Post Festum – Crapula Mundi

Niinkuin vettä vihmoisi kun aamukone syöksyy sumun läpi 33 000 jalan korkeuteen parikymmentä minuuttia myöhässä. -2,4C

Perheessämme on kaksi juhlakautta. Huhtikuusta heinäkuuhun ja lokakuusta marraskuuhun. Muu aika kerätään voimia ja voimavaroja eikä joulua, pääsiäistä tai juhannusta kutsuta juhliksi vaan pyhiksi.

Aamun lehdessä populisti (vihr, Kuistio) revittelee populisteista, vaikka kylki on mustanvihreä kummallakin. Sama kylki oli nuoruudessani punainen kuin tomaatti, ei porkkana.

Sellaista se on, kyllä rotta rotan tuntee vaikka Beringin salmen yli.

Alan elää ankeata, juhlan jälkeistä maailmantuskaa, Crapula Mundi.

Laskut on maksettava ennen vuodenvaihdetta, jolloin alkaa vuosi, jolla etukäteen arvellen on mahdollisimman seksitön numero. Kaksituhatta seitsemäntoista. Se on kuin saatanan perkele, tuhannen tulimaisen pentele (anteeksi, mutta älykkäät ihmiset Neuropsychology-lehden lokakuussa ilmestyneen artikkelin mukaan kiroilevat paljon).

Sanoinhan tuolla alussa, että sääkin on kuin entivanhanen morsian (”ilma on kuin morsian ja morsian kuin perkele”).

Märkä, sumea, kuuton ja revontuleton. Päivän kevennys.

Lisää aisasta:

Hergé: ”Tintti avec kapteeni Haddock jne Neuvostojen maassa”, Belgia 1929.

Googleta myös ”Totor”

(kirjoittajan kutsumanimi lapsuudessa, siis 4-39-vuotiaana, on ollut Tintti)