Kuullaanko rukous

Olin toissailtana Rovaniemen kirkossa kuulemassa kuinka lapsuuteni eräs ihanne on säilyttänyt kasvonsa ja viestinsä.

Juhani Aaltonen piti tenorisaksofonia suussaan vinossa niinkuin hän teki 1960-luvun alussa.
Minä pidin tuolloin altosaksofoniani suorassa.

Kumpainenkin pidimme huiluamme ”poikki” (quer).

Neljä ihmistä julisti tiistai-illan kirkossa negrospirituaaleillaan uskoansa.

Konsertin lopuksi Tiina Sinkkonen, syvää alttoaan upeasti huiluttanut renesanssinainen, pyysi yleisöä yhtymään Isä meidän – rukoukseen.

Omissa häissäni parikymmentä vuotta sitten meidän kvartettimme lauloi sen:

Pater noster,

qui es in caelis, sanctificetur nomen tuum

Adveniat regnum tuum

Fiat voluntas tua, sicut in caelo et in terra

Panem nostrum quotidianum da nobis hodie, et dimitte nobis debita nostra sicut et nos dimittimus debitoribus nostris

Et ne nos inducas in tentationem, sed libera nos a malo

Amen

(Nikolai Rimsky-Korsakov)

*

Yritin musiikista aika lailla uskoa saaneena miettiä, miten se oikein meni.

Leinon rukous.

Kun tänään käyn hakemassa lehteä laatikosta, kuulen sen.

Ne joukahaiset, jotka pääsiäisenä olivat Etelä-Pohjanmaan pelloilla, ovat nyt huiluineen täällä.

Pikkulinnut ovat varovaisesti hiljaa.

Konsertti kaikuu Salmijärveltä päin.

Noiden valkolintujen asia on tämä rukous.

Herran Siunaus on eri juttu.
Uskon asia, kirkon asia, Jumalan asia.

Tämä on toinen asia:

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Tervetuloa

Huomenta

*

Allaoleva ei selittelemällä parane:

Tiedote 26.4.2012

Mielenterveyden palvelujärjestelmä ei kuule ihmisten hätää

Viime aikojen useat murhenäytelmät kertovat yhteiskunnan auttamisjärjestelmän pettämisestä ja kyvyttömyydestä kuulla ihmisen hätää. Varkaudessa mieshenkilö puukotti eilen kuoliaaksi hänelle tuntemattoman 17-vuotiaan tytön. Poliisille tekijä kertoi halunneensa päästä pois yhteiskunnasta ”vankimielisairaalaan”. Jokin aika sitten helsinkiläinen perhesurman tehnyt isä oli surma-aamuna toivonut apua päihdeongelmaansa sosiaalityöntekijältä.

Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtajan, psykiatri Kristian Wahlbeckin mukaan mielenterveyden palvelujärjestelmä on historiansa vanki ja toimii järjestelmän, ei ihmisen ehdoilla. Monet päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset jäävät palveluiden ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa apua ei saa, vaikka sitä itse hakee.

Tarvitaan enemmän joustavia, ihmisten hätää kohtaavia matalan kynnyksen palveluja. Palveluista tulee karsia byrokraattiset esteet, huono kohtelu ja moniongelmaisten ihmisten pallottelu. Päivystyspalveluja ja liikkuvia palveluja tarvitaan enemmän. Jos apua tarvitseva joutuu tekemään äärimmäisiä tekoja tullakseen kuulluksi, auttamisjärjestelmä on pielessä.

Järjestöt täydentävät julkisia palveluita matalan kynnyksen palveluilla.

Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin ja paikalliset kriisikeskukset tarjoavat kriisiapua maksutta ja nimettömänäkin. Vapaaehtoistyö, vertaistuki ja kokemusasiantuntijat ovat tärkeä osa toimivaa mielenterveyden palvelujärjestelmää.

Lisätietoja

Kristian Wahlbeck, kehitysjohtaja

0400 659 101, etunimi.sukunimi@mielenterveysseura.fi

*

Iltasatu lääkäreille:

Pariskunnat ovat yleensä joko komplementaarisia tai symmetrisiä. Komplementaariset pariskunnat täydentävät toi­siaan, kun taas symmetrisiä parisuhteita luonnehtii kilpailu.

Vaativan erityistason psykoterapeutti Sirkku Tukiainen on työssään huomannut, että lääkärien parisuhteet ovat useimmiten symmetrisiä – erityisesti silloin, jos kyseessä on kahden lääkärin suhde.

– Tällainen kilpailu voi saada kiih­tyessään erikoisiakin muotoja, tietää Tukiainen, jonka vastaanotolla lääkärit ovat yliedustettuina. Tukiainen puhui aiheesta Tampereen lääkäripäivillä.

Tavallisesti lääkäriparit kilpailevat siitä, kumman ura asetetaan etusijalle, kumpi pääsee ensimmäisenä tekemään väitöskirjaa tai erikoistumaan. Kiistoja syntyy myös siitä, kumman työn vaatimalla paikkakunnalla asutaan.

– Pariskunnan arjessa symmetrinen kilpailu näkyy monesti esimerkiksi kiistana kotitöiden jakamisesta, tyyliin ”mehän sovimme, ­että molemmat hoitavat omat pyykkinsä”. Myös vastuu lastenhoidosta aiheuttaa erimielisyyksiä.

Jokaiselle vaativaa työtä tekevälle oma aika on tärkeää. Tukiainen on huomannut vastaanotollaan, että lääkäriparien arkipäivän riidat liittyvät usein juuri oman ajan käyttöön, sitä omaa aikaa kun on niin vähän.

Tunneälyä voi oppia

Tukiaisen mukaan kypsä parisuhde ei ole komplementaarinen eikä symmetrinen, vaan tarpeeksi erillinen. Terapiassa nimenomaan terve erillisyys on tavoitteena. Hänen mielestään parien pitää kuvainnollisesti polkea samaan suuntaan ja molempien täytyy tehdä oma työnsä.

– Lääkärin ammatillinen koulutus tähtää siihen, että lääkäri kykenee ­valmistuttuaan ratkaisemaan asioita, jotka voivat olla elintärkeitä. Lääkärin on pidettävä epävarmuuden tunteet omana tietonaan. Tästä jämäkästä roolista saattaa olla vaikea heittäytyä kotona tarvitsevaksi ja haavoittuvaksi.

Sirkku Tukiaisen mukaan lääkärien vaikeus ilmaista omaa tarvitsevuuttaan saattaa näkyä esimerkiksi niin, että heidän on vaikea hakea apua. Tukiainen on niin ikään havainnut, että monet lääkärit lääkitsevät itseään alkoholilla ja lääkkeillä, jotka pahentavat parisuhteen pulmia.

Tukiainen tähdentää, että kahden lääkärin parisuhteessa on mukana aina paljon älyä. Kuitenkin myös tunneälyä tarvitaan.

– Tunneälyllä tehdään ihmeitä parisuhteen hyväksi. Onneksi sitä on mahdollista oppia. n

– Jämäkästä roolista saattaa olla vaikea heittäytyä kotona tarvitsevaksi ja ­haavoittuvaksi, sanoo Sirkku Tukiainen.

Ulla Toikkanen
kuva: Panthermedia

Lue koko juttu perjantaina 27.4. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.