Ankaraa Turvaa Julmasti

Nahkea keli, puolelta öiltä tuli viimeinen lentokone Napapiirin Joulupukin lentokentälle, jota ei ole nimetty näin. Miksiköhän ei ole?

Maamme, tai ainakin perussuomalaisemme ja iltapäivälehdistömme (mitä eroo???) on ollut kauhuissaan venäläisistä maanostoista.

Rovaniemen pohjoispuolella Lapin maatalouden helmi, aivan suurtehotutkan vieressä oleva Apukan pakolaiskeskus on muuan itänaapurin hankinta.

Ruokaa, turvaa ja puolustusta.

Suomella on historiansa aikana ollut kaksi merkittävää turvallisuusuhkaa: Saksa ja Venäjä.

Kummallakin maalla on kirjoitetun historiamme aikana (1100-luvulta alkaen) ollut monta valtiomuotoa ja nimeä, mutta Suomi on aina vain Suomi.

Kirjailija Sirpa Kähkönen oli haastateltavana Kuopion kävelyllään Radio Yle 1:ssa. Hän tunnusti olevansa kirjailija Jaan Krossin ja Rakveren ystävä. Niin olen minäkin. Ja minäkin olen asunut Kuopiossa.

Tällä hetkelläkin Suomen, tuon Iivana Ankaran Kustaa Vaasan aikaan rauhaan jättämän Itämaamme, suurimmat ulkoiset uhat ovat Saksa ja Venäjä. Eivät Ruotsi tai Viro. Saati USA ja Ranska. Syyria tai Turkki, Afganistan, Somalia, Uganda, Nigeria, Kiina.

Iivana IV, lisänimeltään Ankara, Suomessa myös Julmaksi sanottu, on eräiden kolumnistien mielestä Vladimir Putinin merkittävin esikuva. Sama Iivana oli myös Jaan Krossille rakas. Osasihan tuo ruotsalaisten kaunaisuuttaan kirjallisuuden Nobelpalkintoa vaille jättämä mestari pelata kuurunpiiloa KGB:n ja Leonid Brezhnevin kanssa Iivana IV Julman (Ankara) piikkiin.

Onneksi meillä Suomessa on myös ansiokkaita Venäjää tuntevia nuoria kirjailijoita. Vaikkapa edellämainittu Sirpa Kähkönen Graniittimiehineen tai Kainuun Lapista lähtöisin oleva Katja Heikkinen, taiteilijanimeltään Kettu, Vova-Putineineen.

Lisäksi on yksi Saksan ja Viron tuntija (Sofi Oksanen).

Mitä minä tuota Saksaa koko ajan tolkutan?

No sitä, että saksalaisen yksityihenkilön omistama Lidl on kävelemässä K- ja S-kauppiaiden yksin(kaksin)valtiuden yli kansan arjen tärkeimmässä turvallisuusasiassa eli ruoan jakamisessa rahaa vastaan. Sitäkin, että maan viennistä aina vain suurempaa osaa hallinnoivat saksalaiset, myöskin yksityiset, laivan- ja autonrakentajat.

Lisäksi Saksan ja Venäjän välillä on taas uusi ”molotov-ribbentrop” eli todella tärkeä maakaasuputki, josta ei Suomeen ole edes ohutta haarautumaa. Ei toki Ruotsiinkaan. Kolmas turvallisuuden lähde nimittäin täällä arktisella pussinpohjalla on energia, jota myllyistä ja kennoista ei koskaan riittävästi synny.

On se vain niin, hyvät vieraani, että ryssänpelko ilman saksankauhua on hyvin vaarallista. Molemmat on syytä ottaa huomioon – ja mielellään yhtä aikaa.

Ostivatpa nuo tontteja tai määräysvaltaa Itämeren koillisosissa, Ahvenanmaalla, Kallavedellä tai Inarin- eli Vikajärvellä.

Niinkuin ovat tehneet. Sekä saksalaiset että venäläiset. Eivät bagdadilaiset.

*

Kannattaa panna merkille, että kumpaakin valtiota vastaan Suomi on itsenäisyysaikanaan käynyt voitokkaasti sekä sotia että taisteluja (muitakin kuin Nietjärvi, Pajun kartano, Tali-Ihantala ja Kollaa).

SNTL:n Suomi voitti sodassa ja vieläpä lähes verettä – jos uskomme Tarton ”häpeä”rauhansopimusta 1920-luvun alussa – ja sai saaliikseen Petsamon ja sen nikkelin.

Tulevan NATO-maa Saksan Suomi voitti julistamattomassa ja rauhaan päättymättömässä taistossa, jossa 1/3 Suomea miehittänyt Saksan ja Itävallan sotaväki ajettiin omaakin sotaväkeä tuhansn nuorin elämin uhraten syyskuun 1944 ja huhtikuun 1945 välillä.

Pitäisikö siis Venäjän ja Saksan (so NATO) olla enemmän huolissaan turvallisuudestaan Suomeen, voittajaansa nähden kuin toisin päin?

Pasila: Porilaisten marssi!