Loka-Laitisen Jesse-Pukki

Revontulia olisi, mutta pilvet eivät  niitä näytä, -1.9C.

Lunta katolla, tuulilasissa ja maassa, arktikum on lauha.

Köörimme katsoi replynä ”Postia pappi Jaakobille”-elokuvaa, joka tapahtui pappilassa, jonka katto vuoti ja jonka kirkko tuhopoltettiin takavuosina.

Siellä on nyt, siinä kirkossa, nokialaisen keskustalaisen maanviljelijän ja aika hullun toisen kuvataiteilijan töitä, yhteisessä ymmäryksessä laadittuja (Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen).

Elokuvassa on kirkon virsitaulussa merkattuna kaksi vanhan virsikirjan virttä: Jumala ompi linnamme ja Oi Herra jos mä matkamies maan.

Tarinan ytimessä on sama viesti.

Kirjeissä pappi Jaakobille on isoja,  tärkeitä pyyntöjä, joita sen paremmin tekeillä oleva sote- ja maakuntauudistus kuin siitä päättävät poliitikotkaan eivät näe, kuule tai oivalla.

Eivät ministerit, eivät kansliapäälliköt, eivät kansanedustajat.

Me näemme, äänestäjien enemmistön tahdon mukaisesti, että hyvinvoivien, kirjekuoriinsa omaisuuttaan kätkevien Lastensairaalan stakeholdereiden asia on ”meän asia”, mutta me emme näe tai noteeraa, että meidän joukossamme on hulluja, juoppoja ja houruja, joiden takia me järjestämme jouluaterioita, joissa ihmiset ensi kertaa kuukausiin saavat lämpimän aterian.

Hyvä on, että saavat.

Olipa sitä tarjoamassa Loka-Laitisen Jeesus-perkele tai hänen kolleegansa Enbusken super-kyyninen ja sarkastinen Tuomas.

lähde: Iltalehti 23.12. aD 2016