Loppuuko Unioni

Joku aste lämmintä eikä sada. Revontulia on ollut vaikka muille jakaa. Lapissa, mutta ei Brysselissä.

Suomi juhli nännit jäykkinä toissapäivänä Antti Rokan, Armi Kuuselan ja 15-vuotiaiden innolla.

Se ei juhlinut innolla kuulumistaan Maailmanpankkiin, Euroopan unioniin, Euroopan Neuvostoon tai Unescoon.

Koska Euroopan unionin juhlat ovat vasta keväällä, täällä tulee minua vastaan arki. Jo kahdennentoista kerran itsenäisyyspäivän tienovilla. Sen arjen vuosi vuodelta polttavampi huoli on, tuleeko tästä pannukakku. Siis tästä, joka perustettiin hiilen, teräksen ja rauhan takaamiseksi Euroopalle kun sen pääkaupunki Berliini oli raunioina. Kun sen toinen pääkaupunki oli valtansa merien takana menettänyt Lontoo ja sen maaseudulla asui paljon mustan pörssin maito- ja lihakaupalla rikastuneita maalaisliittolaisia. Ketä ei sitten kuollut niiden 50 miljoonan joukossa, joiden muistoksi Euroopan unioni perustettiin: ”Ei koskaan enää”.

Nyt ollaan ajassa, jona ne, jotka perustivat EU:in ovat jo aikoja sitten kuolleet ja ne, jotka mokasivat jutun ovat jäämässä eläkkeelle eli kuolemassa. Omassa elimessäni, Alueiden komiteassa sen huomaa siitä, että vanhat vielä ovat paikalla, mutta eivät saa näkemyksiään elimen päätöksiksi. He katkeroituvat, dementoituvat ja masentuvat, mutta he (me) eivät ymmärrä riittävän ajoissa jättää päätöspaikkojaan nuoremmille.

Viisikymppiset päättäjät ovat havahtuneet, seitsemänkymppiset eivät välitä, mutta kolmekymppiset loistavat poissaolollaan. He marssivat katkerina, näköalattomina ja työttöminä itsenäisyyspäivänä polttamaan YK-veteraanien hautamuistomerkin  Hietanimen hautuumaalla. Eivätkä nämä viisikymppiset anttirinteet ja jyrkikataiset suin surminkaan päästä kolmekymppisiä puoluejohtoon, vaikka juuri he sinne nyt kuuluisivat, sannamarinit ja pikkusiskonsa. Voi sinne joku oikein hyvä pikkuvelikin yltää, jos…

Mikä tässä on hyvää, anttirokkalaisittain hyvästi? Fingerpori? Saara Aalto?

EU on ehtinyt 1940-luvun perustamisideastaan aikamoiseksi hallinto- ja normi-himmeliksi, mutta yksi on hämmentänyt minua suuresti:

Tämä värkki toimii paremmin kuin Lapin AVI tai Oulun ELY. Paremmin kuin nykypäivän junanvessa, mutta ei yhtä hyvin kuin 1950-luvun edeltäjänsä. Silloin, kun paska lensi suoraan raiteille.

Nyt se heitetään tuulettimeen.