Pelon muuri, Cape Fear

pohjoissaame: Sámi álbmotbeaivi, inarinsaame: Säämi aalmugpeivi, koltansaame: Saa´mi meersažpei´vv

Saamen kansan kansallispäivä (FIN, S, N, RUS).

Lihkku Beivvin!

Listz´in Faust-sinfonia johdattelee mielialojani pelon lisääntyessä puolilauhassa arktisen aamussa, -6C:ssa sataa alijäähtynyttä vettä, auton etulasi ja lehtirekan tie ovat teräsjäässä.

Kaurismäen tarinat yllättivät eilen rivillä kuusi koettuina laadullaan, jota nuorempi elokuvakriitikkopolvi ei ole oivaltanut  – eikä oivalla vastakaan.

Vahva katsomis-suositus, koska työryhmä  ja sen koira eivät moralisoi ”Toivon tuolla puolen”, mutta TV-1:n Presidentin fiksu ihminen skippaa ilman muuta puhtaana, likaisena juosten kustuna  Sale-roskana.

Senkin ajan voi vaikka nukkua kauneusunta.

Pelko herää monestakin lähteestä maanantain pikkutunneilla. Merkittävin syy on tieto omasta keskeneräisestä elämäntyöstä, joka 0303 uhkaa katketa kohonneeseen leikkauskuolleisuuteen.

En pidä siitä tunteesta, en lainkaan.

Olen osunut kaimani, Antti Kuulasmaa, lailla usein paikkoihin ja tilanteisiin, joissa ”vähältä piti”. Siinä olemme globetrottereina samanlaisia, vaikka hän onkin vielä ruuhkavuosissaan, joista taas meidän perheessä kärsivät vanhimmat lapset.

”Kaikki mulle heti”-ajatus on omassa iässäni hiipumassa. Mutta jotain fatalismia meillä kahdella Antilla on yhteisenä kokemuksena.

”Tulta päin”, kun matka alkaa. Huomisaamuna taasen.

Vasta tulimme maakunnasta tai Brysselin Dubaista kun seuraava lähtö jo on käsillä. Sinne, missä rekat ovat poikittain ja terroristi lataa pommejaan.

Pakko mennä, mutta ei pelko perssieessä.

Koska pelon hetki, ”cape fear”, on ensi kertaa kohdallani, yritän miettiä sen syytä yhtäältä, sen viisautta toisaalta. Asia ei aukene pöydälläni olevista tai jo hyllyyn nousseiden kirjojen viisaudesta, vaikka Raamattujakin on joukossa kolme ja Eino Leinoa toista metriä.

Hyvää tässä on se, että opin uuden, 70-vuotiaalle ennen kokemattoman asian ja ehkä senkin, miten siitä mennään läpi, yli, ali tai sitten ei.

Viisaus ei aina kasva etsimällä.

Kuva: ”On jäätelö hyvää kun yksin syö/yksi lyö” (Hilkka Liikkanen)

*

Onkohan ”nomen est omen”, kun maailman tärkeimmässä pelissä Patriots voittaa millin tarkkuudella jatkoajalla?