Cherbourgin sateenvarjot

Maa kiiltää, lämpömittarin punainen pylväs N:o Viidessä.

Joko iän myötä kärjistyvä kyynisyys tai tarve oppia uutta ovat takana siinä, että vaihdan kotiin tilattavia ”viikko”lehtiä aika ajoin, vaimolta kysymättä.

Nyt vakituisten Kanavan, Ytimen, Demokraatin ja Hyvä Terveys-lehden oheen on tullut uudelleen Suomen Kuvalehti ja vaihteeksi saman kustantajan Seura. Helsingin Sanomien Kuukausiliite ja Teema eivät vaihdu eivätkä myöskään Lapin ja Helingin yliopistojen tiedelehdet (Kide ja HY).

Suomen Kuvalehdessä kerrotaan psykiatri Vamik D. Volkanista, joka yli 80-vuotiaan viisaudellaan esittää, että ihmisen minuus on yksilön, perheen ja kansan tasolla sateenvarjon kaltainen. Tuohon varjoon on kirjoitettuna sen alle kertyneiden tai otettujen identiteetti, minuus. Tuollaista varjoa professori ei Euroopan yltä löydä, ei ainakaan Euroopan unionin yltä. Afrikasta, Kiinasta tai Intiasta ei lehden jutussa ole puhe.

Jokin vuosi sitten poikkesin ihastuttavaan taidenäyttelyyn Tampereella Saara Hildenin museossa. Taiteilija mainitsee näyttelyn kirjassa olevansa Triesten yliopiston kouluttama syvänmeren biologi. Töissään tuossa näyttelyssä taiteilija kuvaa orjalaivoilta Atlanttiin heitettyjen, tauteihin ja nälkään kuolleiden mustien uutta valtakuntaa meren pohjassa. Eräänlainen Atlantis. Paratiisi.

Näyttämökirjasta käy ilmi, että myös Sigmund Freud, 1900-luvun psykoanalyysin ”isä”, on ennen Wieniin lääkärin oppiin muuttamistaan opiskellut Triesten yliopistossa syvänmeren biologiaa.

Kirjahyllyni kunniapaikalla on usean vuoden ajan ollut Claudio Magrisin, Triesten yliopiston professorin kirja Tonava. Magris kuvaa tuossa kirjassa eurooppalaisuuden tarinaa viimeisten kymmenien tuhansien vuotten ajalta sitoen tuon historian valtavirtaan joka saa alkunsa Schwatzwaldin vuorilta ja laskee lopulta Mustaan mereen lähes 10 000 kilometriä ”alavirtaan”.

Jos minun nyt ja tässä olisi valittava, lopettaisin tilaamasta Suomen Kuvalehteä, mutta pitäisin Seuran tilauksen voimassa vaihdellen sitä puolivuosittain Apu-lehden kanssa.

Mutta se, minkä ensi sijassa valitsisin, olisi kirjallisuuden kesto-nobelehdokas Claudio Magrisin kirjan kertaaminen. Jos aikaa olisi, lukisin rinnalla Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikan.

En pidä vertauksesta sateenvarjoihin, koska se ei kokemukseni mukaan ole tosi, se ei edistä kenenkään elämää iästä tai sukupuolesta riippumatta ja orjuuden esittäminen syvänmeren Atlantiksena on yhtä hedelmätönta kuin Cherbourgin sateenvarjot suojasivat kahta rakastunutta tai Atlantin valli 1944 saksalaista sotakonetta.

Tarinat kirjoitetaan kirjoihin, kirjoista tehdään vaikkapa elokuvia ja kukin valitsee sieltä oman tapansa olla samaa tai eri mieltä.

Liekö itselleni tärkeätä sittenkin olla eri mieltä, mutta vähemmän tähdellistä löytää tulenkantajia, joiden kanssa olla samaa mieltä.

Jos pyydätte asiassa todistamaan – sankarittomuudessa – lukekaa Arktinen puskurikapasiteetti. 9000 sivua, 3313 päivitystä.

Uppiniskaisuuden Tonava.

*

Olen 70-vuotias suomalainen psykiatri ja juureni ovat Hämeessä ja Savossa. Olen 1955 alkaen ollut ensin pienessä, nyt vanhassa mielessäni Eurooppa-intoilija, mutta tutustunut myös Kiinan, Fidjisaarten, Keski-Afrikan ja Pohjois-Amerikan identiteettiin. Viimeiset 12 vuotta olen ollut hyvin aktiivinen Balkanin Eurooppaan lähentymisen tekijä, joskin samaan aikaan olen tehnyt paljon arktisen Euroopan, sen saamelaisen alkuperäiskansan ja globaalin ympäristön edestä. Nyt juuri valmistaudun matkalleni Kosovoon, jossa suomalaiset rauhanturvaajat vielä aivan äsken sammuttivat hyvin raakaa latvapaloa.

Arkeni täyttyy kuitenkin psykiatriseen tietooni ja kokemukseeni pohjautuvasta Lapin ihmisten auttamisesta, olipa kyse mistä tuskasta tai harhasta hyvänsä.

En tässä 70 vuoden tarinassani ole päätynyt Virginian yliopiston emeritusprofessorin johtopäätöksiin siitä, mikä meitä post-freudilaisesti kovin monella lailla määriteltyjä maailman ihmisiä ja heidän yhteisöjään vaivaa.

Tuskin kuitenkaan sateenvarjojen puute, tuskin.

*

http://www.tampere.fi/sarahilden/nayttely/aiemmat/ellengallagher.html