Angry Titityy

-17,1, kuu ja Jupiter häikäisevät mustalla aamutaivaalla lehdenhakijan leikkauskirkastettuja silmiä.

Rovaniemellä on Angry Birds -teemallinen lasten leikkipuisto, jonka taustahenkilöt lähettivät kaupungin päättäjille äkäisen kirjeen, koska emme osallistuneet laskiaisena siellä järjestettyyn perhetapahtumaan.

Koska olin lääkärin työssäni tuolloin, olin ärtynyt kuin aamun lintu  Yleisradiossa hiukan ennen kuutta viikon luontoäänenä.

Titityyt!, perskules!

Muistan monta paastonaikaa, jolloin aamuisin on kylmää ollut jopa -40C, mutta nyt jo tuo 17 astetta pakkasta pistää vihoiksi. Sama koskee aamun lehteä, jossa pääkirjoituksesta alkaen kaikki on väärin, niin väärin, erityisesti Jaakko Ylitalon, Lapin liiton edunvalvojan (evp) teksti.

Aamun lento pääkaupunkiinkin kuuluu lähtevän 20 minuuttia myöhässä, joten ei siltä ehdi Euroopan lennoille Vantaalta, jos kukaan nyt perjantaina sellaisille haikaileekaan.

Seuraan oman blogini lisäksi vain kahta muuta kirjoittajaa säännöllisesti  – blogistaniassa.  Toinen on Kemppinen, toinen Hämäläinen.

Kolmas, kerta kiellon päälle, on Heikki Aittokosken Kuolemantanssi.

Hämäläinen (Perässähiihtäjä) ei ole päivittänyt Helsingin Sanomien netissä aikoihin ja Kemppinenkin kompastelee viisauteensa Ruotsissa selvästi ärtyneenä.

Kun vuoden 2016 helmikuun viimeinen viikonloppu alkaa tällaisissa tunnelmissa ja nokkakin on tukossa, on kirjoitettava:

”Tämä oli nyt tässä”

*

Eilen veljeskansa Viro vietti itsenäisyyspäiväänsä.

Palju Õnne!

Requiescat in pace, Eri Klas

*

Kollegan neuvo Sodankylä-Turku-akselilta Rovaniemelle (Iltalehti 25.2.):

Optimistit elävät keskimäärin yli 15 vuotta pidempään kuin kielteisesti elämään suhtautuvat. Muutos on kiinni yksinkertaisista asioista.
Jokainen on joskus huonolla tuulella, mutta milloin pitkään jatkunut v-käyrän nousu ei ole enää normaalia?

– Kaikkein paras määritelmä on ylipäänsä oma toimintakyky. Se, miltä nyt tuntuu, on yksi lysti eräällä tavalla. Jos pääasiat kulkevat, koulu, työ, mikä tahansa, se on pääasia, psykiatrian professori Simo Saarijärvi Turun yliopistolta sanoo.

– Kyllä yksi päivä menee ketutuksessakin. Toivottavasti sellaisia ei hirveän usein olisi, että tulisi vaikka joku pieni breikki välillä.

Määrä on vakio
Jokaisella on joskus huonoja päiviä – yleensä myös niillä, jotka kulkevat hymyssä suin kaduilla päivästä toiseen. Toisaalta myös asenteella on merkitystä: toiset ovat optimistisempia kuin toiset.

Sodankylästä kotoisin oleva Saarijärvi pitää Tamperetta ja Turkua esimerkkeinä erilaisista kulttuureista. Turussa ihmisten vaihtuvuus on ollut pienempi ja ihmiset ovat enemmän keskenään, omissa porukoissaan.