Pitäkää tunkkinne – eutanasiaa

(oheisesta päivityksestä on tuoreeltaan tullut jo palautetta (SH): ”liian kryptinen”; sellaista sattuu)

Suvisäätä ja vesisadetta lupeissa, mutta vielä paukkuu nurkissa kylmä. -8.5C.

(Viiden aikaan onkin enää -6,2C ja Hesaria & Lapin Kansaa laatikolta hakiessa valkea tukkani kastuu suurista vesipisaroista, ei sentään vielä ihan kaatosateena. Sisälämmittimen tunnin työskentelystä huolimatta auton etuklasi on puolen sentin teräsjäässä, mutta onneksi Datsun 100A2.0:ssa on etulasin lämmitinvastus: pääsee liikkeelle ja näkeekin jotain)

Ulkopolitiikassa on muuan johtava periaate: ”Kaikki omien puolesta”.

Se on toiminut tuhansia vuosia. Niin hyvin, että sekä paperi että ruuti on sen takia keksitty ja niitä myös siihen käytetty. Oman pyllyn pyyhkimiseen, toisen perssien räjäyttämiseen.

Toisaalta kaikkien ihmisen uskontojen yhteinen, 90%:sti kattava etos, ”kauneus” on kohdella lähimmäistä niinkuin itseään toivoisi kohdeltavan. Asiasta on kattava ja toden tuntuinen tutkimuskin tehty.

Kultainen sääntö geeneissämme.

Paavo Lipponen, Turtolassa, Oulussa, Rovaniemellä ja Kuopiossa varttunut jätti, loi elämäntyönään Sinisen Kainuun malliksi Lapille, Kuusamolle,  Pelkosenniemelle ja Puolangalle, mutta turhaan. Koko tuo Savukoskien ja Kempeleiden tunkkien pino sortui ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa. Kauniainen on Kauniainen ja sillä selvä, pitäkööt Vantaat, Espoot ja Kirkkonummet omista Porkkaloistaan huolta. Pitäkööt. Vaikka kaikki ovat osansa saaneet koko kansan karttuisasta kädestä, niin siihen käteen ei takaisin anneta. Ei killinkiäkään, saati kakkaran kakkaraa.

Olen aika ärtynyt siihen, että ihmiset, jotka henkilökohtaisesti tavattuina ovat herättäneet minussa toivoa paremmasta, pettävät hentoisen optimismini toinen toisensa jälkeen. Niin naiset Pohjanmaalla kuin miehet vähän syrjempänäkin. Virkoihinsa, toimiinsa ja valtoihinsa rehellisissä vaaleissa valittuina.

Omassa vallan käytössäni ja sen perusteluissa olen kahta poikkeusta lukuuottamatta ollut aika vähän kotiin päin vetämässä (koti = oma persaus, perhe, suku, kylä, maakunta, maa, maanosa ja rotu). Ne poikkeukset tunnen nuukaan ja olen niitä tarkasti pitänyt itselleni esillä otsikolla ”memento mori” ( = muista, olet kuolevainen ) siten, että joka päivä niihin silmä osuu.

Kaksi kuntaa tuhosi Sinisen Kainuun, jota Kekkosesta ja hänen Kostamuksestaan asti tiedän rakennetun ”Punaisen viivan ja Ryysyrannan” raunioille. Vaala ja Puolanka ne olivat, ne kaksi.

Lapin, ihan siinä Kainuun naapurissa, ovat tuhonneet samoin kaksi kuntaa. Mutta niiden nimiä en tähän kirjoita, koska tämän päivityksen tärkein viesti on, ettei kovin korkealta pidä kovin isoon ääneen huutaa:

”Pitäkää tunkkinne”

Yksi tapa kerätä yhteiseen pivoon on kohdallani ollut Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen tapa. Peli ja sen tuoma jännitys. Kipeä juttu, muuten.

Kun tuo valtakeskittymä nyt kerätään kolmelta toisiaan valvovalta nuotiolta yksille tulille hevosmiesten kanssa, luovun tavastani. Minäkin huudan omalla pienellä äänelläni:

”Pitäkää tunkkinne”

Siinä on jo kaksi huutajaa, eri puolilla järveä. Niinkuin asiaa Jorma Etto tapasi kuvata. Heidän takanaan on kertymässä kansalaisaloite.fi:ssa yli viidenkymmenentuhannen äänensä antaneen joukko Jerusalemin torilla, maaherran ikkunan alla.

Ristiinnaulitse – päästä Barabbas.

”Kaunis, armelias, lempeä kuolema”