ja heidän kannattajansa.

Mutta Marilyn ja Suomen  romanit ovat merkittävä osa minun lapsuuteni ja nuoruuteni maailmaa. Ei niinkuin Juicella vaan niinkuin sellaisella, jolla on iso velka maksettavana sille osalle ihmiskuntaa, jonka kohtalo 1933-1946 oli kauhistuttava.

Kun Radio Yle 1 on jo pitkään lähettänyt Romano mirits – ohjelmaa, olen pyrkinyt joka kerta olemaan kuulolla. Eräs Suomen mustalaiskysymyksen hienoja ratkaisuyrityksiä oli presidentti Tarja Halosen haastattelu tuossa lähetyksessä jokin aika sitten.

Billy Wilderin, Marilynin, Kennedyn ja Halosen maailmojen puolesta, Rovaniemen kaupunginvaltuuston ainoata työmies-nimeä käyttäneen Flinkin muistoa kunnioittaen kiitän Tuovi Putkosta, oman nuoruuteni ”Marilynia” hienosta elämäntyöstä romanien ja rakkauden maailmoissa.

Kuva: Antti Liikkanen, ”Hänen olivat linnut”