Taivaallinen ohiampuja – isänmaatansa viisaampi mies

Neljättäkytä kylmää, kuu toisella puolen palloamme puolituisena. Yöllä repolainen suihki taivhala oikein rohki komiasti.

Tuttu toimittaja kehoitti katsomaan Kukkosen Heikin haastattelun näköradiosta. Niin sen sitten vaimon kanssa torstai-illan kantimiksi katsoimme.

Kyseessä on it-majuri (sellainen velivainaakin oli), kirjankustantaja (sellaisiakin on suvussa) sekä keräilijä. Lintuja ja teoksia (niitäkin on liki).

Tuli mieleen kaikenlaista, kun Haavikko, Gummerrus ja muuan Ritva ovat paljon kertoneet, mutta vielä enemmän mietin sitä, mitä Pekka Kejonen ensin 1970-luvun alun Natsalla (Nylands Nation) ja sitten uudelleen seuraavilla tapaamisilla Halosen kantamailla ja ison lohivirran varrella kertoili.

Eniten tämän itärajalta peräisin olevan Kukkosen kohdalla mietin kuitenkin omaa suhdettani omaan aikaani ja vähän elämäänikin. Siksikin mietin, koska vaimo tokaisi ohjelman jo loputtua haastatellun olevan liki neljännesvuosisadan minua varttuneempi iässä. Se on yksi sukupolvi. Minulla on siis niitä koossa pian kolme, Heikillä neljä.

Niillä vajaalla neljällä 1/4-vuosisadalla perustellen professori katsoi olevansa viisaampi kuin maansa. Tämä 100-vuotias Suomi.

Mietin usein Katja Ketun (Heikkinen) kirjaa Yöperhonen. Repolaiskan juuret ovat samalla suunnalla kuin mistä Kukkoset tulevat. Ämmänsaarelta Ilomantsiin ei ole monta poronkusemaa.

Kirjan tarinassa valkokenraalin tyttären kieli väkisin pakkasella tartutetaan jäiseen rautakankeen ja kangella vedetään elin niin näkösälle, että se voidaan katkaista. Kieli.

Tuosta sanavapauden tai sanomisen tuhoamisesta tarinassa lopulta kehkeytyy Vova, joka juuri nyt näyttää olevan eteläsaksalaisen joen varrelta, pienestä valkoviinikylästä siinneen Donaldin paras kaveri.

Lätti. Perkele.

Ohjelmaa katsoessa nautimme lasilliset kylmää valkoviiniä.

Jos paljossa mukana ollut, omasta mielestäänkin vielä ihan virkku valkotukka, Talmudin mukaan ”gevurah”-kuorrutettu, mutta kuolemansa jo arvaava ihminen itse asiasta kuultuna haaveilee luontoretkestä lumiseen metsään, sen haaveen täytyy tulla hänen juuristaan, joita nykytiede kutsuu epigeeneiksi.

Siinä vaiheessa, kun opin kuuntelemaan itseäni niin tarkasti ja oikein, että tiedän mihin haluaisin tilanteen tullen lähteä syviä etsimään, on kohdallanikin gevurah eli uusi, erityinen, iän mukanaan tuoma viisaus vaihtunut norsun vaistoon siitä, missä on jättien hautuumaa.

Ensin tässä on vähän muuta.

*

http://areena.yle.fi/1-3260043

”taivaallinen ohiampuja” = ilmatorjuntasotilas