Viimeinen potilas

Laman maailmalla roihutessa on alkanut puolustustaisteluja olematonta ja/tai näkymätöntä vihollista vastaan vähän joka puolella.

Pollamme – muukin kuin tämä omilla hartioilla keikkuva – savuttaa aika monella taholla.

Muutamia näistä roihuista voi sammutella, mutta useimpien kanssa käy kuin Australiassa hiljan: viattomimmat menettävät kaiken, jopa
ainokaisensa.

Tällaisessa tilanteessa niiden, jotka auttavat haavoittuneita, pitäisi olla aika timmissä voinnissa ja vedossa.

Pankkien, kuntien, sairaaloiden, varastovarikoiden, työnvälityksen ja henkisen huollon. Jopa lähimmäisten vastuun on kasvettava, joskin Yhteisvastuukeräyksen tuoreet kokemukset (mm oululainen asukasyhdistys) osoittavat tämän viimeisen valmeuden huonoksi.

Jälkipuintia tämä vaade ei mielestäni tarkoita, koska sen – jälkiviisauden ja märehtimisen – olen havainnut elämän- ja ammattikokemukseni puitteissa vaarallisemmaksi kuin hyödyllisemmäksi. Viisastellaan sitten, kun kaikki on ohi, mutta ei pakoteta invalideja mukaan niihin seminaareihin.

Luen aamun lehdestä kahden korkeata palkkaa nauttivan lääkärin varsin kielitaidottoman ja vaikeasti ymmärrettävän purkauksen, jossa he vaativat Kemin sairaalan säilyttämistä.
Juuri, kun heille on lyöty eteen rätinki, jonka mukaan Kemin sairaala säilytetään kaikissa mahdollisissa tapauksissa he vaativat liki käsittämättömällä suomen kielellä Kemin sairaalan säilyttämistä.

Tällaisia avuttomia ja oivallusta etsiviä hätähuutoja kuuluu nyt päivittäin. Savukoskelta, Enontekiöltä, Helsingistä, Tampereelta, Jyväskylästä, Oulusta, Lapinlahdelta…

Päättäjiltä ja heidän järjestämänsä avun kohteilta.

Eilen viimeksi avuton hätähuuto kuultiin yliopistojen opiskelijoilta ja opettajilta , joista tämän päivän median mukaan yli 60% ei edes tiedä, mistä eduskunta eilen on päättänyt (yliopistojen hallinnonuudistus).

Kun maa ja maailma nyt hetken kärvistelee aika kovassa tuiverruksessa on niiden, jotka todellisuudessa päättävät, syytä osata kaksi asiaa:

1) pitää tietää, mitä asiaa ja miten johtaa/tekee ja miten sen rahoittaa

2) pitää tietää, että kovassa paikassa joukko ei ole solidaarinen, jos sille ei sitä saa reilusti perusteltua ainoaksi toimivaksi tieksi

Kun Titanicin uhrilistoja on äsken tutkittu, on huomattu, että englantilaisista pelastui suhteessa harvempi kuin amerikkalaisista. Miksi?

Siksi, että englantilaiset asettuivat kiltisti jonoon (que on this side!), mutta jenkit rynnivät omia aikojaan kavereineen pelastusveneisiin.

Kumpi on parempi tapa?

Sofien valinta siinä taitaa olla kyseessä. Palaan asiaan.

Radio Yle 1:ssä on harvinaisen militanttia klassista musiikkia ennen kuuden uutisia, koiravahdin viimeisellä tunnilla.

* * *

Aamuhartauden tarina sotia käyvästä, AIDS:iin kuolevasta Afrikasta on pitkä ja monipolvinen:

Vain rauha on hyvä syy olla sotimatta”.

Anteeksiantamus on rauhan ainoa tae”.

Mainokset