Ein Hauch von Himmel – Enkelin kosketus

Vaikka sää kylmenee ja lunta on odotettavissa, viikko alkaa sulavan sohjon merkeissä, mutta se alkaa superkuusta jääneen puolikkaan valaistessa keskeltä taivaankantta +2C:ssa matkaani Ylämaihin.

Myöhemmin viikosta mieleni vaipuu Alamaihin, jos Alankomaiden eteläpuolella olevaa Brysseliä sellaiseksi voi kutsua.

Ja miksi ei voisi?

Kun muuan viininviljelijä Trump muutti Saksasta, Inn-joen varrelta, hän muutti Amerikkaan pakolaisena vaikka sellaista silloin vielä kutsuttiin siirtolaiseksi tulipa hän Mexicosta tai Saksan keisarikunnasta.

Pakoon hän kuitenkin lähti ennen ensimmäistä maailmansotaa samoihin aikoihin, kun liki naapurissa muuan Adolf kävi kymnaasia Inn-joen vesistöalueella yhdessä Saksan eräästä varakkaimmista suvuista lähtöisin olevan Ludwigin kanssa. Samalla luokalla: kaunis, varakas Ludwig ja rujo, isänsä ja äitinsä ”kasvattama” köyhimys Adolf.

Tänään Wittgenstein on kuollut sankari, mutta pakolainen Trumpin pojanpoika on elävä.

Sankari?

Angela, enkeli, kertoi sunnuntaina aikovansa pelastaa maailman tästä kaikesta.

Sen saman demokratian säännöillä, joiden merkeissä Omaha Beach imi verta 6.6. 1944, kun suomalaisia ei ollut paikalla. Tai oli siellä jokunen. Heidän nimensä ovat kivipaasiin hakattuina Point d´Hoc´ssa. Pohjalaisia nimiä, Suomesta pakolaisina, sen ajan siirtolaisina, suureen länteen lähteneitä.

Maailma on kuin pieni kylä. Sen asukkaista, pian 8 000 000 000, yhä suurempi osa tietää, mitä on Coca Cola Zero, mitä taas Pepsi Max.

Mutta tietävätkö he, millainen on taival sodanjälkeisestä mureniksi pommitetusta Hampurista Itä-Saksaan insinööriopintoihin ja lopulta Berliinin kahdesti poltetun valtiopäivätalon (Reichstag) naapurissa olevaan Kanslerinvirastoon?

Ihan siihen viereen, missä 1930-luvulla tämäkin kirjoitus olisi kirkkaalla liekillä poltettu. Siksi se olisi poltettu, ettei sitä silloin voinut ”send”-napilla lähettää ”in the Cloud”, mistä se ei koskaan, ei millään, katoa. Paperi ei todellakaan ole paras apsi.

Enkeli, Angela, näytä sille Inn-joen varresta lähteneen pakolaisen pojanpojalle, että te olette oppineet.

Siellä Saksassa Habsburgien ajan Mozartin, Bachin, Beethovenin, Mannin ja Heidelbergin yliopiston kaikkien nobelistien maassa.

Humbolt-Hauch!

Sano Sinäkin, Enkelini Angela, että ”Ich bin ein Berliner” niinkuin sen sanoi 1960-luvun sankarini, Irlannin pakolaisten jälkeläinen John Fitzgerald Kennedy.

Samassa paikassa.

*

Pekka Puskan lafka pahoittaa pääkaupunkiseudun lehdessä mieltäni syyttämällä taloamme 250 taposta vuodessa: uuden takkamme pienhiukkaset ja häkä!

Ans olla, kun vielä käynnistän 1,2 litraisen noki-vasaran. Datsun 100A2.0:n NOx:sta ja pienhiukkaista ei kuolevilla lappilaisilla ole senkään vertaa puutetta:

http://www.hs.fi/tiede/a1479447352590

*

On groteskia ja absurdia olettaa, että yksi ihminen ratkaisisi Euroopan ongelmat” (Saksan liittokansleri Angela Merkel, 20.11.2016)