Shame You (me) – nyt hävettää

Nollakeli, kaikin muodoin. Radio lähettää Mahlerin viidettä sinfoniaa koko päivitykseni kirjoittamisen ajan.

Olin toissailtana juontamassa Rovaniemen keskustassa kahden itseäni 16 vuotta nuoremman miehen keskustelua siitä, mitä maailmassa, Euroopassa, maassa, Lapissa ja Rovaniemellä nyt. Samat miehet olivat eilisiltana televisiossa naisen prässättävinä samaa missiotaan julistamassa, mutta nyt mukana oli esikoiseni ikäinen punajakkuinen.

Toissailtainen oli minulle vastuullisempi asia, koska sain tunnin hiillostaa herroja itse laatimillani kysymyksillä. Yleisö oli ikäistäni ja sitä oli 139 hievahtamatta paikallaan pysyvää naista ja miestä. Susanne Päivärinnalla TV-1:ssa aikaa oli puolet vähemmän, mutta yleisöä ehkä hiukan enemmän? Siitä huolimatta sekä Harakka että Rinne tytöttelivät Päivärintaa ”susannoinneillaan”.

Ajatella, kukaan ei sen paremmin TV- kuin Sampokeskus-keskustelussakaan edes maininnut sotaveteraaneja, eutanasiaa, saattohoitoa tai sote-uudistuksen ydinkysymystä: miten saataisiin ikäiseni kansanosa pois ryöstämästä nuorten ja lastenmielisten tulevaisuutta? Se kansanosa, shame us, joka koko elämänsä on vain tukkenut muiden tulevaisuutta, halveksinut veteraani-isiään ja tyhjentänyt pajatsojaan. Se osa suomalaisista, joka äänestää kaikkein ahkerimmin ja tuntee sanan ”taitettu indeksi”, joskaan ei nykyiässään sen merkitystä jaksa enää laskea.

Aamun lehteä lukiessa räjähdin lähes samasta häpeästä: Donald Trump, Paavo Väyrysen ja minun ikäiseni liinatukka, toteaa vesikidutuksen ”tosi kivaksi asiaksi, kun se toimii niin hyvin”.

Mikä minua tässä niin hävettää?

No se, että 33 vuoden kokemuksellani iholle menevästä politiikasta en tajunnut, että toinen noista minua 16 vuotta nuoremmista jäbistä huijasi minulta nimikirjoituksen paperiin, jossa sitoudun ”maksamaan velkani”.

Ristiriita on ihan yhtä iso kuin Obaman ja Trumpin välillä on. Barack Obama on saman ikäinen kuin grillissäni olleet Timo Harakka ja Antti Rinne, kun taas Donald Trump muureineen ja muine kommervenkkeineen on iältään…

Ei kuulkaa, hyät hyssykät, en edes kevennystä tähän saa laadittua, kun on niin korvat punaisina syyllisyydestä ja heikkoudestani ja iho kihelmöimässä eilisen iltasaunan jäljiltä.

Kaljamakelissä Ylämaihin tästä: pää hartioiden välissä, silmät ristissä ja aamun Fingerpori luettuna.

*

Ai jaa, se kevennys, sittenkin.

Rinteen, Harakan ja Tuppuraisen eutanasia- ja vanhus-keskustelun jälkeen Tohlopin kanava kakkosella näytettiin kikattelevan kiinnostava ohjelma, jossa laulettiin ja näyteltiin Suomen Eurovisioehdokkaita.

UMK17

Niitä ehdokkaita kommentoimassa ja niille pisteitä antamassa oli neljä IHMISTÄ.

Voittaja oli aito, raikas ja juutinmakuinen rödapölser tanskalaisviisu, kakkosena irlantilainen kolmesti kirkastetun whiskey´n makuinen jumputus – pläjäys, vain pisteen erolla toisistaan. Kaikki ehdokkaat olivat parempia kuin missää aiemmassa seuraamassani kevyen musiikin kisassa.

Nuo neljä raatilais-ihmistä olivat sitä sukupuolta, joka täyttää kaikki mahdolliset elävien ihmisten palvelu- ja vuorovaikutus-välineet ja vieläpä syystä ja ansaitusti.

Se on tasa-arvoa parhaimmillaan, että noihin sateekaarikisoihin, joissa Lordi Lapista on tuonut maallemme kunniaa, lähetetään edustaja mustiin puettujen naisten toimesta. Naisten, joilla on hyvä ja taitava maku, kerkeä kieli ja suurenlaiset etuhampaat.

Niinhän se on assiija Kreikassa ja Islannissakin, maailman pitkäikäsimpien naisten valtakunnissa, aina mennyt. Oidipusten äitien, Delfoin oraakkeleiden, pörssikeinottelijoiden ja Finnbogadottirien kalaa tai Välimeren dieettiä rakastavissa valtakunnissa.

http://areena.yle.fi/1-3880312