Eurooppa Eevan käsissä

+6C, välillä ropsauttaa.

Se neuvottomuus, joka juuri nyt vallitsee kaikissa EU:n maissa ja elimissä, on käsinkosketeltavan tiukan androgeeni- ja testosteronisumun näköalattomuutta.

Yksi henkilö on tämän takana. Hän on Englannin pääministeri nimeltään Eeva (Theresa May).

Jos hän saa kolleegakseen Atlantin toisella puolen 8. marraskuuta Hillaryn, sitten siinä jo on kaksi Eevaa.

Trumpin mustavalkoista ja selvästikin huonoa lännenelokuvaa seuratessa suorastaan näyttää siltä, että näin olisi käymässä.

Kolmas Eeva Saksassa, Angela, tuottaa mukana ollessaan jo melkein täysi käsi.

Rouvakolmoset on aika vahva käsi, ilman herttaakin.

Koska suuri osa mediaa ei näytä osaavan erottaa metsää puilta tai aitaa aidan seipäistä, ei tätä vaihtoehtoa kukaan oikein mieti.

Paitsi minä.

Notre Dame on aika hyvä metafora tuossa tapauksessa. Mieshän on huonontunut nainen, kuten embryologiasta tiedämme. XY aiheuttaa 7-12 raskausviikolla sen, että aika hyvä alku rojahtaa ja ne ominaisuudet, joita XX pitää sisällään ja jotka mitokondriot valtteinaan vaalivat elämää, alkavat poikasikiössä vajuta, jolloin kaiken maailman Vovat, Josefit, Adolfit ja Kekkoset alkavat pitää valtaa.

Mukamas.

Kauhea esimerkki näytettiin suomalaisille maanantai-iltana TV:ssa. Muuan Tyrkkö laittoi kaiken ylös päiväkirjoihinsa ja valokuva-albumeihinsa houkuteltuaan dementoituvan ja yksinäisen ukkelin pauloihinsa ja taisipa vielä saada lupauksenkin siitä, että ”näytä ne sitten, kun olen ollut 30 vuotta kuolleena”.

Ei kai siinä mitään vahinkoa tulisi, jos naiset alkaisivat pyörittää tämän ihmiskunnan eriskummallisuuksia.

Mutta juuri nyt näyttää täällä Brysselissä siltä, että miehet ovat huuli ymmyrkäisenä ihmettelemässä sitä, miten tässä oikein näin tulee käymään.

Koskahan meidän (siis miesten) silmät avautuvat huomaamaan, ettei Xi´llä ole valtaa eikä Vladimirilla, Niinistöistä (kellään niistä kolmesta) puhumattakaan.

Jenni Haukio – rules, #eiksnii – #sorisiit

Päivitykseen kuuluu loppuun kevennys.

Nyt en kyllä keksi, millainen se voisi olla?

Ehkä perjantaina ensi-iltaan tuleva Syysprinssi-elokuva olisi sellainen.

Eeva-niminen kirjailija (Anja Kauranen) vie tuhoon Sirola-nimisen psykologin ja elämänurani, siis psykatria, antaa kuolevalle diagnoosin vähän Jeren ja Jaren tapaan: Snellman kuittaa potin.

Olen luvannut pojilleni, joita on neljä, että en käytä Jerestä ja Jaresta taiteilijanimiä kuten en käytä eräästä kaupungistakaan sen oikeata nimeä, vaikka isäni siellä sotilaskomentajana olikin syntymäni aikoihin. Siis silloin, kun rappeutumiseni XY-syistä jo oli aika pitkällä.

Sama viesti löytyy maan palkituimman blogistin, Kemppisen teksteistä nimellä ”Hopeakettu” (päivitys 101016)

http://kemppinen.blogspot.be/