Motala

Hyvät ystävät/vieraani. Ruudullasi on tämän blogin 3400. päivitys. Ensimmäinen tarina aloitti pilvielämänsä (in the cloud, kts jäljempänä) seitsemäntenä helmikuuta 2007.

*

Sellainen sää, jossa lunta kertyy, mutta hengityskin vielä huuruaa. Sillä lailla leppeä, ettei tarvitse mennä autotalliin sikarille lehtiä laatikosta noutaessa.

Salora-merkkisessä radiossa, jota edelsi Blaupunkt, oli näyttöikkunassa Motala. Kun siihen sääti radion pystypalkin, sieltä kuului korkeintaan pulinoita. Mutta Motala tuntui jännittävältä, koska Pekka Töpöhäntä, Monni ja sen rikostoverit (Pilli ja Pulla) olivat kuviteltavissa sinne, samoin yksityisetsivä Kalle Blomqvist, 10 vuotta.

Salora Metropolissa on integoitu 3-nopeuksinen levysoitin, jossa 78-kierroksella soi Tiger Shark ja Rock Around the Clock, 45-kierroksella Paul Ankan Diana ja 33-kierroksella Edith Piaf´n Padam, jonka tahdissa Tapsa, Erkki Jaakko Sakari ja minä poikapareina opettelimme fox-trot-tanssia (”oikea eteen, sivulle-yhteen-sivulle, taakse…”). Hyvää nimipäivää, Sakari (nyt Rune)!

Radion asemanäyttö Paasikiven ajan puutalossa muuttui jaloillaan seisovan Asa-Vision kuvanäytöksi vain vuosi sen jälkeen, kun ensi kertaa näin television kasselilaisessa kahvilassa, jossa katuvat natsit joivat olutta.

Olen sekä radiossa että televisiossa ollut laatikon sisällä. Markussetä, Seija Wallius-Kokkonen sekä Juhanit (”Jussat”) Lihtonen ja Niska ovat osaltaan pitäneet siitä huolen höyryradion puolella, töllön osuuden hoitivat Hannu Karpo ja Mirja Pyykkö. Aikaa siis olen saanut ihan riittämiin muulle maalle ”viisauksiani” esittääkseni. Pari BBC:n tarinaa kiersi muualla maailmassakin.

Nyt pitäisi ostaa uusi värkki. Radiota kuuntelen tosin vieläkin samanlaisesta laitteesta, jollainen oli käytössä kesähuvilalla 1951 alkaen. Kahdeksan isoa pyöreätä patteria (vai oliko se neljä litteätä, pahvipäällysteistä) piti vaihtaa kesän mittaan useamman kerran.

Mutta se uusi värkki.

Konalan, jonne veivät dösät 39 (HKL) ja 40 (STA), pellolle jättämäni jaloillaan seisovan Asa-Vision tilalle ostettava pirunkeuhko on 50 tuumaa kulmasta kulmaan ja se on älykäs.

Nykyisin älytutkija-historioitsijat alkavat olla laidastaan sitä mieltä, että 70 000 vuotta sitten syntyneen  viisaan ihmisen lajimme aika ja tarina alkaa olla tässä. Enintään tuhat vuotta on enää lusittavaa (vrt: Piispa Henrikistä ja Lallista nykyhetkeen)

Vastaisuudessa koko maapallomme elinkehä säilyy  vain, kun älykkäät värkit liittoutuvat ja poistavat meidät ”ruhokkaat” maan ja somen viljelijät  systeemistä kokonaan. Nuo älykkäät jäävät elelemään pilveen (in the cloud) ilman ruhoja ja näinmuodoin tarpeita syödä toisiaan tai muita. Eikä aikaakaan tähän tule kulumaan siis edes tuhatta vuotta.

Saavat elefantit taas rauhassa kuolla ilman Tarzanin ulvontaa.

Oma elämäni, helmikuussa 1946 rakkauden ja draaman vankilassa hedelmöitynyt, on mielestäni tosin jatkunut jo sen tuhat vuotta. Yksilön keskiaika.

Eli joutaa mennä, kaljaa juovat natsit, pattereita syövät matkaradiot, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen ja Väyrysen Ville.

Lisää asiasta:

Sapiens Ihmisen lyhyt historia (Yuval Noah Harari, Bazar 2016)

Luontoaskel tarttumattomien tulehdusten torjumiseksi (Haahtela, Hanski & al, Duodecim 2017;133:19-26)