The Three of Life

Takassa 10 kg koivua takaa pienhiukkasia ja lämpöä kun ulkona on parahultaisesti pakkasta (-4,9C) ja joku sentti lunta.

Aamun otsikossa ei ole painovirhettä, koska se heräsi lauantai-illan elokuvasta Elämän puu (Fox-kanava), mutta herääjänä ei ollutkaan elon puu vaan kolmen Antin muisto.

Keskiviikkona tulee suomalaisten mieliin muisto Talvisodan alkamisesta, kun ”Antti aisoilla ajavi” ja meitä todellakin oli siihen aikaan kolme. Kun Che ja Fidel (r.i.p.) elähdyttivät meidän ikäluokkiemme parhaimmistoa irvailemaan II ja III maailmansodan mielettömyydelle (JFK:n murha, Vietnam, Kuuba, Nigaraqua, Sikojen lahti, Joko Pariisi palaa, Treblinka).

Meistä kukaan ei polttanut sotilaspassiaan ja me kaikki kiipesimme elämässämme jokseenkin korkealle niin julkisuudessa, narsismissa kuin vallassakin. Meistä kenelläkään ei ollut Che´n kuvaa opiskelijaboksin seinällä, mutta minulla oli punainen t-paita, jossa mustalla hänen, kuubalaisen sikarifriikin lääkärin kuva, istui rinnuksella Rööperin pienen kojun ketsupin, sinapin ja vanhan pirtunhajuisen oksennuksen alustana muutamana Antinpäivänä.

Kyse ”Three of Life”-kolmikossamme oli enemmänkin siitä, kuka pääsisi Bulevardilta, Kansallisoopperan ja Patentti- ja Rekisterihallituksen vastapäätä, pisimmälle elämässään, jota lupasimme pääjohtaja Erkki Kivalon, Kekkosen (UKK, tiedättehän) henkilääkärin kehoituksesta kunnioittaa enemmän kuin 1930-luvulla Saksassa muotiin tullutta eutanasiaa.

Minä uskon, että me kaikki olemme tuossa elämän kunnioituksessa sen ajan arkkiatrin, saksalaismielisen Arvo Ylpön johdatuksessa onnistuneet, koska vielä olemme elossa, joskin lähes kuoleman talon portaikon ylimmillä rapuilla, alhaalta laskien.

Meistä vain yksi on päässyt Aarno ”Loka” Laitisen ivan ja pilkan kohteeksi (IL 16.1. 2010), mutta kyllä meillä kahdella muullakin on tunnettuutta ja näkyvyyttä. Jopa ihan samoilla kaduilla, joilla Antti Hammarberg (r.i.p.) Vexi Salmen kanssa tapasi nuoruudessamme poiketa: Laivamatkan taakse. HerbertStrasse Angela Merkelin synnyinkaupungissa.

The Tree of Life  (2011)on niin hyvä elokuva, että se sopi hyvin marraskuisen sauna-lauantain myöhäisvaiheeseen. The Three of Life – Antit ovat myös niin hyviä ihmisiä, että me sovimme yhtä aikaa muisteltavaksi oman ikäluokkamme tyypillisiä HERRANPENTUINA, jotka elämässään pääsivät pitkälle. Olipa kyseessä kahdeksan vuodenaikaa, tyydytetyt rasvahapot tai suurkaupungin hygienia.

Kun tulevana Antinpäivänä kotiudun Brysselistä (PES Group Seminar on the rights of LGBTI), en pääse asian tai talvisodan 105 sankaruuden päivän kunniaksi kilistämään. Olen tuolloin näet meistä kolmesta ainoa, joka päivystää, elämää ylläpitääkseen, ei eutanasiaa harjoittaakseen.

”Anna Antti Ahvenia”, elokuvan Tree of Life teemaa mukaillen:

Kuulkka, poja! Mää ole vissi ahvena ku mul on köyry harttia. Tulkka onkel poja…Et kirukse…Mää ole ahvena! Mää ole hiilest tehty ahvena…Mää ihmettelen kauhiast

(Väinö Linna, 1954)