Luottamus

Hyvin vähän on tehty tutkimusta, joka sekä koskee luottamusta että on luotettavaa.

Hyvin paljon luottamusta on mietitty ja nerokkaasti asiasta on kirjoitettu ja puhuttu.

Yksi luottamus on sellainen, jota vastasyntynyt kokenee tultuaan reväistyksi äitinsä kohdun 40 viikkoa kestäneestä lämmöstä omaan erilliseen maailmaansa.

Repeämisen jälkeisten ensimmäisten elämän viikkojen arvellaan oleva ihmisenalun luottamuksen lähde koko vastaisen elämän tarpeisiin.
Repeämistä edeltävien kohdun sisällä tapatuneiden tutkiminen on vielä lapsenkengissä enkä puutu siihen tässä yhteydessä.

Terävät ajattelijat väittävät, että tuona aikana, syntymän kurimuksesta aina liki vuoden ikäiseen asti ihmisentaimella ei ole itsensä ulkopuolisia syyllisiä tai palkittavia pahoin- tai hyvinvoinnilleen vaan pentu jollain erityisella alkukantaisella tavalla kokee, että kaikki hänen maailmassaan on häntä itseään ja vain häntä itseään.

Minun on helppo uskoa tuohon viime vuosisadan syviä ajatelleiden kulttuurimme palavien pensaiden tulkintaan:

Ensimmäisten elämämme viikkojen taipaleen aikana meihin kehittyy luottamus, jota mittaamaan kelpaa vain ja ainoastaan se, minkä peilissä näemme ja itsessämme aivan yksin koemme.

Luottamuksen elämässä joutuessa koetukselle, se osuu aina luottamusta tuntevan tai siinä asiassa pettyneen ihmisen syvimmälle ja omimalle alueelle, reviirille.

Sitä tunnetta ei mikään muu sovi mittaamaan kuin kokija itse.

Luottamus ei ole korjattavissa, se ei ole ohjattavissa eikä sitä myöskään voi – ainakaan arvokkaasti ja ”aikuista” itseään kunnioittaen – kehittää.
Kun se – minä, minä, minä – on valmistunut.

Luottamus on suurin piirtein valmis ihmisen taimelle siinä vaiheessa, kun hän huomaa, että maailmassa on muitakin napoja kuin hänen oma napansa.

Siinä huomiossa on jo jotain aikuisen maailmalle, narsismille, perin tuttua.

Ne muut navat tässä ihmisen (saalistavassa, suojautuvassa, lisääntyvässä ja tietävässä) maailmassa koetaan niinkuin aurinko kokee planeetat.

Ne kiertävät minun napaani.

Luottamus, ja epäluottamus, kehittyvät myräkässä, jossa vain, ja yksin minä kierrän itseäni.

Lisää aiheesta
Ignore your emotions
(Eemil Karila; öljymaalaus kankaalle, Kansallisgalleria 2005)

Mainokset