Sota jatkuu; samoin taistelut (ysi kaks kaks)

On niin kesää, niin kesää että…ja nelosella & minulla nimmarit: oikea Johannes! Onnea Jussalle ja mulle!

Onnea myös Suomen koko vakuutustaloudelle – erityisesti syvässä suossa tarpovalle eläkevakuutusverkolle: Mie olen matti että kohta ammutaan kaikkea, mikä liikkuu ja se maksaa….njaa: maltaita? Palleja heiluu tai rassaa, kellä on.

Juttelin alan (media) huipun kanssa ja totesimme, että niin isoa kuprua ei vaalirahoista enää saa, että lomaterässä oleva maa siitä pulttaisi. Se opittiin, että viiden persoonallisuustyypin valikosta turhan moni kuuluu politiikassa ryhmään 5.
Mikä on ryhmä 5? Lukekaa näitä blogeja (tai viimeistä Tiede-lehteä, 6/2009).

Elokuussa on eri jutut, Vanhanen-Katainen-Barroso-Putin-Obama-mualimassa. Joista vai Obama tietää, mitä on twitter. Suosittelen.

13 vuotta tulee juuri täyteen Bryssel-asioissa.
Mitä olen saanut aikaa ja/tai oppinut?

Barentsilla on rauha, mutta ei suomalaista elinkeinoelämää.
Euro kulkee kädesä käteen vaivatta ja kelpaa maksuksi Ukrainan länsirajalle asti.
Rovaniemi on Euroopan suurin kaupunki.
Ikää on 13 vuotta enemmän kuin 1996. Jokaisella, tasapuolisesti.

Miles Davis on edelleen paras kuulemani jazz-muusikko (rest in peace) ja lapset kasuavat pituutta, papat ja mummit korkeintaan leveyttä. Horsmaa sitten aikanaan.

Ryhdyn päättämään asioista ”Suosaarella” (Bruxelles), lentelen illaksi ”mää lähren ny Tampereelle” ja viikonlopuksi kotio.

Suosittelen uimaanmenoa, Jyrhämällekin.

* *¨ *

65 vuotta sitten oli erittäin vaikea hetki Suomen historiassa.

Nyt on vähemmän vaikeata, mutta kohtalokkaita hetkiä eletään.

95 prosenttia Suomen kaavoitettavasta maa-alasta on keskustalaisten hallinnossa (ent maalaisliitto, jota Linna ei Tuntemattomassaan kovin paljoa kuvannut, Pohjantähdessä niinkin).

Ihmiset tuolla 95 prosentin alueella ovat oikeasti hädissään, koska heidän johtajansa eivät ole kyenneet hoitamaan heidän etuaan jäämättä kiinni rikkeistään, joita alaiset eivät ymmärrä eivätkä voi oikein hyväksyäkään. Vaikka rötöstelyt ovatkin ihmisille arkea, ne eivät voi/saa tulla ilmi.

Maa ajautuu ennenkuulumattoman syvään eettiseen kriisiin, jota vielä pahentaa niiden moralisointi, jotka asuvat jäljellejäävällä viidellä prosentilla maa-alasta hyödyntäen loppua 95 %:a ja sen totista kansaa, sen ahkeruutta ja sisua.

En todella oivalla, kuinka tästä kriisistä päästään irti, mutta sen ymmärrän, kuinka 65 vuotta sitten selvittiin.

Viro vietti eilen muistopäivää, kun oli kulunut 90 vuotta siitä, kun maa pääsi Saksan ja punaisen Venäjän ikeestä.
Virossa on tänään juhannus, meillä arki.

Pitäisiköhän meidän jotain tuosta oppia?

Isäni oli mukana Viron taistoissa ja sai viisi Maxim-konekiväärin luotia kehoonsa.
Sittemmin hän, 1946, sai minut.

Vestigia terrent? Vaiko sittenkin ei?