Epäonnistuminen

Suomeksi käsite on vähän onneton.

Englanniksi samaa tarkoittaa ”miss”: ohilaukaus tai neiti, huti tai leissi.

Asiana, tapahtumana, epäonnistuminen on usein kohokohta.

Onnistumisesta ei opi, korkeintaan ylpistyy. Mutta ohilakaus, missi, laittaa ajattelemaan.

Jos aikaa ja malttia on ja isä on opettanut oikein, yrittävän onnettomuus on hänen onnensa ehto, olipa hän sotilas, kauppias tai lääkäri.

Äitihän ei, päinvastoin kuin isä, opeta epäonnistumaan vaan hoitaa sodasta palaavien krenatöörien haavat. Olivatpa nämä voittajia tai häviäijiä.

Roomalaisesta lentävästä lauseesta (Brennus: Vae victis) olen itse vääntänyt versiota: ”Voi voittajia”.

Voittaminen on niin paljon vaikeampaa ja tuhoisampaa. Berliini vuonna 0 ja Rovaniemi vuonna 1944 saivat syntymään paljon uutta, mutta Valkoinen talo tai Whitehall eivät tunnu oppineen mitään, Kremlistä puhumattakaan.

Jokainen lääkäri tekee Saeurbruchin mukaan sataa toimenpidettä kohden neljä taitovirhettä.

Niistä osa todistaa hautakummun takaa, osa käy lääkäriä vastaan yhteiskunnan varoilla loputonta oikeudenkäyntiä, osa nuolee haavansa. Osa lääkäreistä ja osa taitovirheiden kohteista.

Suurin osa epäonnistujista nuolee haavansa eikä tee kokemuksistaan kirjaa, videoklippiä, fb-päivitystä tai elokuvaa. Erityisesti näin ilmeisesti on Suomessa: Karjalasta Pohjanmaalle, Hankoniemeltä Kaldoaivin paliskuntaan.

Omassa elämässäni on monta keskikokoista ja pari oikein isoa MISSIÄ – ohilaukausta.

Kun aloin tarkastella niitä suomenkielisen epäonnistua-käsitteen kautta, tulin surullisemmaksi kuin aikoinaan todettuani ”ohi meni” (mutta menköön).

Emme tarvitse Suomessa, EU:ssa, YK:ssa tai muissakaan ”joukossa tyhmyys tiivistyy”-verkoissa erillistä epäonnistumisen klinikkaa tai epäonnistujakonsulttia (miss-consulting tai -mentor).

Kunhan asiasta mainitsin. Sen täytyy näet olla hyvää kun se tekee niin pahaa.

Lääke ei saa maistua hyvälle.

Eihän?

*

http://www.leffatykki.com/elokuva/saksa-vuonna-nolla/kommentit