Kultainen leikkaus

Lämmin, kostea yö

Työpöydän ”perinne”radiosta eli itse asiassa pakelliittiräpsystä kaikuu Sapfo, Saaban kuningatar. Paljon huonompaakin musiikkia olen sekä itse esittänyt että kuunnellut. Ruokailutilassa miettii eilinen perheen syntymäpäivälahjakseni antama ”Mielenosoitus”-teos (Tuomas Korkalo, 2016), jollaisia en ole edes yrittänyt tehdä.

Tasapaino jin ja jang on fifty-fifty, Matti Nykäsellä fifty sixty, mutta kultaisessa leikkauksessa ja tuossa oopperassa ei näin ole. Taiteessa kulmaa ei voi jakaa tasan kolmeen yhtä suureen osaan – eikä geometriassa.

Suomessa on menossa nopeassa aikataulussa kohden toteutustaan sellainen uudistus, jota koskaan tai missään ei ole tehty. Sitä tehtäessä ei ole kuultu niitä ydinasian lääkärin toimessa tietäviä valkotukkaisia, jotka tietävät jo, ettei fifty-fifty edes kiinalaisena kuviona ole totta, oikein tai toimiva. Ihmisen sairastaessa kyse on ihan muusta kuin magnesiumin puutteesta, homesienistä tai vääristä rasvoista. Siksi sitä niin vaikeata onkin ahtaa hallinnon ”kolmanteen huoneeseen” (esim 18 maakuntaa).

Kun Sapfo on sävelletty, on sen tekijällä ollut jossain syvällä rakenteissaan, ehkäpä ihan biologisestikin, sellainen arvaus, josta taiteen huipputuotteen tunnistaa, jos sellaista malttaa jäädä etsimään, kuuntelemaan, katsomaan ja kokemaan. Makustelu on vähän krouvi ilmaisu, mutta sallittakoon.

Kun Martti Kekomäki, terävästä ja joutuisasta kielestään ja ajatuksenkulustaan kuulu 75-vuotias lastenkirurgi huomaa, että suomalaisesta sairauksien hoidosta uhkaa tulla sutta ja sekundaa, on se minun kokemuksellani aika tasapainoinen, kultaisen leikkauksen oivaltavan osaajan väite tai teos.

Sapfo-ooppera muuten sävellettiin silloin, kun J.W. Snellman edellisen kerran mestaroi suomalaisen palvelujärjestelmän kuntoon, joka kesti kuusi sukupolvea eli 150 vuotta suurinpiirtein sellaisenaan.

On se ihana, tuo lahjaksi saamani taulu. Mustaa, punaista, vihreänsinistä ja kolme ulottuvuutta kultaisessa leikkauksessa.

Kiitos, perhe! Kiitos, Tuomas Korkalo!

*

 

vihreänsininen, sinivihreä, akvamariini, syaani, syanidi, turkoosi

*

Yksi takavuosien suurista rovaniemeläistapahtumista oli Santran synttärit Korkalonvaaran laidalla, TB:n tykönä.

Santra on nyt aikuinen, mutta silloin kehtolapsi ja siitä vuosi kerrallaan vähemmän kehto. Pitsaa syötiin ja parannettiin maailma.

Jotain noista synttäreitä on juhlakalun sieluun kai tarttunut, niin on sujuva kynä ja ”oikeansuuntainen” ajatus oheisen linkin takana:

http://www.lapinkansa.fi/uusirovaniemi/kolumni-laikahdellen-lasna/