Pieni prinsessa, iso herne

Hiukan utuista, +4C, ydinvoimakaupalla uraania palaa ympäri ämpäri Brysseliä vaikka valoa vailla olevat (Mehr Licht) vielä nukkuvat ja näkevät NON-REM-uniaan.

Yhdessä Suomen kirjoitetuista ja elokuvatuista kansalliseepoksista sattuma etsii keitossa toistaan. Toisessa, lauletussa, ”vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy”. Erään sanonnan mukaan hermostuva vetää hernet nenään. Sadun mukaan taas prinsessa ei saa unta, kun patjakasan alla painaa herne.

Tässä onkin itse asiassa kaikki se, mitä minulla Niilonpäivän jälkeisenä aamuna on asiaa.

Löysin näet itsestäni täällä flaami- ja valloonikeräjäisten seassa ison, nenääni vetämäni herneen alla olevan patjakasan kätköistä, helevetin pienen prinsessan. Kaunotar kovasti vaivasi tuota sattumankokoista hernettä, jota joskus myös vanhenevan miehen aivoiksi kutsutaan. ”Tunneaivot”, Chiasma.

Matkalukemisenani on kirja, jossa kuvataan nuorten raaistunutta ja sattumankaltaisesti syntyvää väkivaltaa ja sen taustoja hyvin huolellisesti, mutta vailla oikeassa olemisen iloa.

Vähän ihmettelen, ettei tuota kirjaa ole viime päivinä isommin siteerattu, vaikka Imatran kysymys on vähän hurskastellenkin toistaen ilmassa. Onhan tarina sentään äsken vielä ollut Finlandiaehdokas. Ei voittaja-ainesta, mutta se on valitsijan, ei kirjan ominaisuus.

Herra- ja rouvakansa ei hyväksynyt sitä parin vuoden takaista valintaa, jossa nuori kirjailija asettaa koko yhteiskuntarauhamme isä-poikasuhteen ampumaradalle, mutta tämänvuotisen valinnan se varmasti hyväksyy: Saksalainen byggaa Stadin.

EU:ssa käydään vahvasti keskustelua siitä, onko tämä Hitlerin raunioille tehty rakennelma 60 vuodessa aikansa elänyt (Rooman sopimus). Jokainen järjissään oleva päättäjä ja äänestäjä tuota keskustelua Euroopassa käy. Järjettömät tanssivat kogresseissaan ja miettivät, mikä sai Baba Lybeckin valitsemaan niinkuin hän valitsi.

Onnekseni minulla on kirjahyllyssäni Kari Suomalaisen piirroskirjoja 1950-60-luvuilta. Ei siinä, että minä niitä lukisin, mutta katselemattakin muistan, että ne olivat aikansa kansalliseepoksia. Kun demari oli haalareissaan  hoikka ja kokkari kypärässään lihava. Nythän se on päinvastoin:

Prinsessa vaivaa hernettä.

Lähteet:

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_sopimus