YL, Mahler ja Månse

Vähän isompana kuin pääläri, tonkan kokoisena, opin äidiltäni, että minun tulee hakeutua Ylioppilaskunnan laulajien jäseneksi.

Sen sijaan hakeuduin sunnuntai-aamuisin Pyhäkouluun, jota pitivät Kouvolan Pelastusarmeijan kaksi urheata soturi-naista.

Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies” me lauloimme samaan aikaan kun vanhempamme nukkuivat pois kuusipäiväisen työviikon uupumustaan tai lauantai-illan kalaasien jälkeistä krapulaansa.
Paasikiven aikhan, kun Helsingin olympialaisissa oli nähty neekeri ja Coca-Cola-pullo.

Tuo Ylioppilaskunnan laulajat lauloi eilen Rovaniemen Korundisalissa. Puolensataa pingviiniä white tie eli frakki olemustaan jäykistämässä.

En edes yrittänyt koskaan YL:n jäseneksi ja äitini tältä osin kuoli katkerana ollessani itse kolmenkymmenen neljän vuoden korkeassa iässä.

En osallistunut myöskään eilisen konsertin yleisöön, koska minulla oli muuta tekemistä ja olin ehtinyt osallistua erilaisiin lauleloihin 1971 alkaen.
1971, 25-vuotiaana, esimerkiksi lauloin Lihtosen Jussan kanssa Utsjoen majalla Tiernapojat saamelaisten riemuksi (?) itsenäisyyspäivän aattona.
Jussa lauloi murjaanin osan saameksi, minä Herodesta norjankielellä.

Saunaillan jälkeen näin torstaisin tapaan herätä varhain.
Juon saunan päälle kaksi Koffia ja sellainenhan vanhan miehen ja sen eturauhasen herättää, takitilhen.

Luin herättyäni poikkeuksellisen monta päivän lehteä: eilisen Helsingin Sanomat, Lappilainen ja Uusi Rovaniemi sekä tämän aamun Lapin Kansa olivat kulutuksessa, kun ei illalla joutanut.

Silmiin tarttui juttu Månsen Maukujista, jotka Säätytalon portailla ja Suomen Pankin sisällissodassa ammutun Snellmannin patsaalla ovat pitäneet konserttiaan.

Ikämiehiä ovat nämä Mankujat Maunulasta, Helsingin minunkin tietääkseni hyvähenkisimmästä kaupunginosasta, jossa on asunut muuan Achilles Westling, eräs erikoisimmista psykiatreista, joita olen tavannut.

Hän tiesi 1960-luvun lopulla opettaa ja toteuttaa viisautta, miten alkoholisteja parannetaan, kun Ilkka Taipale heitä hänen hoitoonsa ja minun katsooni ohjasi.

Maunulan Mankujat näyttää lehtijutun mukaan laulavan sekä Tiernapoikia että kulkevan Piae Cantioneksen keskiaikaiseen tapaan eri puolilla yliopistokaupunkia kajauttaen viestiään milloin mitenkin, mutta erityisesti hyällä mielellä ja mielessä.

Kahdeksan vuotta oli kulunut äitini kuolemasta kun minänkin hakeuduin lopulta laulukuoroon, jossa viihdyin niin pitkään kuin kokoonpano ensimmäiset tenorit kykenivät laulamaan.

Yli kahdenkymmenen vuoden ajan kuljimme eri puolilla Suomea, Viroa ja Itävaltaa laulamassa johtajamme säveltämiä lauluja Lapille.

Välillä kiskaisimme Bellmanin, Bachin, Beethovenin tai Brahmsin säveliä halullisten kuultavaksi ja haluttomien lusittavaksi.

Viimeisin esiintymiseni laulajana oli yksinlaulusikermä haekean haetarin säestyksellä lierihattu päässä.

Pidimmen konsertin joku aika sitten 28 EU-maan parhaiden voimien ollessa kutsuminani risteilemässä kotikaupunkimme valtavirran aalloilla keskiyön auringon valossa.

Konsertin nimi oli ”Pidättekö Brahmsista”.

Yleisö oli tyytyväistä ja vieläkin kuulen, viimeksi Lissabonissa männä viikolla, pyyntöjä: ”Antti, would you please be so kind and make it again: Brahms!?”.

Ei, not so kind.

Sensijaan olen opetellut maunulalaisen Achilles W:n (requestate en pace) tavoille ja olen löytänyt vanhemmiten todella tehokkaan keinon auttaa äärimmäisessä hädässä ja umpikujassa olevia ihmisiä.
Siksi en malta luopua työstäni, jota kutsun joskus käsitteella ”flow” (hurmos).
Näin erityisesti, kun joku kävijöistäni ”ottaa vuoteensa ja kävelee”.
Eikä se nykyisin ole hirveän harvinaista.

Tulee se Paasikiven ajan Pelastusarmeijan Sakkeus ja häntä tervehtinyt vaeltava juutalainen mieleen.

Onneksi en liittynyt koskaan Ylioppilaskunnan laulajiin vaan kuuntelin maunulalaisen mankujan oppeja (Achilleus todella puhui liki laulavalla, mankuvalla äänellä kiehtovia oppejaan).

Niin että älkääpä ihmetelkö, etten eilen jäänyt musikaalisen museokierroksen jälkeen noita pingviinejä kuuntelemaan.

Kuuntelin sen sijaan apuani hakeneiden raportteja voinnistaan.
Vuoteitaan kantavien.

*

http://www.hs.fi/mesta/a1414476068887