Rehellinen kirjailija

Lumi tuli, lumi meni, ´+4C, Levillä metri.

Muuan nobelisti – ei Dylan – kirjoitti, että jos joku pyytää ja vannottaa Sinua olemaan rehellinen, valehtele minkä ehdit, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

Jari Tervo (Rovaniemi, Lappi, Katajanokka) on eilen Helsingin Messukeskuksessa ollut median mukaan rehellinen vaatien ihmisen keskinäisen läheisyyden palauttamista vähintäänkin keskusteluun.

Valehteleeko hän vai promoaako hän uuden kustantajansa piikkiin?

Tunnen silmästä silmään monta suomalaista, ruotsalaista, saksalaista, belgialaista, ranskalaista ja italialaista kirjailijaa. ”Kokoelmani” on viimeisen vuoden mittaan täydentynyt puolalaisella, itävaltalaisella ja kosovolaisella jaan krossilla.

Yksi parhaiten tuntemistani kirjailijoista on Pekka Kejonen, Suomen seuraava nobelisti Sillanpään jälkeen, kuten häntä Helsingin Sanomat 1970-luvulla kuvasi. Hänen jälkeensä on tullut kaksi: Ahtisaari ja tämä ekonomisti, mikä hänen nimensä nyt olikaan?

Kejonen kertoi minulle usein sen saman, mitä alussa mainitsemani nobelistikin kirjoitti: pitää valehdella, että tulee uskotuksi. Että kaikki olisi hyvin.

Hyvin moni kirjailija on myös lehden toimittaja. Toimittajia tunnen vielä enemmän kuin kirjailijoita, mutta kirjailijoiksi muuttuneita toimittajiakin kasapäin.

Sekä toimittajan että kirjailijan uskottavuus, ei valehtelu, on heille ja yleisölle kohtalonkysymys. Ehkä myös maille, kansoille, roduille ja ihmiskunnalle.

Jari Tervon vaatimus inhimillisemmästä, humaanimmasta Suomesta on meidän kansamme kohtalonkysymys. Siksi minä edellytänkin itseltäni ja blogistikolleegoiltani ehdotonta, ihmisen hyvään kurkottavaa rehellisyyttä. Blogistikolleegoillani tarkoitan vain yhtä: Jukka Kemppinen.

Muita blogeja en seuraa. No hyvä: perässähiihtäjä Hämäläinen (HS), kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja, joo.

Hyvät vieraani. pitäkää mielessänne tämän lyhyen päivityksen alku ja nobelistin väite.

Hänen nimensä on joko John Steinbeck tai Jaques Monod. Kolmas vaihtoehto on Albert Camus.

Valitkaa heistä.