Australian Case

Säitä pitelee, pakkasta -10.8C. Ei juuri revontulia, kuu on täyttymässä.

Lapin ja saamelaisten asia on ollut yhtä lähellä sydäntäni kuin aboriginaalien asia niillä, jotka ovat heidän ja Uuden Seelannin maorien asiaa miettineet (Once were Warriors).

Muitakin on.

Viime vuosien aikana moni on suositellut minulle kirjoja, joita kirjoittaa muuan kainuulaislähtöinen valtalehden toimittaja.

Yhtä lukuunottamatta olen nuo kirjat myös lukenut. Sekä suosittelijat että kirjat kertovat asiaa, jonka sisältö olisi sekä Australiassa että Uudessa Seelannissa saattanut kirjoittajan paikallisiin oikeusistuimiin. Tuomio olisi ollut saletissa.

Ei vankila, vaan häpeä.

Se meno, joka niin Ruotsissa, Norjassa kuin Venäjälläkin ollut raju, on vielä rajummaksi laittautunut tuon toimittajan kynässä. Syyllisiä eivät ole ne, jotka ryöstävät, Aleksantereista ja Nikolaista alkaen, vaan ne, joita on ryövätty.

Sen paremmin eskimot (heitä pitäisi kutsua inuiiteiksi), intiaanit kuin tsuktsitkaan eivät tällaiseen pilkkaan ja ylenkatseeseen ole joutuneet.

Mietin, kun seuraan tämän kainuulaisen kynänjälkeä, mitkä tahot häntä tukevat hänen sotaretkessään EU:n ainoan alkuperäiskansan herkässä asiassa.

Koska tunnen ne, jotka ovat asiassa viimeisen kahdensadan vuoden aikana todistaneet puolelta ja toiselta, en ole todistamassa tässä(kään) asiassa ilman evidence based pohjaa ja perusteita.

Sadat kerrat olen lääkärinä toiminut yksilöiden, perheiden, sukujen ja kylien asiassa alueella, josta tämä kainuulainen todistaa sinällään hauskoissa ja vetävästi kirjoitetuissa tarinoissaan, jotka myös myyvät hyvin. Tuoton täytyy kirjoittajalle olla viisi- tai kuusinumeroinen luku.

Minä todella kaipaan brittiläisen kansanyhteisön etiikkaa.

Sen mukaan esimerkiksi whiskyn vieminen Intiaan tuhoaa tuon – nyttemmin – jättimäisen valtakunnan alkuperäisen kulttuurin tavalla, jota olemme tänään todistamassa. Huumeiden, laivaromutusten ja lääketehtaiden asiassa.

Sama se sille, olemmeko Ugandassa, Kongossa tai Nigeriassa. Mexicossa, Nigaraguassa tai Venezuelassa. Istuvan Härän, Inuiittivanhimman tai Tsuktsien valaiden maailmassa.

Ei näille mitään voi: mustalainen on mustalainen vaikka voissa paistas.

Sama se sille, vaikka olisi ryssä, ryssempi tai ryssin.

Ei siinä Tsehovilla, Tolstoilla tai Dostojevskilla mitään apua tai lisäarvoa synny, Bulgakovista tai Soltzenizhynista puhumattakaan.

Valkoisen, Lutherin tai Paavalin, Franciscuksen  (I) tai Pius XII:n etos. Samaa se on, Firenzen mahtisukujen ja Venetsian kauppiaiden maailma.

kts myös

Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa (ja Mahler)

Juri Rytheu: Valaat lähtevät (ja Soshtakovitsh)

Niilo Aikio: Tanssi Paholaiselle

CSV: Cajehehkot Sami Vuoinna (näytä saamelainen henki)

Nils Aslak Valkeapää: ”Päivä ja kuu kiertävät, maanäiti kertoo, jos ihminen vain haluaa kuunnella” (Kuurapää ja unien näkijä)

Albert Cohen: Moi Chuisle; Roseman Bridge (suom: Rakkaani, valittuni)