Läimäys

Viime viikkoina olen seurannut australialaista ihmissuhdesarjaa Läimäys televisiosta.
Monikulttuurinen yhteisö käy omaa ”kauniit-ja-rohkeat”-tarinaansa laatuisasti tehdyssä näytelmässä.

Eilen vuorossa oli tarina vanhenevasta kreikkalaismiehestä.

http://yle.fi/ohjelmat/2455005

Kohtaan paljon tuollaisia tarinoita ja yhteisöjä, joissa ihmisten sietovoimaa koetellaan.

Läksiäis-seminaarissani ”Kahdeksan vuodenaikaa” viime kuussa puhunut emeritus-professori Jouko Lönnqvist sanoo asian sen verran napakasti, että siteeraan hänen viestiään:

Erilaisuus on )työ)yhteisön voimavara

Professori Jouko Lönnqvistin aiheena olivat eväät työyhteisön ristiriitatilanteiden ratkaisuun.

Aivan aluksi hän esitti toiveen, että ihmisillä työyhteisöissä olisi kyky olla kiinnostunut ristiriidoista, mikäli ristiriidoista puhutaan. Jos kyky on ja sitä osataan hyödyntää, ristiriitatilanne voi kääntyä yhteisölle myönteiseksi, sillä hankala asiakas tai hyökkäävä työtoveri voidaankin nähdä ulkopuolisena konsulttina.

Vaikka Lönnqvist muistutti, että työyhteisöjen ristiriitatilanteet ovat ei-toivottuja ja yksilöllisiä, hän nimesi ristiriitanäkökulmasta yhteisesti työyhteisön suurimmaksi ja pelottavimmaksi riskiksi sen, että työntekijät tulevat töihin kukin omin odotuksin ja tavoittein ilman yhtenäistä näkemystä siitä, mitä siellä pitäisi tehdä.

Mitä ja sen jälkeen miten ovatkin avainkysymykset ristiriitojen välttämiseksi. Lönnqvist rohkaisi asiantuntijaorganisaatiota sallimaan työntekijöille mahdollisimman suuren vapauden etsittäessä vastausta kysymykseen miten. Hän muistutti, että johtamisen iso haaste on olla kiinnostunut erilaisuudesta ajateltaessa organisaation evoluutiota.
– Se on voimavara, jota meidän pitäisi hyödyntää ja josta pitäisi olla kiinnostunut.

Esimerkiksi muutokset nostavat työyhteisöissä esiin runsaasti kysymyksiä, jotka synnyttävät työpaikalla lukemattoman määrän jännitteitä ja mahdollisesti hankaluuksia johtamisen kannalta. Asiantuntijan mukaan yleensä kaikki konfliktit ilmenevät erilaisilla rajapinnoilla, missä pitäisi sitoa prosessit yhteen.

Lönnqvist esitteli myös erilaisia johtamiskoulukuntia, jotka tarjoavat vastauksia muun muassa siihen dilemmaan, että esimies taiteilee kahden tulen välissä yrittäessään toteuttaa sekä yhteistä että yksilön intressiä.

– Asiantuntijaorganisaatiossa käydään jatkuvaa keskustelua siitä, mitä organisaatio odottaa sinulta. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita myös siitä, mitä sinä odotat organisaatiolta.

Hän innosti pohtimaan myös sitä, missä määrin lääkärit vetäytyvät legitiimiin asemaansa perustuvan vallan varjolla työssään vallan taakse tai käyttävät pakottavaa valtaa. Parhaana työyhteisön motivointina ja ristiriitojen ehkäisynä Lönnqvist piti tavoitteista puhumista, myönteisen ilmapiirin luomista ja luottamuksen lisäämistä.

– Ellei se toimi, johtajan on aika turha käyttää ”kikkakakkosia ja -kolmosia”.

(Raija Kerttula-Rantasen laatima teksti on leike tuoreesta Erikoislääkärilehdestä 4/2013)