The Last Jedi/Prophet/Caliph

Normi selkäviikon sää, härjät noutaa puolitalven heiniä takaniitulta, on pakkaspäivä ennen suvea, joka alkaa kun ajan Ylämaihin ylihuomenna.

Jotta ihminen osaisi suunnistaa sieluansa oikein itsensä ulkopuolisessa maailmassa, hän opettaa perillisilleen sananlaskuja. Kalifiksi kalifin paikalle. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Näillä opeilla käsikirjoittajakaarti Hollywoodissa vääntää siitä elokuvan ”The last Jedi – Viimeinen Jedi”, joka tahkoaa Trumpille ja hänen kavereilleen kohta taaloja.

Muistelen, miten omaksi 1984 ”valitsemassani” puolueessa on kalifeja ja profeettoja puukotettu selkään ja katselen mietteissäni, miten sama toistuu ensin Kokoomuksessa ja nyt S. Keskustassa. Moni iso mies ja terhakka nainen on tien oheen jäänyt, ei aitovierelle vaan synkimpään korpeen. Yksin jäätteenmäkiensä alle.

Yritän laittaa elokuvan leikkauspöydälle omat 40 vuotta ei-politiikkaa ja 30 vuotta politiikkaa ja laatia niistä yhden ”Viimeinen Jedi” tarinan itselleni, mutta ei muille esitettäväksi. Mitäpä sitä esittämään, kun se täällä jo on tehty. Peilaan kokemaani näiden paasioiden, alhojen, jungnereiden, lipposten, sundqvistien, urpilaisten & Co tarinoihin.

Häviöistä ja häväistyksistä oppii enemmän kuin menestyksistä, mutta eniten oppii ”Väärän kuninkaan päivästä”, jos sen vaivuttua mailleen vain onnistuu säilyttämään päänsä. Waltari Sinuhessaan onnistui säilyttämään Kaptahin pään, Linna Tuntemattomassa sotilaassaan Antti Rokan.

Käyn mielessäni läpi ne kiinankeisarit, thaimaankuninkaat, filippiinindiktaattorit ja kuubancastrot, joita saan aamuvarhain muistettua ilman hakuteoksia ja niin se on, oikeassa elämässä ja Jedin tarinassa.

He eivät palaa. Eivät pyramidiensa uumenista, eivät paasiensa alta eivätkä kyyhkyslakkojensa (columbarium) holveista. Rauhan (pax) kyyhkynen (columba) saisi heidän muistonsa ylitse matkata. Ehkä sentään päälle kakkimatta?

Olisi hyvä, jos antaisimme kalifien tulla kalifien paikalle. Ja pitäisimme tunkkimme.

Mentorointini neljälle suomalaispuolueelle (Kok, Kesk, PS, SDP) olikin sitten tässä.

Ja nyt lehteä hakemaan ja peilin ääreen. Lehteä laatikolta hakiessa olen huomaavinani tienvieruspensaikossa tutun hahmon.

Kenraali Douglas MacArthur se taisi siellä häivähtää. Etusormi ja peukku pystyssä: ”No return, I quess”.

*

https://fi.wikipedia.org/wiki/Douglas_MacArthur