Lonely Star, Raider on the Sky

Illalla on sauna, jossa vaimo pesee selän. En mielelläni mene saunaan yksin, mutta kaikkiin muihin paikkoihin menen. -12,2C, eteläisellä ja mustalla aamutaivaalla Jupiterilla ei enää ole kuunpuolikasta seuranaan.

Erityisesti aamuisin olen issesseni, kun on aika päivittää tarina kertomaan ja luettavaksenne.

Eilisiltana olin seuraamassa poliitikon ominaisuudessa ja kutsuttuna joukkuepeliä.

Ennen alkuvihellystä istuin nurkassa soppaa särpien, kun kyläpäällikkö kysyi, saako murjottajan seuraan liittyä. Emme puhuneet mitään, ei ainakaan merkittävää. Katsomossa löysin paikan, jossa ei tarvinnut keskittyä kuin olennaiseen: peliin. Kavahdin sosiaalista hyrskettä, joka puhkesi erätauolla ja poistuin kotiin, jossa ei ollut muita.

Perheenisänä ruuhkavuosina nautin tavattomasti pienessä normandialaisessa mökissämme kun tihrustin matka-televisiosta  Tour de France´a tunnista tuntiin, viikosta viikkoon. En ”pelistä” mitään ymmärtänyt, mutta katsoin, katsoin ja katsoin.

TV-1 on lähettänyt jonkin aikaa helikopterista kuvattua Suomea. Että mie nautin. Kukaan ei puhu, kysy tai selitä.

Olen istunut autossa, lähinnä ratissa, yli 4 miljoonaa kilometriä. 80% ajasta olen istunut yksin ja antanut katujen, teiden, polkujen ja risteysten jäädä peräpeilin taa. Olen autoilijana peiliinkatsoja, myös siihen kartanlukijanpuoleiseen sivupeiliin. Kuuntelen Radio Yle 1 kotimaan ajourilla, mutta takana on myös pitkiä jaksoja Lapin Radiota, Radio-Mafiaa ja nuorukaisena keskipitkiltä aalloilta Radio Luxembourgia.

Kirjaa lukiessa ja vessassa istuessa saa olla kuninkaallisesti, keisarin tavoin ja luokastaan ulos ajettuna ihan rauhassa.

Miksi näitä nyt luettelen?

Siksi, että olen niinkuin valtava osa suomalaisista, eurooppalaisista ja homo sapiens – lajin elossa olevista. Eino Leinon sanoin ”yksin oot…”

Nyt ne, joiden pitäisi keskittyä hädässä todella olevien auttamiseen, ovat ryhtyneet sen hädän ehkäisemiseen yksinäisyydestä moralisoimalla ja siitä neuvomalla, miten se vältettäisiin. Yksinäisyyden ehkäisy on niinkuin ehkäisisi Trumpia ja Putinia vallan  aattona, päivänä tai Nürnbergin krapulassa.

Tour de France, Suomi-100, VT 4/E-75, Airbus 319 paikka 3F.

Vain jumalat seuranamme. Tai, niinkuin eräillä, Lutherin, Franciscuksen, Aatamin, Pirun, Pontius Pilatuksen, Allahin, Buddhan tai EKP:n jumala/Jumala.

Onneksi siellä katsomossa oli kolkka, jossa oli tyhjä tuoli vieressä ja takana, edessä pleksi ja toisella puolella betonia, paljon betonia. Peli oli lähtiessäni 3-0, mutta päättyi 5-0.

Ensi tiistaina olen tunnin-parin verran stagella, muutaman kymmenen tai sadan ihmisen keskellä. Vastuutus on: ”Johda peliä”. Pyysivät minut, kun tietävät, etten kehtaa enää laskua tehdä tai kokouspalkkioita kuitata. ”Kun ei se hyövää”. Lupasin, kun tiedän, että ne ovat yksinäisimpiä hetkiä.

Elämän saarnastuolit. Arktisen puskurikapasiteetin kirjoittamisen tuokiot.

Jupiterin aika, Heinärikin kuolo ja Donald Trump

Iltatähti, joka näinä aikoina on Sirius, on ollut hyvin kirkas jo viikkojen ajan. Aamusta Jupiter on kisaillut kuun kanssa ja ohittanut sen sitten eilisen. Tyyni pakkaskeli, -10.1C.

Sitaattien aamu, joten vastuu siirtyy lukijalle.

Antti, this is the last time I´ll write to you as President. I´ve always been able to rely on you to step up when it mattered most. Can I count to you again”

Hyvä on, ”Yes, I can”:

”Pidämme itsestään selvinä totuuksina, että kaikki ihmiset on luotu tasaveraisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut luovuttamattomia oikeuksia, kuten elämän, vapauden ja pyrkimyksen onneen”

”Pidämme itsestään selvinä totuuksina, että kaikki ihmiset on luotu tasavertaisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut luovuttamattomia oikeuksia, kuten elämän, vapauden ja pyrkimyksen onneen

”Pidämme itsestään selvinä totuuksina, että kaikki ihmiset ovat kehittyneet erilaisiksi, että heillä syntyessään on tiettyjä ominaisuuksia, jotka voivat muuttua, ja että näitä ominaisuuksia ovat elämä ja pyrkimys mielihyvään”

”Yhden jutun voisit todellakin tehdä hyväkseni. Siirtyisitkö hiukan sivummalle. Seisot auringon edessä”

”Pistimillä voi tehdä monenlaisia asioita, mutta niiden päällä on aika epämukava istua

Aamun radiossa soi haikea kansanlaulu. Farinel: Faronell’s division on a ground

sitaatit: Kitzur Toldot Ha´Enoshut ( Harari; Kinneret 2011, Copenhagen 2011)

*

Toinen historioitsija, lappilaislähtöinen Heikkilä, pistää paremmaksi kuin Harari edellä.

Hän on tutkinut tähän asti normanni-herttuoiden jälkeläisenä pidetyn katolisen piispa Henrikin väkivaltaista kuolemaa Köyliön järven jäällä ja tullut tulokseen, että kyseessä olisikin saksalaislähtöisen barbaarin ja teutonin, Donald Trumpin  maanmies Heinrich, suom. Heinärikki.

http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/uusi-tutkimus-piispa-henrikista

 

 

Heikin selkänä talvi petti

Digisopuli on pettynyt kun Heikkinä ei pohjoinen metsä olekaan laonnut: ”Piti olla”, valittaa toimittaja valtionhallinnon sammakkoprofessorien ilmaisuvapaudelle. On on, +1C, kynttilät pihapuussa eivät sammu. Niin on tyyntä.

Ajatukseni ja tuntemukseni voi jakaa moneen ryhmään. Yksi on ”pitäisi/piti olla”, toinen ”miksi ihmeessä on” ja kolmas ”on se vaan, jovain”.

Jako kolmeen pitää kunakin päivänä siihen asti kun käyn hakemassa aamun lehden ja valitsen radiosta sen oikean kanavan. Sitten moralistista, uteliaasta ja havaitsevasta sävystä ja skribentistä tulee käsittämätöntä sillisalaattia. Itsestä tulee ja itsestään.

Lehtiä postilaatikolta turhaan etsiessä huomaan, että eteläisellä taivaalla Jupiter ajaa vauhdilla puolikuuta takaa. Ans kattoo ny.

Tämä on sellainen aamu. Siksipä lähden kuopuksen kautta Ylämaihin. Vasta huomenna psykiatripäivystäjä minussa herää 8.-11. kerran (tänä vuonna) miettimään donaldeja ajatuksia.

Distruption due to Wind

Kuu makaa taivaalla selällään ja herättää yhdessä iPohnesta kuuluvan oudon äänen kanssa (-7,1C). Aamukone lähtee täsmällisesti, mutta vaimo ei siihen herää. Hän herää puolikuun kirkkauden lävistäessä suljetutkin silmäluomet tunnin, pari etuajassa.

Apple-värkki varoittaa myrskystä. Viimeksi sellainen oli Maurinpäivänä 1982, kun harjoittelin sotaa Venäjää vastaan. Vastassa oli Gorbatshovin edeltäjä Tshernenko.

Voitimme ylivoimaisesti, mutta metsää siinä kaatui aika lailla.  Sanoivat silloin, että myräkkä tuli NATOsta pyörremyrsky Debbien jäänteenä.

Merkintöihini on tullut outo lisäsävy, väittää nuori Ounasjokivarren ystäväni. Katkeruus ja kauna menneisyyttä ja erityisesti sen hahmoja (Jung!) vastaan on ajurinani, ei niinkään pelko tulevaisuuden edessä.

Katsoin illalla jälkilähetyksenä dokumentin New Yorkin pormestariksi pyrkineestä, Hillary Clintonin presidenttitien käytännössä estäneestä miehestä, jolla on iso nenä ja…

Dokumentti herätti paljon ajatuksia. Tshernenkosta, Breznevistä, Stalinista, Leninistä ja Trotskista. Sukupuolivietistä ja sitä korvaavista tai sen kanssa käsi kädessä kulkevista vieteistä.

Raporttini täältä hiljaisuudesta myrskyn edellä on tässä, ettei nuori ystäväni pääse taas moittimaan kaunasta ja katkeruudesta menneisyyttä kohtaan. Teinhän minä  sen menneisyyteni aika lailla itse ja yksin. Apuja en pyytänyt eikä niitä tullut, ei tilaamatta saati yllättäen.

Pro, ei Spes Patriae

12 asteen pakkasessa (ulkona) avaan sisällä +20C:ssa sähköpostiani, jossa USA:n demokraattinen puolue ja presidentti Obama pyytävät allekirjoitustani ”pro patriae” ja pientä lahjoitusta, koska vain 4 päivän kuluttua toinen mies voi neljässä minuutissa tuhota 70 000 vuotta vanhan ihmisen viisaan version nappia painamalla. Kerjuukirjeessä arvellaan, että ”se epävakaa kyllä sen tekee”.***

Homo sapiens, tai oikeastaan homo sapiens sapiens, kuten filosofian professori ja Kekkosen hovinarri Oiva Ketonen lajimme aikanaan nimesi: ”Viisas, maan biosfäärin maanviljelyksellä tuhoava ihminen”.

Tuollaisia pelonkylväjiä on siis kahdeksan vuotta ollut Valkoisessa talossa.

Koska oma elämäntyöni psykiatriassa pian täyttää viisikymmentä vuotta, koettelen useasti kykyäni nähdä kokonaisuuksia. Kyllä kait sen vakituinen vieraani on huomannut kuluneen kymmenen vuoden aikana, jona blogini on lähes päivittäin ilmestynyt.

Yksi otsikkoni on ollut taistelu eliittiä vastaan.

Eliitiksi psykiatriassa olen lukenut USA:n länsirannikon ja Manhattanin psykiatrian. Wienin ja Humboldtin yliopistojen psykiatrian. Eliitiksi en ole lukenut edinburgilaista tai Seinen vasemman rannan psykiatriaa.

Suomessa näin osin sisältä, osin muurien takaa psykiatrian vallankumouksen vuosina 1966 – 1985.

Se oli kauheata katsottavaa, kun kunnon sissitaistelijoista tuli eliittiä. Valta tuolta eliitiltä siirtyi nykyiselle psykiatriamme kärjelle pääni yli tai jalkojeni ali, mutta ei lävitseni.Viimeisiään nyt vetelevät nuo Vanhan vallan punalippua kantaneet veljet ja siskot.

Minun psykiatriani on aina ollut ensimmäisen palavan pensaani psykiatriaa. Niinkuin sen eläimiä tutkineet tietävät.

Kun munasta tulee ankka (duck), se alkaa seurata sitä, jonka se ensiksi näkee.

Niinpä on puolisen  sataa vuotta kulunut niin, että kaikkien neljän psykiatrian suomalaisen klinikan eliitti ja heitä vastaan sisätiloissa hangoittelevat ovat saaneet puolestani rauhassa kehittää tuotettaan, joka tänä päivänä valikoiduin osin on vieraannuttanut minua aina vain perusteellisemmin shrink´ien hyvä veli ja sisko – kerroksista.

Viidettä Suomen psykiatrian klinikkaa (Kuopio) en voi kieltää, koska itse olin luomassa sitä peruskivestä alkaen. Ennenkuin sinnekin tuli se eliitti ”primus inter pares”-johtajiensa kunniaa koilottaen. Jolloin pakenin ”Inariin susia naimaan”, kuten sitä sanotaan.

Osa 1960-luvulla kapinansa ja isän(äidin)murhansa revittäneestä eliitistä on edelleen mukana vaikuttamassa psykiatrian julkikuvaan, mutta nyt on heidän vuoronsa tulla julmasti (armo)murhatuiksi.

Katsoin eilen saapuneesta Suomen lääkäriliiton tilastovihkosesta, mitä tunnuslukuja meistä lääkäreistä 2016 on esitettävänä. Erikseen katsoin psykiatrian ja lastenpsykiatrian kohtaa.

Suomessa on muihin EU- ja osittain EN-maihin verrattuna varsin runsaasti psykiatreja, mutta erityisesti hedelmistään luokille mennyt oksa on lastenpsykiatrien joukko. Eniten EU:ssa – suhteessa väestön määrään.

Suomen psykiatrian erikoislääkäreiden virkojen määrä on 1980-luvun lopulta alkaen romahtanut, mutta yhä niistä on täyttämättä yli 10%. Toiseksi vajaimmin kaikista erikoisaloista. Lastenpsykiatrien osalta on sama havainto, mutta rumempana.

Minä taidan tietää syyn tähän elitistiseen ilmiöön, ettei julkisella rahalla koulutettu herranpentu suostu virka(lasten)psykiatriksi, mutta en halua blogauksistani niin vihakirjoituksia saati henkilöön käyvää hostiilia oksennusta.

Olen 1967 alkaen uskonut, että jos Herra antaa viran, Hän antaa myös järjen. Mutta olen uskonut sen vain niiden kohdalla, joiden järjen määrä mielestäni ylittää heidän narsisminsa määrän. Luen itseni tuohon joukkoon, vaikken olekaan mitenkään vapaa narsismin ja Narcissoksen lähteiltä, ehkä suorastaan päin vastoin.

Lämmin ja kaipaava kiitokseni ammattitaidon siementen ja ihmiskohtelun alkeet minulle opettaneelle Irma Korpiolle, Valkealan B-mielisairaalan johtavalle lääkärille aD 1968.

Iso käsi ei palkintojeni jaossa osu niille, jotka jo varhain ilmoittivat, todistajien läsnäollessa, virkaansa hoitaneina psykiatrian professoreina kuulun lauseen:

Vain minun kuolleen ruumiini yli” (sekä ilmoittaja että minä olemme elossa, joten…)

*

Tervetuloa Suomeen, Espooseen ja Matkamessuille, lapsistani toiseksi vanhin ja neljänneksi nuorin

***

Antoninpäivän kevennys, vassokuu

Mitä sanoo Obama-Trump-tilanteesta Matti Nykänen (vai oliko se hänen kaverinsa, eilen Sarajevossa, TV-4):

Hirveän vaikea sanoa. Siihen en osaa mäkään sanoa mitään, kukaan ei sitä lopullisesti tiedä. Valtio haluaa vahvaa valtiota, se on ihan selvä. Sen näkee, tuntee ja aistii joka asiasta. Vuoden 2008 laman jälkeen valtio on ottanut tiukempaa otetta yhteiskunnasta, se jatkuu. Mihin asti kansa on mukana? Toistaiseksi suuri massa on ollut mukana, vaikka totta kai on ihmisiä, jotka ovat sitä vastaan. Pahimmissa skanaarioissa pelkään, että maasta loppuu oppositio ja demokraattinen kehitys täysin. Jo nyt ollaan lähes yksipuoluejärjestelmässä.

Mutta yksi asia on varma: Zhongguo (2100 eKr), Venäjä (800 jKr), Amerikka (1776 jKr) ja Suomi (1917 jKr) ovat  tulleet (jäädäkseen) maailmanpolitiikkaan.”

Mercy-killing

Kellon käydessä Ilmarinpäivän aamuna viittä huomaan unen kaikkoavan kuun paistaessa silmiin kymmenen asteen pakkasessa. Kuutta käydessä lentokone Vantaalle (sdp) lähtee ajallaan.

Jonkun vuoden minua vanhemmat Vanhan valtaaja-sosialistit ovat päättäneet, että Suomessa pitäisi saada tappaa pyynnöstä parkinsonin tautia sairastavia entisiä kansanedustajia ja heidän ohellaan muutama sata muutakin voisi saada armon.

Sitä tässä mietin, koska nuo kaksi psykiatria, Ilkka Taipale ja Claes Andersson, ovat kovasti tuttuja. Sen sijaan nuo kaksi parkinsonismia sairastavaa, Esko Seppänen ja Iiro Viinanen eivät ole.

Jostain syystä mielestä pujahtaa juuri tässä yhteydessä aktiivityöpöydälleni nimet Pekka ja Jukka Tarkka. Toinen on tappanut monen kirjailijanalun innon ja kyvyn kirjoittaa, toinen arvelee Donald Trumpin tappavan koko ihmiskunnan tuossa tuokiossa.

Erityisesti suomalaiset saavat Tarkalta huutia, kun me emme liittyneet Mauno Koiviston (Tellervon aviopuoliso, kuten ehkä tiedätte, joka sairastaa parkinsonintaudin kaksoisveljeä eli alzheimerin tautia) aikana NATOon. Martti Ahtisaaren Nobel olisi jäänyt NATOlla ehkä saamatta, Tarja Halonen ei tullut YK:n pääsihteeriksi edes ilman NATOa ja Sauli Niinistöllä on tylsäturpa mopsi ja runoilija kotona.

Lasse Lehtinen (KTP, Kotkan Työväen Palloilija) ja Seppo Hovi (RUK 122) kertovat oman versionsa Tarkalle tänään Radio Yle 1:ssa klo 14-15.

Autoimmuunisairauksista mainittakoon reuma, skitsofrenia, parkinsonin tauti, alzheimerin tauti ja sokeritauti. Itse asiassa kaikki muukin taudit, joista itse sairastan sappikivitautia ja syön viisi päivää ciprofloxacin-lääkettä.

Parkinsonin ja alzheimerin taudit ovat eräiden vertailevien epidemiologisten tutkimusten mukaan harvinaisempia tupakoivilla. (evidence baced medicin, näytöön perustuva lääketiede, heh-heh; lähde Duodecim-aikakauskirja, tällä vuosituhannella). Tuloksista oli ”puhdistettu” tupakoivien varhaisemman kuoleman aiheuttama vaikutus.

Lähden tässä kuutamoisessa pakkasaamussa nyt päivystysviikonlopun päättymisen kunniaksi  pihalle tupakalle ja noutamaan aamun lehtiä laatikosta.

Vasta huomisaamuna on työpäivän vuoro eikä se lopu siitä ennenkuin kaksi viikkoa tästä hetkestä on kulunut. Käsite työtä vuorotta ja mercy-killing muistuttavat kovasti toisiaan, mutta työssä ollen ei ehdi niin paljoa armosta murhaamista miettiä kuin eläkkeellä ollen.

Lopuksi suositus niille, joilla on edellytyksiä ja mahdollisuuksia sitä seurata ja siitä irvailla.

Eilen katsoin vaimoni kanssa Yle-Teema-kanavalta 1930-luvun lopulla tehdyn elokuvan, jossa kerrottiin ensimmäisestä maailmansodasta juuri ennen toista. Tarinassa, upeasti tehdyssä, kuvattiin miesten välistä ystävyyttä, mutta myös miehen ja naisen välistä rakkautta. Ehdoton mestariteos se on, mutta erityisen mestarillista on jutun narratiivin viesti.

Se ei estänyt 50 miljoonan ihmisen erityistä kuolemista (without mercy-killing) elokuvan tekemistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Sosialismin ja kapitalismin (vrt Seppänen, Viinanen) nimissä.

Mika Waltari ja tuon elokuvan tekijät ovat nimenneet 80 vuoden takaisen ajanjakson samalla lailla:

Suuri Illuusio

*

Mercy-killing-termin huomasin Agatha Christien käyttämänä synonyyminä eutanasialle virtuaalihenkilö Hercule Poirot´n puheessa tv-ohjelmassa pari viikkoa sitten. Poirot on belgialainen ja Belgiassa eutanasia tehdään (kuolemantuottamus) nykyisin tuhansia kertoja vuodessa. Ei virtuaalisesti vaan oikeassa ”elämässä”.

Oheinen klippi kannattaisi kuunnella kahdesta syystä.

Ensimmäinen on, että aivan alussa setät ja tätit määrittelevät päivitykseni aiheen (mercy-killing) selkeästi. Toinen on, että setät ja tätit keskustelevat asiasta sävyisästi ja irvailematta, jota taas tämä päivitykseni ei yrittänytkään välttää.

http://areena.yle.fi/1-3874555

Jumalten sauna

Kumma juttu, että talvella tulee pohjoisessa lunta ja on pakkasta.

Tänään vietetään suomalaisen sanomalehden syntymäpäivää ainakin Vaasan keskussairaalassa: Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo. Merkkipäivänään Poro-Alma on matkoilla tai VES-vapaalla, riippuen tarkastelukulmasta, joten myöskään Erkkoa ei postilaatikkoomme jaeta (HS).

Eräs ministeri poltteli hihojaan maakuntien määrää ja yksityisiä, mm vakuutusyhtiöiden ja macaolaisten omistamia sairaaloita palapelinä askaroidessaan.

Jeesuksiako te luulette olevanne”, tuo Hollolan viisas kivahti lähellä olevalle lääkärille, ei tuomarille.

Vastaus tuli nopeasti: ”Jumaliksiko luulit?”.

On luterilaisten sapatti – juutalaisilla, noilla jeesuksettomilla, se oli eilen.

Sapattina Mooseksen mukaan Jumala lepäsi raskaan luomistyön päälle. Minun sielussani kehittyneen narratiivin mukaan ”ei olisi pitänyt”.

Luoja oli luonut raakaversion ihmisestä kun hän huomasi, että Lauantain toivotut  (81v) oli taas kuunneltuina ja lauantaisauna on lämmin. Hän jätti ministerin, puoluejohtajan ja diplomi-insinöörin tekemisen kesken ajatellen sitten illemmalla, Uutisvuodon jälkeen, lopettelevansa työnsä. Mutta niinkuin aina, se homma jäi ja sitten olikin jo sunnuntai: ylityökielto, kiky-sopimus ja työsuojeluvaltuutetut.

Julle jätti ihmiseen asentamatta sulakerasian, joita hänellä varmasti olisi ollut ulkovaraston takanurkassa vaikka lampaiden kedolla syödä.

Nyt tämä psykiatrin työ on viidettäymmentä vuoden aikana ollut rankkaa juuri siksi, että ihmiseltä puuttuvat proput. Aina tahtoo palaa hiha, päre tai sielunsäätöpöytä. Usein piuhat lakkaavat kestämästä ”viidelta saunaan ja kuudelta putkaan” – viikonpäivänä.

Jatkan päivystämistäni huomisaamuun asti ja mietin, olisiko mitään keinoa saada jälkiasennuksena niitä sulakkeita myös ihmiseen, ei pelkästään autoon, veturiin, laivaan, avauusrakettiin ja lentskariin.

Sitä miettiessäni jätän arv lukijoilleni ja ministerille Hollolasta neuvon.

Jos oikein alkaa sattua sieluun, kannattaa hetkeksi pysähtyä. Sitten kannattaa laskea mielessään seitsemän peräkkäistä sisäänhengitystä. Sitten kannattaa laskea mielessään yksitoista perättäistä uloshengitystä.

Vasta sitten kannattaa avata suunsa, twitter-tilinsä, facebooksivunsa tai kastaa sulkakynänsä mustepulloon.

Motala

Hyvät ystävät/vieraani. Ruudullasi on tämän blogin 3400. päivitys. Ensimmäinen tarina aloitti pilvielämänsä (in the cloud, kts jäljempänä) seitsemäntenä helmikuuta 2007.

*

Sellainen sää, jossa lunta kertyy, mutta hengityskin vielä huuruaa. Sillä lailla leppeä, ettei tarvitse mennä autotalliin sikarille lehtiä laatikosta noutaessa.

Salora-merkkisessä radiossa, jota edelsi Blaupunkt, oli näyttöikkunassa Motala. Kun siihen sääti radion pystypalkin, sieltä kuului korkeintaan pulinoita. Mutta Motala tuntui jännittävältä, koska Pekka Töpöhäntä, Monni ja sen rikostoverit (Pilli ja Pulla) olivat kuviteltavissa sinne, samoin yksityisetsivä Kalle Blomqvist, 10 vuotta.

Salora Metropolissa on integoitu 3-nopeuksinen levysoitin, jossa 78-kierroksella soi Tiger Shark ja Rock Around the Clock, 45-kierroksella Paul Ankan Diana ja 33-kierroksella Edith Piaf´n Padam, jonka tahdissa Tapsa, Erkki Jaakko Sakari ja minä poikapareina opettelimme fox-trot-tanssia (”oikea eteen, sivulle-yhteen-sivulle, taakse…”). Hyvää nimipäivää, Sakari (nyt Rune)!

Radion asemanäyttö Paasikiven ajan puutalossa muuttui jaloillaan seisovan Asa-Vision kuvanäytöksi vain vuosi sen jälkeen, kun ensi kertaa näin television kasselilaisessa kahvilassa, jossa katuvat natsit joivat olutta.

Olen sekä radiossa että televisiossa ollut laatikon sisällä. Markussetä, Seija Wallius-Kokkonen sekä Juhanit (”Jussat”) Lihtonen ja Niska ovat osaltaan pitäneet siitä huolen höyryradion puolella, töllön osuuden hoitivat Hannu Karpo ja Mirja Pyykkö. Aikaa siis olen saanut ihan riittämiin muulle maalle ”viisauksiani” esittääkseni. Pari BBC:n tarinaa kiersi muualla maailmassakin.

Nyt pitäisi ostaa uusi värkki. Radiota kuuntelen tosin vieläkin samanlaisesta laitteesta, jollainen oli käytössä kesähuvilalla 1951 alkaen. Kahdeksan isoa pyöreätä patteria (vai oliko se neljä litteätä, pahvipäällysteistä) piti vaihtaa kesän mittaan useamman kerran.

Mutta se uusi värkki.

Konalan, jonne veivät dösät 39 (HKL) ja 40 (STA), pellolle jättämäni jaloillaan seisovan Asa-Vision tilalle ostettava pirunkeuhko on 50 tuumaa kulmasta kulmaan ja se on älykäs.

Nykyisin älytutkija-historioitsijat alkavat olla laidastaan sitä mieltä, että 70 000 vuotta sitten syntyneen  viisaan ihmisen lajimme aika ja tarina alkaa olla tässä. Enintään tuhat vuotta on enää lusittavaa (vrt: Piispa Henrikistä ja Lallista nykyhetkeen)

Vastaisuudessa koko maapallomme elinkehä säilyy  vain, kun älykkäät värkit liittoutuvat ja poistavat meidät ”ruhokkaat” maan ja somen viljelijät  systeemistä kokonaan. Nuo älykkäät jäävät elelemään pilveen (in the cloud) ilman ruhoja ja näinmuodoin tarpeita syödä toisiaan tai muita. Eikä aikaakaan tähän tule kulumaan siis edes tuhatta vuotta.

Saavat elefantit taas rauhassa kuolla ilman Tarzanin ulvontaa.

Oma elämäni, helmikuussa 1946 rakkauden ja draaman vankilassa hedelmöitynyt, on mielestäni tosin jatkunut jo sen tuhat vuotta. Yksilön keskiaika.

Eli joutaa mennä, kaljaa juovat natsit, pattereita syövät matkaradiot, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen ja Väyrysen Ville.

Lisää asiasta:

Sapiens Ihmisen lyhyt historia (Yuval Noah Harari, Bazar 2016)

Luontoaskel tarttumattomien tulehdusten torjumiseksi (Haahtela, Hanski & al, Duodecim 2017;133:19-26)

Sorjonen

Valkea, pehmeä ja sävyllinen sää. Aamukone, ehkäpä Sorjonen vattassaan, lähti Jyväskylän yli Vantaalle 7 minuuttia myöhässä, mutta minun piti kaupungin katuhuollon piittaamattomuuden takia käyttää kaksi nitroa tuohon valkeaan & pehmeään.

Paha Nuutti joulun viepi. 13., perjantai, täysikuu oli eilen.

Tunnen monta Sorjosta, ainakin kolme. Heistä yksikään ei tunne minua, joskin yhden heistä  isä minut tuntee, koska hänellä on valtavan hyvä pelisilmä.

Aidoin Sorjonen tarjosi eilen illalla Rovaniemen Postiautovarikolla pullakahvit. ”Pidättekö Brahmsista” säesti korvikkeen ryystämistä tassilta huulten välissä olevan sikuripalan läpitte. Dir John Storgårds (Sinfonia no 2 -duuri op 73).

Käntty oli kuivaa ja kahvin sijasta hörppimäni tee sopivan kuumaa.

Tämä Sorjonen on tehnyt Lapin vaietun ja liian vähän arvostetun osan hyväksi ison työn sekä sielullaan että kopiomalla tekemillään rahoilla. Kumpiakin arvostan. Ja kopiointia. Itse mies on vähän  niinkuin Kalle Päätalo, silmissään paljon toisenlainen ilme kuin julkikuvassaan. Tälle Sorjoselle (Kauko) tusen tackmille grazie – giitu.

Toinen Sorjonen tekee hänkin kopioita, mutta myös moniputkista uraa. Isokin on ja antelias, ei kuivankääkkänä niinkuin nämä kaksi muuta Sorjosta. Lisäksi hän on köyhä. Tai itse asiassa Köyhä. Eikä hän ole edes Sorjonen vaan Ovaskainen, mutta sillä nyt ei ole niin väliä jos ihminen antaa vähästäänkin. Sen tekevät niin tuo oikea kuin lihava Sorjonenkin.

Ilman sellaisia tämä maailma olisi kuin Herrojen Perämeren peräreiän parkkipaikka: ”Kielletty kuntosalin asiakkailta” (Lapin Kansa 13.1.).

Fiktiivinen Sorjonen, tämä kolmas, on siis kunnon  pelimiehen poika. Hän näytteli komisario Aarniota kaupunginjohtaja Anderssonin vasta-taisteluparina TV-1:ssa äskettäin 9-osaisessa dekkarisarjassa, jossa hyvä ei voittanut, mutta lapsi sentään jäi henkiin.

Minä pidin tuosta fiktio-Sorjosestakin, koska hän kykeni tekemään ihmeitä. Sellaisiin näet minunkin odotetaan lääkärin ammatissani ulottuvan. Ville Virtanen – Sorjonen, seuraan jälkiäsi kuin hai laivaa. Ihmeistä muuten puhuu myös RadioYle1:n aamuhartauden pitäjä. Kuinka limuviinat myydään jatkossa Ärrällä.

Niin, tuosta lääkärin työstä.

Juttelin hiljattain erään puoluejohtajan kanssa julkisessa tilassa kun hän totesi, että lääkärit ja apteekkarit ovat reiluuden ja solidaarisuuden irvikuvia, itse petoja pahuudessaan ja ahneudessaan. Avasin suuni huudahdukseen: ”Hei, minä olen puolueessasi ja olen lääkäri, mikä pirun pakko sinun on 30 000 suomalaista näin haukkua?”. Napakka vastaus tuli silmänräpäystä joutuisammin, kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Minä olen juristi ja juristit ovat monta vertaa pahempia kuin lääkärit tai apteekkarit – kuten varmasti olet huomannut!”.

Aamun Lapin Kansa – lehden ”toimituksen kanta” (pääkirjoitus 2.0 eli PS) julistaa, ettei Suomi voi olla tuomari Obaman, Putinin, Trumpin ja Xi´n asiassa. Siksikään ei, että Suomi viimeistään vuodesta (aD) 1323 on tehnyt eri asiaa kuin on oikeasti tarkoittanut.

Olkoon siis Suomi lääkäri. Miekin olen.

Mutta nämä Sorjoset: Kauko, Hannu, Ville. He ovat hyviä työssään ja tarkoituksissaan, joten ei sekoiteta heitä enempää tähän.

Kiitos, lämmin kiitos kaikille.

Vilpittömästi Teidän

lääkäri – ei tuomari

Davy Crockett: Hyvä, Paha ja Ruma

Pikkuisen pakkasta parin päivän aikana sataneen nuoskalumen jäädyttämiseksi.

Lasse Lehtinen (Kotka) ja Seppo Hovi (RUK 122) ovat radiossa aloittaneet musikaalissävyisen muistelun, jonka yksi vankka osa on Davy Crockett, jota 1950-luvulla näytteli Kauko Käyhkö. Hän kertoi meille, että meksikolaiset raukkamaisesti tappoivat Amerikan sankarin, etelä-saksalaisesta pienestä viinikylästä asepalvelusta pakoilemaan tulleen liinatukan.

Asiahan oli juuri niin ja koska Clin t Eastwood on samaa mieltä meksikaanien roisto- ja raukka-maisuudesta, onhan sitä uskottava.

Joni Skiftesvik valitti tänä aamuna some:ssa, että siellä on oikeastaan vain eläkeläisiä, jotka lisäksi ”eivät tiedä mitä tekevät” (Jussi Valtonen).

Itse olen huomannut saman ilmiön pilven (cloud) alapuolisessa elämässä. Kun mittaan tutkittavalta ihmiseltä hänen neuroplastisiteettiaan ”Arto Nyberg”-menetelmää hivenen monimutkaisemmalla tavalla, kysyn heiltä muutaman käsiteparin avulla ”kumpi”.

Yksi käsitepari on ”Clinton vai Trump”. Voitte vain arvata, kumpi tulee useammin vastaukseksi. Kun kysymys-sarjan viimeisenä on ”Heikki Kinnunen vai Vesa-Matti Loiri”, on vastassani tasapeli. Vaikken noita asioita mittaakaan vaan  vastaamisen nopeutta ja täsmällisyyttä.

Tässä sitä sitten ollaan, paljaan pyllyn kanssa. Davy Crockett ja Clint Eastwood ovat se likainen Harry, jonka avulla mittaamme, miksi varusmiespalvelusta karannut käpykaartilainen 1890-luvulta nyt on tulossa maan mahtavaksi.

Häntä vastaan asettuu Vova, ”The Lättiläinen”. Mies on suomalaisen valkobandiitin tyttären poika ja aikoo haastaa rintamakarkurimme kaksitaisteluun lännen pikkukaupungin kadulla, Rio Granden tienovilla, Ivalon Raitilla, Tali-Ihantalassa.

Tai sitten siellä, missä Hiljaa Virtaa Don. Dnerpillä päin. Siellä, missä atomipommi räjähti tappaen vieläkin suomalaisia haima- ja verisyöpiin. Siellä, missä saksalainen diktaattori otti pataan georgialaiselta kaveriltaan 1943.

Ei ihan

mañana

mutta ei paljon muutakaan. Tolstoi alkaa, nostakaa Tsehov puuhun – vai oliko se John Weissmüller? Arnold Schwarzenegger? Sven Tuuva?

Ruhtinas Dolgoruki vastaan Sandels.

”Davy, Davy Crockett, siinä vasta miesten mies” laulaa korvamadossani sotamme sankari Kauko Käyhkö ja Kipparikvartetti.

Tuntemattoman sotilaan kolmas elokuvaversio.

*

Olipas Vesa Viljamaa – nimisellä Kallion pastorilla tänä aamuna magee muistelus pannulapusta, jonka on virkannut Aleppon isoäiti.

Kannattee ihan sen takia käydä kuuntelemassa Yle-Areenan hartausohjelmista