Mercy-killing

Kellon käydessä Ilmarinpäivän aamuna viittä huomaan unen kaikkoavan kuun paistaessa silmiin kymmenen asteen pakkasessa. Kuutta käydessä lentokone Vantaalle (sdp) lähtee ajallaan.

Jonkun vuoden minua vanhemmat Vanhan valtaaja-sosialistit ovat päättäneet, että Suomessa pitäisi saada tappaa pyynnöstä parkinsonin tautia sairastavia entisiä kansanedustajia ja heidän ohellaan muutama sata muutakin voisi saada armon.

Sitä tässä mietin, koska nuo kaksi psykiatria, Ilkka Taipale ja Claes Andersson, ovat kovasti tuttuja. Sen sijaan nuo kaksi parkinsonismia sairastavaa, Esko Seppänen ja Iiro Viinanen eivät ole.

Jostain syystä mielestä pujahtaa juuri tässä yhteydessä aktiivityöpöydälleni nimet Pekka ja Jukka Tarkka. Toinen on tappanut monen kirjailijanalun innon ja kyvyn kirjoittaa, toinen arvelee Donald Trumpin tappavan koko ihmiskunnan tuossa tuokiossa.

Erityisesti suomalaiset saavat Tarkalta huutia, kun me emme liittyneet Mauno Koiviston (Tellervon aviopuoliso, kuten ehkä tiedätte, joka sairastaa parkinsonintaudin kaksoisveljeä eli alzheimerin tautia) aikana NATOon. Martti Ahtisaaren Nobel olisi jäänyt NATOlla ehkä saamatta, Tarja Halonen ei tullut YK:n pääsihteeriksi edes ilman NATOa ja Sauli Niinistöllä on tylsäturpa mopsi ja runoilija kotona.

Lasse Lehtinen (KTP, Kotkan Työväen Palloilija) ja Seppo Hovi (RUK 122) kertovat oman versionsa Tarkalle tänään Radio Yle 1:ssa klo 14-15.

Autoimmuunisairauksista mainittakoon reuma, skitsofrenia, parkinsonin tauti, alzheimerin tauti ja sokeritauti. Itse asiassa kaikki muukin taudit, joista itse sairastan sappikivitautia ja syön viisi päivää ciprofloxacin-lääkettä.

Parkinsonin ja alzheimerin taudit ovat eräiden vertailevien epidemiologisten tutkimusten mukaan harvinaisempia tupakoivilla. (evidence baced medicin, näytöön perustuva lääketiede, heh-heh; lähde Duodecim-aikakauskirja, tällä vuosituhannella). Tuloksista oli ”puhdistettu” tupakoivien varhaisemman kuoleman aiheuttama vaikutus.

Lähden tässä kuutamoisessa pakkasaamussa nyt päivystysviikonlopun päättymisen kunniaksi  pihalle tupakalle ja noutamaan aamun lehtiä laatikosta.

Vasta huomisaamuna on työpäivän vuoro eikä se lopu siitä ennenkuin kaksi viikkoa tästä hetkestä on kulunut. Käsite työtä vuorotta ja mercy-killing muistuttavat kovasti toisiaan, mutta työssä ollen ei ehdi niin paljoa armosta murhaamista miettiä kuin eläkkeellä ollen.

Lopuksi suositus niille, joilla on edellytyksiä ja mahdollisuuksia sitä seurata ja siitä irvailla.

Eilen katsoin vaimoni kanssa Yle-Teema-kanavalta 1930-luvun lopulla tehdyn elokuvan, jossa kerrottiin ensimmäisestä maailmansodasta juuri ennen toista. Tarinassa, upeasti tehdyssä, kuvattiin miesten välistä ystävyyttä, mutta myös miehen ja naisen välistä rakkautta. Ehdoton mestariteos se on, mutta erityisen mestarillista on jutun narratiivin viesti.

Se ei estänyt 50 miljoonan ihmisen erityistä kuolemista (without mercy-killing) elokuvan tekemistä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Sosialismin ja kapitalismin (vrt Seppänen, Viinanen) nimissä.

Mika Waltari ja tuon elokuvan tekijät ovat nimenneet 80 vuoden takaisen ajanjakson samalla lailla:

Suuri Illuusio

*

Mercy-killing-termin huomasin Agatha Christien käyttämänä synonyyminä eutanasialle virtuaalihenkilö Hercule Poirot´n puheessa tv-ohjelmassa pari viikkoa sitten. Poirot on belgialainen ja Belgiassa eutanasia tehdään (kuolemantuottamus) nykyisin tuhansia kertoja vuodessa. Ei virtuaalisesti vaan oikeassa ”elämässä”.

Oheinen klippi kannattaisi kuunnella kahdesta syystä.

Ensimmäinen on, että aivan alussa setät ja tätit määrittelevät päivitykseni aiheen (mercy-killing) selkeästi. Toinen on, että setät ja tätit keskustelevat asiasta sävyisästi ja irvailematta, jota taas tämä päivitykseni ei yrittänytkään välttää.

http://areena.yle.fi/1-3874555