(A)H1N1

Koska Korhosista ei ollut Ruoholahden jelloniksi tälle kesälle, jonka pisin päivä on tänään – kansa ja media inhoavat niljakkuutta – on tilalle tulossa pieni, mutta pirteä ja lukuisa (A)H1N1.

Mexicoa kannatti asiassa kurmuuttaa, kun se on Los Alamosissa nöyryyttänyt Davy Crocket´ia, mutta ei kannata kurmuuttaa suuria valkoisen miehen Pohjolan kulttuureja (tsaarien Venäjä, USA, Ranska ja Saksa, mafian Italia ja Espanja, Portugali).

Kun virus selättää tänä kesänä median ja miljoonittain ihmisiä, on se vielä jäävä toiseksi.
Kyllä sivistynyt imperialisti aina yhden kesäflunssan sietää.

Mutta syksyllä, kun eka erä on ohi, kannattaa rokotus käydä hakaisemassa apteekista, terveyskeskuksesta, Suomen Terveystalolta, ODL:sta, työterveysasemalta tai ihan mistä vaan.

Miksi, jos kerran kesällä jo niiskutettiin?

No siksi, että mie käsken. Ja Suomen hyvä Korhos-valtio sveitsiläiseltä firmalta piikin ostaa.

Ja siksi, että tämä matsi on niinkuin muutkin amatöörien nyrkkeilymatsit: 3-eräinen.
Toinen erä on aina pahin, kertovat Rovaniemen Reippaan nuoret miehet joita olen Ruskaturnauksissa jonkun kerran hoidellut ja kuunnellut.

Aurinko paistaa, RY1:llä soi sotamusa (Mozart, Bach, Beethoven jne; jne = Sohler), puuro valmistuu ja mie tosta kohta Ollilalle aamukahville (Shell). Isaac Sternin soitellessa sujuvasti Schubert´a.

Pansiossa on 100 000 litran raskas öljyvuoto – miksihän me demonisoimme tässä asiassa r=r=r, kun suurimmat vahingot tills vidare ovat kaikki Ruissalon luona, tas pres kesäasunnon vieressä, tapahtuneet? Mm Jäätteenmäen vahinko, ei Vanhasen.

Kait se on se ”malka ja hirsi” – juttu?

* * *

100 000 on myös niiden malka-hirsiläisten joukko, jotka kaatavat Reza Pahlevia – vaimikäsennimioli – Pariisista käsin tänään. Joku maksoi näille 1000 onnikkaa, jotta parlamentaarikkoja myöten BeNeLux & Co pääsivät koolle.

Israel saa lisää tuulta purheisiin, joita EU omilla keinoillaan yrittää YK:n kanssa reivata. Turhaan? Ans kattoo.
Teheranissa näyttää olevan menossa jotain samankaltaista kuin Romaniassa eräänä jouluna.
Kuka on twitter-fani, nyt verkkoon!
Kuka ei ole, voisi käydä katsastamassa seuraavaa:
http://www.teemuhiilinen.info/iran/

Nimi

N
……. e
…………. d
………………. a

saattaa tulla lähipäivinä tutuksi. On syytä tietää, että se tarkoittaa suomeksi ”ääni”. Ihan niinkuin parlamentarismissa, vaaleissa, äänioikeudessa, vapaudessa sanoa/kirjoittaa/esittää, demokratiassa.
On olemassa ihan hyvä syy, miksi persiankielinen muoto on hajoitettu eri riveille.

Vielä: vaikka päivä on tänään pisin (Kravun kääntöpiirillä mollikka katsoo 90 asteen lämmössä – vai oliko se kulmassa? – maa-ressukkaamme), se jo aamusta on lyhentynyt Oulussa ja siitä etelään. Ei illasta.

* * *

(A)H1N1-asia on tyypillinen sellainen uhka, jonka osalta on mahdollista syntyä ns turvallisuushysteriaa.
Toinen vastaava on rakennuksissa esiintyvä home.

Luin juuri dekkarin, jossa kuvattiin venetsialaista rikosta (rikollinen oli tällä kertaa mafian edustaja Palermosta).

Kirjailija kuvaa krimi-prosessin ohella venetsialaisia rakennuksia ja niissä esiintyviä ongelmia (Venetsiassahan vesi aika usein tulvii rakennusten perustuksiin).
Kirjailija tuo esiin useita rakennusten tekemiseen ja niiden elämiseen liittyviä ongelmia (hometta hän ei nosta esiin, mutta monta muuta händikäppiä kyllä).
(Donna Leon: Kuolema tulvan aikaan, Otava/Loisto 2009)

Olen useaan otteeseen sekä googlettanut, kahlannut että silmä-silmästä keskustellut sellaisten tietoniekkojen ja -lähteiden kanssa, jotka home-asiasta – ja siihen liittyvästä turvallisuus-hysteriasta – paljon tietävät kertoa.

Tämä vihreän ajattelun kovasti arvostama ”muu biosfääri” (kuin ihmisen lajin muodostama) on aika julma kohdellessaan paljon sitä myöhemmin maan päälle ilmestynyttä lajia (homo sapiens sapiens, jonka ”ikä” on vasta 400 sukupolvea).

Virukset, homeet, prionit, mutta myös pienemmät ja isommat verkostot vähät välittävät meidän taistostamme itseään ”vastaan”. Ne vain tahtovat elää ja osoittavat sen pyrkimällä raivaamaan ne esteet, jotka niiden elämistä uhkaavat.

Siis taloja, yksilöitä, lajeja jne vastaan nämä rakkaan elävän kerroksemme eri lajit toimivat.

Ja me sitten pelästymme ja ryhdymme liki toivottomaan vasta-iskuumme. Taloissamme, lapsissamme, keuhkoissamme, vasta-ainetuotannossamme jne.
Huudamme apuun arkkitehtejä, rakennusinsinöörejä, rahoittajia, gryndereitä, lääkäreitä…

Kerron esimerkin.
HxNz-virus, ollessaan jollekin ”tartuttamalleen” yksilölle (sika, kana, lintu, ihminen) ”uusi” tuttavuus, saa aikaan tartutetun yksilön puolustautumisen.

”Vastaisku” tapahtuu niin, että yksilö käynnistää kaikki ne toimintonsa, jolla uutta ja erilaista vastaan vain voidaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla taistella.
Silläkin kustannuksella, että varsinaiset perustehtävät (verenkierto, hapen hengittäminen, ravinnon imeytyminen, oma luova ajattelu) keskeytyvät.

Virus HxNz tuleekin sitten tuhottua, mutta itse puolustautuja uupuu kuolemakseen. Hapen, ravinnon, nesteen, veren, ongelmanratkaisujen jne puuttuessa.

Näin se menee: homeen, virusten ja uuden, erilaisen ajattelutavan torjumisessa.

Taistelu voitetaan, mutta sota hävitään. Vähän niin kuin vahingossa.

Miten tämän voisi vetää yhteen?

Vaikkapa niin, että tauti hyvin harvoin on siinä, missä ovat oireet.

Enemmänkin niin, että vain tauti pelastaisi meidät niiltä oireilta, joilla tuhoamme itseämme ja ympäristöämme.
Tai luova ongelmanratkaisu, innovaatio, sodan luonteen hahmottaminen. Uuden käsitteleminen, ei tuhoaminen.

Miksi se ei sitten onnistu?

Jaa-a, sanokaapas muuta!

Kesäpäivän seisauksen päättää perinteisesti kesäteatteri, jonka poikkeuksellisesti nautin edustuksellisesti.
Joten kiitos vaan, ensemble!

Mainokset

Auringon juhla

Aika pitkään aurinko on ollut sekä pilven takana että horisontin yläpuolella.
Nyt se katselee aika korkealta heräävää Jutajais-kaupunkia.

Puuro alkaa olla valmista, juhannus-jutut luettu ja vastattu.

Suomalaista kultakauden musiikkia tuokio, sitten tuntematon säveltäjä ja tunnettu: Kuutamosonaatti (14. cis op 27).

Kait tämä kelpaa, Luojan aamuksi.

Vielä vähän mietin Vuosaaren uuden ”pursiaisen” äkäilyä (HS 19.6. s D 6) ja erityisesti naisteologin ja kirkonväärtin erittäin epäonnistunutta vastausta samalla sivulla.

Köyhien määrä ylitti viime viikolla miljardin (1000 000 000), mutta nämä (me) hyväkkäät (kts myös Time 22.6. ss 29-33)…
Poika käy facebook´ssa raivoisaa taistelua taistelevia joukkoja vastaan.

Siis 14. cis-molli, op 27… => Robert Cajanus

Libertas, Johannes

Aaton aamun sana Harjavallan Tuomon kertomana välittää tarinan Johanneksesta ja hänen isästään, Sakariaksesta.
Kolmas nimeni on tuo J., joten virityn kuuntelemaaan.
Tuo J. on puhekyvyttömän ja kuuron vaatimus juhlaväelle 2 milleniumia sitten, kastettaessa.

Se on vaikenemisen laidalla oleva ”totuus” savitaulussa:
Jumala on armollinen”.

Tarkemmin tästä, jos juhannuksen aikhan jää aikaa:

http://www.tapiopuolimatka.net/49

Avaan myöhässä kannetun aamun Lapin Kansan: ”Omertta – vaikeneminen – on murrettava.!” vaativat Katto-Takkinen ja Reppuli.

Palaan asiaan, jos lämpenee, nyt on +9C, ei sentään sada. Marjatan munkki on torilla tuores ja lämmin.

* * *

Siirryn, Bach´ia, Brandenburgilaisia Radio Yle 1:stä kuunnellen, poliitikon puheoikeuteen.

Jos kaupunginvaltuusto kokoontuu 6-8 kertaa vuodessa, eikö se voisi sietää sen, että silloin ei kellokalle iske puhehaluisten selkään pikkuveistä? Ylimielisesti nuijaa nakuttaen.

Pitääkö valtuuston alentaa itsensä puhevaltaa rajoittamalla lastentarhan asemaan oikein julkisesti?
Siis pukeutua säkkiin, ripotella tuhkaa päälleen ja tehdä itsensä naurettavaksi joukoksi typeryksiä.

Ja tätä äksiisiä valtuusto päättää sietää itse valitsemansa nuorimmaisensa toimesta, joka juuri on tainnut intin käydä ja jolle sieltä on jäänyt korpraalin miimi sielun päälle.
Toki hän siitä paranee kuin viini vanhetessaan, kakilla ka killa!

Ei ihme, että Taru Salo (kts eilisen blogauksen lopun sitaatti) pohtii, mitä valtuutettujen päissä (niin, kummissakinko) oikein liikkuu ja tuntuu toivovan, että sen näkisi ja voisi lehdessä kertoa.
Ja jos ei näe, ainakin saisi arvata.

Suo siellä, vetelä täällä.

Me teemme tämän itse: annamme viedä itseämme kuin pässiä lieassa.

Olen erittäin syvästi pahoillani, arvoisat kuntalaiset ja äänestäjät.

Mutta älkää ihmeessä tulko valtuuston lehtereille katsomaan tätä surkeaa show´ta, menkää Katajarannan tarhan kevät- tai joulujuhlaan sen sijaan.
Katajaranta II:n juhlaan, koska se revitään maahan ensin.
1930 rakennettu talo, jossa tuolla kymmenluvulla näyteltiin tragedia, joka ei kelpaa teatteriin eikä historiankirjoihin.

Tai menkää Konttisenrannan kesäteatteriin. Siellä näytellään monta satua päälletysten.
Ensi-ilta 21.6. klo 15.

Katajaranta 2:ssa olevassa II:ssa on siis myös näytelty monta tarinaa.

Jos joku haluaa 1930-luvun Katajarannan traagisen tarinan kuulla, tulkoon kysymään.
Lupaan, etten lyö – vaikka rantamme onkin täynnään muinais-ajan kivikirveitä. Tarina Lallista ja Henrikistä ei kerro, oliko maajussilla kivi- vai Billnäsin teräs-kirves.

Tulkaa kysymään vaikka ja katsomaan!

No niin, Jussia sitten vaan – monta päivää etuajassa tosin. Johanneksen nimipäivä on 24.6., jolloin olen Brysselissä.

Hyvää Juhannusta!

Toivotukseni koskevat myös Tarja Halosta ja Matti Vanhasta, Brysselissä kahdella lautasella eilis-iltana: Barroso-rules!

Ja lorun lopuksi: hain Hesarin uudesta postilaatikosta(ni) ja löydin sieltä kesän hitin:

Ystävyys on ylivoimaisesti arvokkainta, mitä viisaus voi hankkia onnea tavoitellessaan

(Epikuros, Jaakko Lyytisen mukaan, s D3).

Alueiden komitea

EU on 500 000 000 eurooppalaisen ja 5 000 000 suomalaisen ylenkatsoma elin, vaikka se takaakin rauhan ja palvelut Euroopassa. Stubb ja Häkämies haluavat tilalle NATOn.

EU:n ylenkatsotuin elin on alueiden komitea jonka johtoon minut valittiin tänään, varalle Kumpumäki (myöskin Lapista).

Me Veikon kanssa vahdimme tänään, etteivät Halonen, Vanhanen jne töpeksi. Toki täällä Soinikin on, Brysselissä, mutta hän ei ennen 15.7. päätä mitään. Eikä, de facto, sen jälkeenkään.
Täällä Brysselissä on näitä soineja vaivaksi asti.
Mutta Liikkasia vain 1, varalla Kumpimäki.

* * *

Uusi Rovaniemi – lehden päätoimittaja (Taru Salo) kirjoittaa lehdessään 17.6., s 4, viime maanantain kaupunginvaltuustomme kokouksesta:

Joskus sitä valtuuston lehtereillä pohtii, millä motiiveilla kukin valtuutettu valitsee mielipiteensä kuhunkin asiaan. Motiiveina voi olle tietysti tiukka sitoutuminen ja perehtyminen käsiteltävään asiaan ja tieto päätöksen vaikutuksista sen kohteisiin. Tai oma ideologia ja sen painotukset tai vaaleissa annetut lupaukset äänestäjille.

Tai vähän matalamielisempää: kosto púoluekaverille, kalavelkojen makselu poliittiselle vastustajalle, silkka kiusanteko, halpamainen irtopisteiden keräily, vastuun pakoilu, kiitollisuudenvelka vaalirahoittajalle, pelko omasta tai vaimon työpaikaista.

Kukaan ei voi varmasti tietää, mistä valtuutetun päättä oikein liikkuu.”

Ei se tuosta kommentoimalla parane, ei!

Paljonko on paljon

7 000 000 000 euroa Suomessa vuodessa kulttuurin liikevaihto ja vielä joku narisee köyhäyttään (mieli vai kukkaro, who knows).

Taivas Brysselissä on muutoin sees, mutta mahottomasti on suihkareiden vanoja – lentoasemalla niitä jettejä ei ollut illalla joten ovat kaikki ilmassa sitten.

Rovaniemen valtuusto menetti EU-kontaktinsa, Inarin kv Arkadianmäkikontaktinsa ja Katainen joutuu pois esikoiseni synnyinpitäjän valtuustosta.
Samalla koko bordelli pyorähtää.

KHO on vissiinkin miehitetty demareilla, jotka seuraavaksi alkavat käsitellä Vanhasen vaalikorvauksia (TT, KMS jne), punaista mattoa jo Naanatalissa kääritään auki. Tätä päätöstä asianosaiset noudattakoot, ei valitusoikeutta…

No niin, mie ryhdyn laittamaan kuluttajien oikeuksia oortninkiin (NEPIM), kerron sitten.

Kiitos vielä vaimolle hyvästä puheesta eilen Arktikumissa, vaikka olinkin Airbussissa ilmastoa pilaamassa samaan aikaan.

Hohhoijaa…

* * *

Vaalirahoituksesta:

Eräs verovirkailija on tukenut vaalityötäni kaikissa vaaleissani kympillä: ensin FIM, sitten ege.

1996 eurovaaleissa sain tukea yhteensä 3500 egeä (reilu 20 000 fim).

Sittemmin ei tukea ole tullut kuin puolueeltani ja kahdelta yrittäjältä, kumpikin on tukea 500 egeä antanut, toinen ei kuitenkaan enää kaksissa viimeisissä vaaleissa.

SAK ei ole kertaakaan ollut tukemassa vaalityötäni, mutta puolueeni on. SAK lienee tukenut puoluettani.

Itse olen vaalityötäni maksellut niillä rahoilla, joita tililleni on työstä palkkana kertynyt. Tosin siellä on myös yksi 35 000 fim jokeri-voitto, mutta sillä ostin vaimolle Fiatin.
On niihin vaaleihin aika lailla rahaa palanut, mutta aika moni on siitä potista elantoaankin saanut.

Ihmiset valehtelevat neljästä asiasta: ”kalan”saaliistaan, saamiensa ”kalojen” jemmoista, seksikokemuksistaan ja siitä, mitä eivät tiedä.

Valehtelevat ihan pyytämättä ja yllättäen.

Kuvaako sopuli tyhmyyttä

Arvoisat vieraani. Rakas vaimoni lähti kehumaan Metsähallitusta, mie rakentamaan Itämeristrategiaa.
Toinen Ounasjoki-, toinen suon varthen (Bruxelles = kylä soiden keskellä).

Joten jos en juuri heti huomenissa löydä sopuleista mitään uutta, se johtuu…siitä, että ne ovat yhäti yhtä tumpeloita kuin ne ovat olleet tänään epätasa-arvoisia (tähän aikhan Halonen on Kultarannassa ja otti muinoin tällä viikolla Annelilta kirjeen kädestä käteen, nyt ei Matti ole edes aikomassa kirjeelle eivätkä sopulit yllyttämässä).
Mitä sitä sellaista matkan päältä raportoimaan.
Kattotaan ny, kui äijän käy…

Ja sitten tiistain tekstiin:

Myötähäpeä lienee oikea termi.
1984 liityin Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen.

Nyt en aio, mätäkuisen lämpöisenä ja kosteana kesäkuun aamuna, siitä erota enkä liittymistäni katua.

Mutta katselin, kuuntelin ja ihmettelin tässä muuan ilta poliitikkoja, kollegoitani, jälleen kerran.

Tunsin myötähäpeää siinä vaiheessa, kun muuan tuli kysymään:

Eikös, Antti, nyt ole viimein päästy asiaan, tämähän on nyt sitä oikeata poliittista keskustelua!”

Samaan aikaan yksi älyllisesti vielä elossa oleva toimija toisensa jälkeen väistyy ja tilalle lörtsähtää populistisesti entistä valmiimpia, etiikkansa jo kansakoulussa kadottaneita suupaltteja. Tai temperamentiltaan kypsymättömiä keskentekoisia.

Kokouksia ei osata johtaa, niissä ei päästä asiaan ja virkamiehet vääntelehtivät tooleissaan toivoen pikaista kotiinpääsyä.

Niin itse asiassa minäkin.

* * *

Luoja on antanut ihmiselle älyä ja järkeä, mutta myös uskoa ja tahtoa. Onko niistä kaikista luovuttava samalla kertaa?

Ja juuri silloin, kun yhteisten asioiden hoidossa tarvittaisiin älyä, järkeä, uskoa ja tahtoa.

Oltiinpa puoluetoimistossa miljoonien päällä, graniittilinnoissa lakien päällä tai muissa taloissa ja turuissa ihmisten jokapäiväisten huolien ja tarpeiden päällä.

Totuuden nimessä: osaan itsekin olla populisti ja ajaa yksillä rattailla, mutta sellaisessa tilanteessa, jossa tämä maa ja maailma näinä päivinä on, en siihen enää anna – itselleni – lupaa.

Enkä vaalirahoittajille, en rahoituksen käyttäjille, en päätöksiä esittelyyn valmisteleville eikä niille, jotka sitten päättävät.

Suo Luoja sen verran siunausta lajillemme, että ainakin ne, jotka tehtyjä päätöksiä toteuttavat ja valvovat päätösten kohteita, toimivat edes sen verran nätisti kuin Kyösti Pöysti Pasilassa (TV-sarja ja/tai IRL) tai Waltarin komissario Palmu Suurtorin tienovilla toimi. Ei siis IRL.

* * *

Mikäs Anttia nyt pännii?

No se, että maan nopeiten nouoseva elinkeino, 7 miljardia egeä liikevaihtoa vuodessa, on kaupungin parhaan populistin hampaissa samalla, kun hänen puolueensa noukkii vaalimiljoonansa kaivosta, jossa ei ollut kuin kannettua – veronmaksajien – vettä.

Samaan aikaan toisaalla: Marjatalla taitaa olla munkit valmiina. Siis sinne!
Bachia Radio Yle ykkösessä, cembalolla. Perään Mozartia.

Ja niin olikin! Ja päivän lehti.

Aamun lehdissä Keijo Korhonen, luonteeltaan njaa, innostuu mollaamaan EU:n, osaamistaan kehuten. Arizonan Phoenixista, ratsun selästä, Reagan-hattu päässään (sekä päällä että sisällä) (Lapin Kansa tänään, s 4).

Onneksi Juhani SuomiKaleva 16.6., s 2 – on vähän realiteettitajuisempi, samassa asiassa ja JKP-analyysissään.

Ei hyvät hyssykät, kuka ottaa mediassa nyt johtajasopulin roolin? Kauhisteltaisiinko Viro-mafian tapaa kuitata pelivelkoja liikejuristeilta vai valtapuolueen tapaa lypsää? Jää nähtäväksi.

* * *

Onneksi meillä on vielä, minun ikäluokallani, komisario Palmu ja ”Silmät tummat niinkuin etelän yö…”. Osaamme verrata Ilkka Remestä ja Pasilan Kyösti Pöystiä. Juhani Suomi ja minä.

Onneksi meillä on vielä – huonoine aamuhartauksineen ja lukemattomine lässyn-lässyn uusintoineen – Radio Yle 1 ja sen ”Lauantain toivotut levyt”, jossa Miliza Korjus tekee sen oikean kysymyksen. Viikko viikon jälkeen, korkean C:n puhtaasti – hehheh – laulaen: ”Warum” (miksi).

Näissä kaikissa on tosin yksi vika: nämä ovat virtuaali-olentoja.

Oikeat olennot – joko avoimet, ekstrovertit, sovinnolliset, tunnolliset tai neuroottiset – istuvat tooleillaan niinkuin tatit. (kts uusin Tiede-lehti).

Etsikää noista viidestä temperamentista omanne ja idolinne oma.

Harva osuu kohtaan viisi (neuroottisuus), vaikka ehkä pitäisi.

Sitä sentään voidaan ”hoitaa”, vaikka kansainvälisten tutkimusten mukaan psykoterapiassa ratkaiseekin eniten terapeutin karisma (iästä ja koulukunnasta riippumatta).

Ka, karismalla tästä päästään, karismalla!
(Nätti-Jussi turistille kun nuotio ei Lapin alkukesän sateessa syttynyt: ”Ka killa se syttyy, kakilla”)

* *. *

Kuntaministeri Kiviniemi (kesk, Hki) päätätytti aluepoliittisessa ministerityötyhmässä tiukassa äänestyksessä, että GBK (Gamla Karleby bollklub), KVP, Kaustisen kamarimusiikkijuhlien konkurssi ja Kankaan Kamariorkesteri kuuluvat pohjoiseen.

Veijo Meren mukaan (Hyvät hevoset, huonot tiet) sivistys kuuluu Keski-Pohjanmaalle ja Arto Paasilinnan mukaan (Kylmä järki, kuumat tunteet) demarius Kylmäpihlajaan.

Nyt siis tämä on kaapattu, Vaasan veri vapisee ja Jaakkooo Ilkka kerää nuijia. Urpilainen saa hepulin.

Eräs ex pudasjärvinen ja toinen nyk. rollolainen myhäilevät partoihinsa (Harju ja Lotvonen)

Saas nährä, miten asetusta tehdessä hallitus äänestää…

Onko sopuli tyhmä?

On syntymäpäivä: Ilmari E. syntyi 109 vuotta sitten. Kuolemastaankin on aikaa yli 50 vuotta. Lyhyt on ihmisen vaellus, mutta joillakin siitä huolimatta kovin täyteläinen. Kunnioitus ja kaipaus? Sinne päin.

* * *

Joku lehti sen taas – vahingossa? – keksi. Poliisi valehtelee.

Sen jälkeen ministerin, poliisin ja median aika on mennyt sen pohtimiseen, onko valehtelu oikein. Ja mediakuluttajan?

Niinkuin Kone-konsernin ympärille kehittynyt suomalais-virolainen tarina ei olisi ansainnut vähän älyllisempääkin pohtimista.

2011 Turku ja Tallinna ovat Euroopan kulttuuripääkaupunkeja yhtä aikaa.

Voisi media ja sitä mukaa kuluttaja alkaa pohtia vaikka sitä.
Tai sitä (Marita Tuhkala, Kaleva, 13.6. s 2), vaikuttaako taide talouteen ja talous taiteeseen.

Myös sitä voisi pohtia, mikä on TV-sarja Pasilan, Ilkka Remeksen ja Mika Waltarin (komissario Palmu) vastuu. Tai ei ehkä…

* * *

Mutta ei, aurinko paistaa märkään luontoon eikä siellä mitään uutta syty. Ennen juhannusta sataa laariin, joten syntyy toki, mutta ei syty.

Mediassa tai sen kuluttajissa.

Tänään päätetään, ettei parlamentissa Rovaniemellä yli viittä minuuttia puhu kukaan.
Paitsi valtuuston puheenjohtaja, hallituksen puheenjohtaja, 1., 2. tai 3. kaupunginjohtaja, talouspäällikkö, suunnittelupäällikkö, kaavoituspäällikkö, tulosaluejohtaja, varatulosaluejohtaja, kaupunginsihteeri, kaupunginlakimies, kansliapäällikkö…
Tai näiden varamiehet ja ehkä -naiset.

Ajattelusta tulee erillinen päätös, kunhan Heikki & al ehtivät huomata, että sitäkin, ehkä, on…

http://mustahevonen.blogit.uusisuomi.fi/2009/06/15/palaverta-pakkiin/

Hyvää maanantaita, jonka tori-aamu kului Jaskan kanssa 1970-luvun alun Kuopiota paikalleen laittessa (Rönö, Paukkunen, Rysä, Henry´s, Keltalyhty, Sampo, HotKoppi, Rengas jne)!
No, kuukauden kuluttua, 17.7. tämä testataan: HotKoppi!

Tunnetta , Schwarzeneggeriä ja järkipuhetta

Yöllä satoi ja nukutti.

Aamulla sateessa noutamani Lapin Kansa lyö sivullaan 4 Maalaisliittoa kuin vierasta sikaa (viimeksi lehdeltä tällä keinolla meni puolueen äänenkannattajan arvonimi – 1950-luvulla: Kekkosta ei sovi moittia).

Aamulla myöhemmin ”näistä levyistä ei luovuta” rauhallisesti ja vailla aikarajoitusta toimitetussa YLE Radio 1:n ohjelmassa.
Oopperan vastustajat onnekseen nukkuvat. Laulua, puhetta, mietteliäisyyttä. Isokoski & al, Lamminpää. Kiitos taas (uusinta, totta kai, huhtikuulta)!

Aamulla, myöhemmin, sateessa noutamani Helsingin Sanomat lyö sivuillaan minua Annamari Sipilällä, joka kertoo, miksi Arnold S, Terminaattori, aikoo kieltää Huxleyn mallilla (Uusi uljas…) Kalifornian koululaisilta paperiset oppi– ja Rovaniemen kaupunginhallitukselta paperiset kokousasia-kirjat.

HS 14.6., s D3. Perusteet ovat pitävät kaikkeen muuhun paitsi belgialaiseen jättiläishämähäkkiin. Sitä ei läppärillä tapeta. Olipa tuo oikein- tai väärinpäin.

Aamulla, myöhemmin, kuuntelen Rovaniemen kirkon menoja Tampereen murteella, nääs…

Huomenna on kaupunginvaltuuston kokous. Sekin taitaa olla – paperinen – uusinta, huhtikuulta?

EU-parlamentti, Alueiden komitea, Suomen eduskunta ja Rovaniemen kaupunginvaltuusto ovat päättäneet tai päättämässä, että ne ovat niin suuria ja mahtavia, että niitä eivät omat koirat pure. Siksi ne ovat päättäneet purra itse omaan nilkkaansa.

Kun parlamentissa (parliare) yrittää puhua, on parempi olla sanoissaan sukkela. Niin isämitroa, niin isämitroa että…(HS 14.6. s D 4, New York Times)

Kun Rovaniemen kaupunginhallituksessa yrittää ajatella, on parempi osata it-kielet sassiin ja nuukaan, koska muutoin läppäri yrittäjän laittaa.

Kun kunnallisvaltuustossa aikoo avata sanaisen arkkunsa, se on samalla syytä laittaa kiinni. Se pärjää, joka on oppinut tiivistämään asiansa kryptiseen 1 tai 2 tai 3 minuutin pätkään.

Järki, tunteet ja äly kuitenkin on Hallituskadulta ulkoistettu ja tuotteistettu kotikeittiön pöydän ääreen, tunteet lisäksi Pub Ylityön pöytiin (tiedän, kapakka on lopetttu – ja tunteet).
Muita – suljettuja – píirejä myös on yhä tiukemmin vaiettuina (omerta Herlin-pelissä malliksi seuraaville sieppaajille esimerkiksi), mutta minä nyt kirjoitan ja pohdin avoimista kokouksista (parlamentit), joissa puhetta kammitsoidaan.

* * *

Kun puhe ulkoistetaan parlamentista, ulkoistuu samalla myös valta. Kun valta ja tunteet tuotteistetaan ja ulkoistetaan parlamentissa, ne eivät sitten enää siellä ole.

Soini ja Iranin presidentin vastustajat ovat sitten ulkona. Budapestissa 1956, Prahassa 1968, Teheranissa 2009.

Sinne ne kuuluvat.

Rovaniemellä on huomenna kaupunginvaltuuston kokous, mutta valta, päättäminen ja tunteet eivät ole.

Minä viihdyn politiikassa siellä, missä puhuminen on sallittua.

Missä se sitten on?

En kerro, koska vain kaupunginvaltuuston kokous on julkinen. Ja vain siellä puhetta ulkoistetaan, tuotteistetaan ja rajoitetaan.

Kysykää Pekka Rytköseltä ja Tapio Räihältä.

He puhuvat tuotteistaen, ja kirjoittavat. Tapani Ranta sama juttu ja Petteri Holma. Taru Salo.

* * *

Minä kaipaan niitä aikoja oikeasti, kun Pekka Raudaskoski puhui Rovaniemen kaupunginvaltuustossa, Aino Lehtola Lapin alueradiossa ja Hannu Karpo Suomen Televisiossa. Aikamittana tunti, ei minuutti.

Niitä aikoja, kun Heikki Annanpalo ja Erkki Apajalahti suuttuivat ja erosivat parlamentistaan saadakseen taas sananvaltaa.

Kaipaan keskustelua, pariliame, en läppäriä, puherajoitinta tai tiukkaa kokouskuria.

Valitettavasti, ystäväni, jään vähemmistöön teidän kanssanne, jotka vierailevat tänä sateisen kosteana ja lämpöisenä sunnuntai-aamuna palstallani.

Hyvää ja armoitettua lepopäivää.

Liitteksi englanninkielen taitoisille, joilla on aikaa ja NYTimes-friikkyttä:

June 13, 2009
The Saturday Profile
In Finland, a Man of Politics, Without His Cloth
By JOHN TAGLIABUE

HELSINKI, Finland

BY conventional lights, the Rev. Mitro Repo’s candidacy for the European Parliament never should have succeeded. As a Finnish Orthodox priest, he was bucking his superiors, who have strict rules about the mixing of politics and piety. As a Social Democrat, he was bucking the political tides sweeping Europe after the financial crisis.

But last Sunday Father Repo, 50, the son and grandson of priests, was elected as an independent candidate on the Social Democratic ticket as one of Finland’s 13 deputies in the 376-seat Parliament. It was a bittersweet victory in one respect: along the way, the bishops of the church forbade him to conduct religious services or wear the robe or pectoral cross or any other symbols of his priesthood. “They are accusing me of a crime,” he said of the church officials during the campaign. “I think it is an honor to do what I do.”

But while the church may not have liked his politics, the people did, giving Father Repo one of two Social Democratic seats, one fewer than they won last time.

“Honestly, this was a surprise to me,” he told Finnish radio after the vote. His aim as a deputy, he said, would be to “promote a more humane Europe.”

“For years I’ve been addressing problems of public life in Finland,” he said. “I will continue to do so in Europe.”

Elections to the European Parliament are usually about as exciting as watching grass grow. The Parliament is gradually gaining more power, but few Europeans care much about it. But the candidacy of Father Mitro, as everyone calls him here, injected unaccustomed energy.

A jovial and warm man, Father Repo has ruddy, round cheeks, a rust-colored beard and mustache, sparkling eyes behind wire-rimmed glasses and a deep laugh that would make him a great Santa, if only the beard were whiter. For all his spirituality, he lives life to the fullest. On the campaign trail he used a chauffeur-driven Chrysler 300. He enjoys a good meal, and when he sat down recently in a local restaurant to talk with a visitor, he first ordered up two glasses of cabernet sauvignon.

“I think my candidacy was a great honor,” he said. “For me, and for my church.”

Father Repo is not the first religious leader to enter the European Parliament. There were four Protestant ministers in the last one, including Ian Paisley, the firebrand Protestant evangelist from Northern Ireland who sat in the Parliament from its founding in 1979 until he retired in 2004.

“It’s difficult to perceive him as a priest,” said Juri Mykkanen, a professor of political science at Helsinki University, of Father Repo. “He is relaxed, ordinary, with a sense of irony.” Father Repo was “unusual,” he said, “more open to the world than we’re used to. Not everyone in the church likes that.”

Mr. Mykkanen believes the church’s stance may even have lifted Father Repo’s popularity. “I am not sure that the bishops didn’t do the Social Democrats a favor,” he said.

ALWAYS drawn to art, Father Repo was sent as a teenager to Paris to study icon painting with the reigning master, Leonid A. Ouspensky. After teaching Latin, Greek and the New Testament for a while, he entered the priesthood in his early 30s, “the age of Christ,” he said, speaking fluent English and quoting the church fathers and the New Testament in Greek and Church Slavonic.

From the start, it was obvious that his priesthood would not be ordinary. In addition to serving his church here, he began visiting workers in their factories and financial and business leaders in their offices. His buoyant personality soon got him invited to radio and television talk shows.

For many Finns, it was remarkable for an Orthodox priest, in cassock and with cross, to play such a public role. Orthodoxy’s 62,000 faithful make up only about 1 percent of the population in Finland, where the dominant church is Lutheran.

Tragic family events, like the suicide of an older brother, sensitized Father Repo to issues like mental health, and in 2006 the Finnish Central Association for Mental Health named him its annual ambassador of good will, to help raise awareness.

“He’s not afraid of talking publicly about mental health,” said Ismo Laukkarinen, an official at the association. “And of course, he’s a very cheerful person, he brings joy wherever he goes.”

Father Repo’s popularity soon had Finland’s political parties beating a path to his door. First was the conservative party of the prime minister, Matti Vanhanen, soon followed by the other five parties. In the end, he chose the left-leaning Social Democrats. “I recognized myself in the themes of their program,” he said.

For Father Repo, the hardest part of all this has been the demand that he stop working as a priest. “I heard from my parents that already at 5 I wanted to be a priest,” he said with a laugh. “I imitated my father.” Father Repo was the ninth of 13 children. “At 7 I’d decided I’d become an archbishop,” he said with a deep chuckle.

Recalling Orthodoxy’s Slavic roots, he added: “The Eastern Orthodox world has much to give Western Europe — its sincerity, its emotional way.”

He added: “The soul of Fyodor Dostoyevsky is something we need in Europe.”

The bishops’ decision does not mean Father Repo ceases to be a priest, but only that he cannot function as such or wear the garb of a priest in public. So now he has replaced cassock and cross with a white shirt, suit and tie, though his business card still identifies him as “pastor” and has a picture of Helsinki’s onion-domed Ouspensky Cathedral.

He sees himself as part of an Orthodox tradition that dates from Byzantine times, in which the line between public figure and priest blurred. He cited Archbishop Makarios, who in the 1970s was Archbishop of Cyprus and leader of the Greek Cypriot community there, but also Russian Orthodox priests who in 1919 and again in the early 1990s were active in parliamentary politics.

BUT Jyrki Harkonen, the theological secretary of the church, said different times demanded different policies. “We were very isolated then, the independence of the churches was not respected as it is today in the European Union,” he said.

“The synod encouraged him to participate in public life,” Mr. Harkonen said, “but as a simple person, not as an Orthodox priest.”

But Father Repo objects that “in the Byzantine tradition, from which Orthodoxy went forth, it is not normal spirituality to say, ‘I am a Christian only in my interior life.’ Parliaments are discussing morality and ethics, and I think I can have a spirituality as a representative of Eastern European countries and cultures.”

Yet, Father Repo must for now content himself with an interior spiritual life. In the evenings, when he can, he often retreats to a rustic cottage that he built, with a tiny chapel decorated with icons he himself painted, for a relaxing sauna, a dip in a nearby pond and fervent prayer.

In his secular life, Father Repo says whimsically that he strives to emulate President Obama. “Do you see how natural he is?” he asked. “How authentic?”

The only major difference, he says with a characteristic twinkle, is that his Chrysler 300, unlike Mr. Obama’s steel-blue model, which he sold last year, is metallic silver.

Karigasniemen kotipizza-taksi

von Dittersdorfin kuutta konserttoa kuuntelen ja arvaan vuodenajaksi kesän.

Eilen arvuuttelin erästä ihmistä vuodenajasta ja syksyhän siitä tuli.

MMSE 13/30, mutta testi on todella huono. (MMSE = ihmisen iän kuluttavaa vaikutusta mittaava testi)

Karigasniemeltä on poistunut muuan händikäppi. Kun lehdessä ja TV:ssa luvattiin koko maassa lätyn (= pizza) kotiinkuljetus eikä homma meinannut skulata syrjässä, lehti (Jouko Kurppa & Alpo Isomäki) tarttui asiaan Erkin kanssa ja johan toimii.

Lätyn saa Vuovtaguoihkaan ja se on siinä.

Ilmastoa näin suojellaan.

Parempi pizza yhteen kuin syöjät toiseen suuntaan.
Käristys onkin turhan seleenipitoista ja pizzassa on riittävästi rasvaa syämelle.

* * *

Käki Radio Yle 1:ssä vaientaa viimein von Dittersdorfin käynnissä olevan kuudennen konserton ja laulaa ne säädetyt lyönnit. Niin monta kertaa pesärosvo haukahtaa, että pesän jäsenet huokaavat syvään: ”Kyllä se vielä ehtii uuden auton ostaa, Peugeot 3008:n, vaikka eilen se onneksi tyytyi vain viiteen uuteen lamppuun ja yhteen lampunkantaan”.

Käen jälkeen puhuu ortodoksipappi: ”missä minä vielä olen, ei ole kuolemaa, ja missä kuolema on, siinä ei enää ole minua”

Persian shaahikin on valittu. Tuloksesta ollaan paikan päällä tasan kahta mieltä, mutta J. Kurppa Porvoosta ei luovuta (kts Lapin Kansa 13.6. s 4).
J. Korhonen Ensosta on saanut kuin Nätti-Jussi ja nyt se on siitä antanut vähän. Ei tosin rahaa, mutta edes tietoa.

Lauantain aamu on ´11,4C, puolipilvistä ja Teidät, arvoisat vieraani pitää päästää Arktisesta puskurikapasiteetista tänään vähällä, koska eilen ja toissapäivänä satoi laariin.

Siksikin nauttikaa kesästä, etelässä myös ukkosesta!

Jos sattuu nousuviikolla olemaan matka etelän aurinkoon varattuna, niin siitä vaan. Jos ei satu, niin sadetakki takataskuun, sontikka mukaan ja Rovaniemen kesämarkkinoille. (sata vuotta niitäkin on vietetty, mutta vasta tänään Lapin Kansa asian huomaa ja tervehtii uutuutta, s 4):

http://www.fmi.fi/saa/paikalli.html?kunta=Rovaniemi

* * *

Pieni vilkaisu tulevaan kolmeen viikkoon, hiukan jargonilla:

Alkuviikosta lähden Brysseliin, jossa odottaa merkittäviä asioita ja asemia. EU-vaaleista aivan riippumatta.

EU:n mielenterveys-asiat on laitettu viiteen pakettiin (aloite ja suurin osa työstämisestä made by Finland):

1) masennuksen ja itsemurhien ehkäisy

2) nuorten, työikäisten ja iäkkäiden mielenterveyden edistäminen

3) mielenterveysongelmiin liittyvän häpeän ja sosiaalisen osattomuuden poistaminen

4) mielenterveyden häiriöistä kärsivien osallisuuden lisääminenAi että missä se viides on?

Sitä mie lähden Brysseliin etsimään. Ensi viikolla (1), juhannuksen jälkeen (2) ja kuun vaihteessa (3).

Se viides nimittäin on – tilapäisesti – kadoksissa.

Koska EU:lla ei ole mahdollisuutta direktiivillä tätä asiaa säätää (kansanterveysartikla 152), on päädytty kumppanuustoiminnan käyttämiseen.

Eli se on minusta, Takkulasta ja Soinista kiinni – ja vähän Rehnin Ollistakin. Kyvystämme kumppanuuteen (Barroson, Ruotsin – pj-kausi 1.7. alkaen – ja Kroatian – EU:n 28. jäsen pikapuoliin – kanssa, muiden muassa).

No joo, kerrotaan, kerrotaan:

5) Mielenterveys on ihmisoikeus ja sen hyvinvointi on avainasemassa Euroopan tulevaisuudelle.

* * *

Edelläolevaan viitaten (mielenterveys) ja siihen toistuvaan huomioon liittyen, että asemassani toimiva lääkäri näkee jotain jo useampi vuosi ennen tilastojen todistusta, lopuksi yksi ilonpilaaja-huomio.

Lopettakaa ihmeessä sen viinan kanssa läträäminen. Jokainen annos (1 annos = 1 0,33 l:n pullo Karhua) joka menee miehillä (ja pojilla) yli mäyräkoirallisen / viikko ja naisilla (tytöillä) sixpäkin (12 vrs 6 Karhua) maksetaan katkerasti.
Se maksetaan demenssinä, joka alkaa narskuttaa sosiaalisia, psykologisia ja biologisia valmeuksia viimeistään 50+ – iässä.

Eikä sitä menetettyä sosiaalipaykologista potenssia saa takaisin. Ei 45 ikävuoden jälkeen. Ei millään.
Vaikka joukossa on poikkeuksia (ainakin merirosvot ja Nätti-Jussi), ei ole mitään tapaa erottaa faktaa ja fiktiota.
Etukäteen. Eikä tarinoista, post festum.

lat huom: kuumana kesä-lauantaina yllä olevan kirjoittaminen on typerää, säädytöntä ja harkitsematonta, lisäksi sen kirjoittajan on pakko olla dementti tosikko, joka on jo lätrännyt korvienvälinsä liialla viinalla!!!
Tähän liittyen

lat huom 2 : Risto Isomäki todistaa kirjassaan (tiedeyhteisön palkitsema, yhdistyksen nimi tosin kadonnut) Litium 6, että tupakointi on elimistölle täysin vaaratonta ja psyykelle edullista.
Tämä edellyyttää kuitenkin, ettei tupakkakasvia ole forsseerattu kasvamaan esim köyhdytetyllä uraanilla tms, joka aiheuttaa syöpä- jne riskin nousua huomattavasti.

Mitä muuta voi kasvattaa riihen takana kuin tupakkaa?
Lapsia, pikkusiskoja vai narsisseja?

terv
latoja

Pelihimo

Sic / Obs /Cave !!!!!!!!!!!!!!

Suopo – tämän päivän median mukaan – saattaa seurata tämänkin blogin lokia ja facebook´iani, twitteristä puhumattakaan: kertokaa terveisiä!
Ja hyvää kesää sillekin Holmlundin sektorille!

Ja sitten itse asiaan (opiksi myös Ratakadulle):

Mitä korkeampi on herra, sen rankempi se on: Venäläinen ruletti.

Tehdään pyramidi, tehtään pilvenpiirtäjä, tehdään potti ja laitetaan se nokkiin.

Ihailu sekä peilistä että mediassa on varma. Kunnes romahtaa.

Sittenkin Pertti Ylermi Lindgren muistetaan paremmin kuin se, joka huijasi Punaiselta ristiltä & Co miljardit ihan joku kuukausi sitten.
Parhaiten muistetaan Nätti-Jussi.

Lotto on uudistunut, yksikätisten rosvojen päävoitto ja -panos on noussut.

Texas-pokeri on iltapäivälehtien vakiokamaa, samoin HIV-sankarit – kaikilla on asiakkaansa ja voiton kerääjänsä.
Osa kansaa täyttää kynää purren sodukoja.

Se – voittaja – ei ole koskaan se, joka pelaa vaan se, joka pelkää riittävästi kerätäkseen voitot pelaamisesta vähitellen.

Etsi se poliitikko, joka lähtee mielissään mielellään paheita kuhisevan verkon johtoon niin minä kerron, mikä on poliitikon sisäisen maailman tila ja tahto. Olen valmis marssittamaan esiin ystäviäni, kollegoitani, mutta myös vihollisiani, vastustajiani.

* * *

Kun minulta siis kysyttiin, miksi pelureita on yhä enemmän ja erityisesti uhkapelureita, minä vastasin: ”Näin ei ole, mutta heitä otetaan huomioon aiempaa enemmän”.

Palaan tuohon kuuluisaan tilanteeseen, jossa pelattiin Vietnamissa venäläistä rulettia.

Palaan siihen lähes päivittäin. Joskus useita kertoja päivässä.

Neljä asiaa on, jotka herisyttävät dopamiini-mielihyvää (matelijan aivoissamme, ei ihmisen):

**saalistaminen, suojautuminen, lisääntyminen ja tiedon hankkiminen.

Voiko olla totta, huudahtaa hän!?!?!

Jo vain.

Ahneus, saituus, raiskaus ja valhe, siinä ne, dopamiinimielihyvän ääripäät (vrt **saalist…)

Ei siihen seitsemää kuolemansyntiä tarvitse, ei Kalle Tappinen eikä Mata Hari.
Neljä riittää.

Ihan tavallisessa arjessa ja oikeassa elämässä ne neljä riittävät, IRL.

Siitä on pelihimo tehty, rakkaat kanssavaeltajat Lapin suvessa.

Ja miten se hoidetaan/ehkäistään, kysyy pankinjohtaja, ihan totta!

Vastaus: lopetetaan pankit, raha, pörssit, markkinat, Veikkaus OY, RAY, PAF, RoPS, RoKi, Huuhkajat, Leijonat…FC Santa Claus, Stockmanin hullut päivät, iltapäivä- ja eläkeläistanssit, kirkko, jesuiitta-yliopisto, ravihevoset, lääkekonsortiot, poliittisten vaalien julkisuus, parlamentti, demokratia, diktatuuri, verkostoituminen, kunnianhimo, kilpailu…

Tai sitten: säädellään dopamiinia, tavalla tai toisella. Suunnataan dopamiinia säätelevät/säätämät kokemukset rakentaviin tekoihin.

Jotka ovat?

Niinpä, jahas: äänestetään taas!

Sitten vasta perustetaan A-klinikan peliriippuvaisten hoito-ohjelma.

Pelaaja nimittäin näkee herkästi.

Paljon herkemmin kuin hänen hoitajansa.

Kysykää vaikka….siltä, joka lyö vetoa, että näkee (Mara, Jaska, Antti, Kirsti, Helena, Matti, Seppo, Urho, Ahti, Kristiina, Mari, Mauno, Korhonen…), ammatiltaan vaikka:

…joku muistaa vielä ”nappirimpsun”: ”Pappi, talonpoika, ….rikas, rakas…”

Hyväksi lopuksi: miksi **ruoan haku, asunnon teko (ja aitojen), perheen perustaminen ja koulun käyminen muuttuvat pelihimoksi?

Yhdellä sanalla:

Satyricon!

(mulle kaikki heti, oitis, viivyttelemättä, nyt, täysillä: olen sisilisko, jonka hännän päälle astutaan: jätän hännän ja jatkan matkaa, ihanaa!!!)