Ansaintalogiikka

Pakkasta ja revontulia pitelee, lentokoneet ovat kulkeneet pitkin öitä. Ugandaan meni karkeilla kaksi kertaa femma.

Ystäväni, jota koskaan en ole tavannut toen perrään, toteaa viidenkymmenen jaardin päästä, että ”tämä ja vain tämä ratkaisu ottaa tiukan otteen myös tästä”. (Martti Kekomäki, Erikoislääkäri 4/2016, s 102).

Vuoden ja valon muuntelu tässä ihmisen 200 tai 400 sukupolven tarinassa on toisaalta aika lyhyt taival, toisaalta näytön kera aika pitkä, 14 000 000 000 vuoden tarina.

Oma jouluni on seitsemäskymmenesensimmäinen. Lyhyt traditio, eikö totta. Ei sellaisella  passaa isotella, mutta ei ole pennuillakaan silmille hyppimistä.

Tämän tavoitteen toteutumisesta olemme vastuussa omille lapsillemme ja heidän lapsilleen” kirjoittaa aina halutessaan tilaa lääkäreiden medioissa saava 4 vuotta minua vanhempi sveitsiläiskroisoksen (Berner) varaukseton ihailija.

Omasta puolestani näen paremmin ja kirkkaammin aikaan, joka edelsi niin Martti Kekomäen kuin Anne Bernerinkin syntymää.

Sama minäni muistaa kohtuudella joulut 1950-luvun loppupuolelta vuoteen 2016.

Ei ole siinä rinta isommin rottingilla. Ei tosin pää häpeästä punoittaen hartioidenkaan väliin painu.

Aamusta lauhtuu, joulurauhan kunniaksi. Toivon Teille sitä, hyvät ystävät.