Hyvää syntymäpäivää rakas – You´ll Never Walk Alone

-1,5C, nihkeä utu, pappi radiossa saarnaa hauturina, joka tarttunut on lapiohon.

20 vuotta sitten vietimme taidemuseonjohtaja-vaimoni kanssa syntymäpäiviäni hänen työpaikallaan, yhteisiä 110-vuotisia 10 vuotta sitten vielä vapaassa Kiinassa ja Näsinneulan huipulla.

Tänään on vaimon oman juhlan vuoro.

Kuudessakymmenessä vuodessa on elämää koettuna paljon. Aina vain paremmin näyttävät niin Sinä kuin muutkin ihmiset siitä selviytyvän. Niinkuin ei koskaan ennen ihmisen lajin historiassa.

Olen aika vakuuttunut siitä, että elämästä selvitään hengissä enemmän naisten kuin miesten ansiosta, joten juhlit tänään kuuttakymmentä elämäsi vuotta sekä esikoistyttärenä, isosiskona, morsiona, vaimona että äitinä.

Mummelintekeleenä.

Ja tuleehan sieltä se oikian ahkun aikakin, kun odottaa malttaa.

Hyvää matkaa seitsemännelle vuosikymmenellesi.

Täältä kahdeksannelta vuosikymmeneltä on hyvä huudella toivotuksia, vaikkei täälläkään sitä erityistä uutta, iän antamaa viisautta, valkeiden hiusten iästä, löydy.

Sen uuden erityisen viisauden sanotaan ikivanhan perimätiedon mukaan löytyvän sitten vasta, kun yhdeksäs vuosikymmen, Gevurah on käsillä.

Jatketaan harjoituksia yhdessä, rakas vaimoni Hilkka,

Mo Chuisle

Valkeapään Ailun runon sanoin

Päivä ja kuu kiertävät, maaäiti kertoo, jos ihminen vain haluaa kuunnella

onnea, onnea, onnea, onnea, onnea, onnea

Sinulla on kolme syntymäpäiväkaimaa, jotka tuskin voisivat sopivammin osua kerallasi juhlimaan (niin, ja Teuvo-setä-vainaa)

Claude ”Lumpeentekijä” (1840), Astrid ”Ronja Ryövärintytär” (1907) ja Sammeli  ”Jyrkkäjän Tykki” (1975): ”Walk on, walk on / With hope in your hearts / And you’ll never walk alone / You’ll never walk alone

Aikamoisia sisko- ja velikultia, vai mitä, Hilkka Sisko Mirjam