Parahultaisesti

Kaks pakkasta, yks tuulta.

Blogialustani kertoo, että päivittäin vieraanani poikkeaa aika montaa eri kansallisuutta. Osa tietoni mukaan käyttää google-translaattoria. Se ei selvitä aamun otsikkoa.

Joulukuu on siitä mukava, että kotimme jouluvalot ehkäisevät kaamoksen pimeän törmäilyt huonekaluihin.

Pääkaupungin pyrkyrit eli ne, jotka haluavat jatkaa tuon kylän päättäjinä ja vallantäyteisinä, veivät itseltään mahdollisuuden taistella tasavertaisesti Suomenlahden henkisestä isännyydestä.

Tallinna ja Pietari ovat sivistyneitä, mutta Helsingille riittää sauna ja maailmanpyörä keskellä kansallismaisemaa. Olenkin lopettanut poikkeamasta sekä Senaatin- ja Kauppa-toreilla että vanhassa Kauppahallissa. Lennän suoraan paikkoihin, joissa vielä on sivistystä ja siinä & sitä räjäytteleviä terroristeja.

Stockmanin luottokorttia minulla ei ole koskaan ollutkaan. Savosta ja Pohjois-Karjalasta muuttaneet helsinkiläiset saavat puolestani mennä pilvenpiirtäjiensä kanssa Thaimaaseen lomamatkalle lapsia raiskaamaan ja melanoomaa hankkimaan.

Guggenheim väistyy totuutta venyttävien puolankalaisten ja pohjalaisten traumaterapiassaan epäonnistuneiden naisten, kommunistien ja miesten tieltä ja sivistys yhä enemmän siirtyy Rovaniemen ja Lapin vastuulle ja harteille.

Se, että tänään lähden Ylämaihin, on minulle hyväksi. Se, että lähes viikottain käyn Suosaaren kaupungissa, Flaamian ja Vallonian rajalla, on minulle hyväksi. Se, että keskiviikkoisin kuljen kotikaupunkini ostoskeskuksen käytävää nyökäten ystävällisesti eläkeläisillemme, jotka eivät vaella Euroopassa tai maailmassa enää, antaa turvallisen tunteen siitä, että aina on koti, johon palata.

Se, että koti sijaitsee maassa ja maanosassa, joka ei siedä sunneja, siioja tai tummaihoisia, hunnuntettuja ihmisiä, on oma ongelmansa, jolle en juuri mitään voi. Enhän minäkään siedä homofoobisia piispoja.

Elämän seitsemäskymmenesensimmäinen joulukuu on osaltani alkanut työn touhussa, ettei minulle jäisi aikaa oivaltaa, mistä tässä kaikessa onkaan kyse.  Vastausta voimme käydä kysymässä ikätovereiltani Rovaniemen ehdottomasti rumimman rakennuksen sisältä, Revontulikeskuksen kahvilasta, jossa teevesi ei koskaan ole kuumaa eivätkä tunteet kylmiä.

Toivotaan, että sää pysyy parahultaisena eivätkä isot tulivuoret purkaudu. Nauttikaa Kanarian saarten helteistä ja Länsirannikon Trumpista!

*

Kaamoksen tilkkeeksi joulukalenteri on varmaan yksi mahdollisuus. Kas tässä:

https://www.europol.europa.eu/newsroom/news/it%E2%80%99s-most-wonderful-time-of-year%E2%80%A6-to-lock-these-criminals