Pohjoismainen Yhdyspankki – Nordiska Föreningsbanken

+0,6

Pankinjohtajana oli Lemmetyn setä, jonka vaimo oli saunakaveri Käyrälammen hiihtomajalla. Saunasta mentiin avantoon.

Pankki sopi hyvin kuvaamaan Kouvolan, rautatie- ja varuskuntakaupungin henkeä. Ruotsinkieliset tosin asuivat naapurikauppalassa Kuusankoskella ja heillä oli omat kartanonsa ja radio-ohjelmansa.

Elimäellä asui kartanossaan oikea natsi, joka näytti olevan saman Lemmetyn setän pankin asiakas sekä serkkuni isä.

Oiva ”aiheita”-koriin sopiva tilanne 1950-luvun ryssää todella syvältä sielunsa pohjasta vihaavasta pikkukauppalasta, jonka johtaja oli Tuuli, ei enää Helle.

Nyt tuota pankkia ollaan siirtämässä Anne Frankin maahan. Annenhan pettivät omat, eivät Nürnbergissä 16.10. 1946 liian lyhyeen köyteen sätkimään hirtetyt.

Se ero Tanskassa ja Alankomaissa on, että Tanskalla on vain Grönlanti, kun Alankomailla oli kokonainen Kaakkois-Aasia. Nyt noita maita ei vaikkapa EU:ssa katsellen erota toisistaan mikään. Erityisestikään ei maailmanpoliisi.

Olisin niin toivonut, että PYP olisi pysynyt suomalaisena pankkina, koska siirryin KOP:n asiakkaaksi vasta klubikaverin luvattua sieltä asuntolainaan huomattavasti edullisemmat ehdot. Ne muuten eivät toteutuneet ja lisäksi olen taas Nordean asiakas.

En pidä siitä, että pesäpallomogulin poika päsmäröi tätä nyt meneillään olevaa pankkifuusiota, koska eutanasia (armomurha saksaksi 1930-luvulla), joka nykyisin on 6000 kertaa vuodessa tappamassa Anne Frankin pettäjien perillisiä, on Ruotsissa ollut paljon hienovaraisemmassa käytössä. ”Rashygieni”.

Kolme lapsuuden kirjaa kuvaa mietteitäni Nordean, Sampon, OP-Pohjolan ja Danske Bankin välimaastossa:

Anne Frankin päiväkirja

Pieni Tulitikkutyttö

Veljeni Leijonanmieli

Mietin pitkään, olisiko Lejonhjärtan sijasta valittava Pekka Töpöhäntä, Ronja Ryövärintytär tai Peppi Pitkätossu, mutta Peukaloista en edes pohtinut. Riittää että se tässä suhmuroi. Kuin vesi hanhen selässä.

*

Aamupuurolla Erottajan Essolla aiheina ovat pakolaiset ja maakunta-  & SoTe-uudistus sekä Lapin liiton talousarvio. Kerroin Lapissa olevien pakolaisten määrän ja sen kehityksen (reilusti vähemmän kuin viime aikoina Välimereen on hukkunut) sekä liiton talousarvion numerot (2.3 miljoonaa), koska ne ovat tiedossani. ”Älä Antti valehtele, yksi tai kaksi nollaa on noissa luvuissa liian vähän”.

”Minulla on Sinulle neuvo”, virkoin: ”Never argue with an idiot”. Väärti suutahti kun käänsin lauseen pyynnöstä suomeksi.  Katsoin silmiin ja hymyilin vinosti.

”Ai jaa”, sanoi hän oivallettuaan teon- ja nimisanojen ”suunnan” ja kurvasi laatuautollaan pois pihasta sytyttämättä tupakkaa. Sen sijaan tupakkakoppiin ilmestyi horjuen mies: ”Onks tupakkaa, kun on niin huono olo”. ”On toki” sanoi vielä tupakoiva toinen turinakaveri ja tarjotutui käärimään sätkän. Tarjosin pikkusikaria peltilaatikosta. ”En minä tuollaisia”. Turinakaveri löysi povitaskustaan ”sunnuntaiaskin” ja pian sauhusi mallu putkasta päässeen suussa.

Johtopäätös: ”Tupakointi on terveellistä ja aiheuttaa mielenmalttia”.

Illaksi Gjilaniin (rahayksikkö €, meteo Serbia)

*

Sarjasta samettihousuisten hartioiden kapeudesta:

http://areena.yle.fi/1-3685385