Les liaisons dangereuses

Aamu alkaa aika varhain, täydenkuun tapaan.

Katastrofi Malagan vuoristotiestöllä iskee pisteen huutomerkin alle, ei iin päälle.

Kun nuo serpentiinit ovat läpiajettuja eli hiukan tuttuja, tulee kylmä väre.

Rauha näidenkin suomalaisten matkalaisten, 9 ihmisen, muistolle…ja osanotto heidän sadoille läheisilleen. Toivottavasti media osaa antaa arvon kaikkien surulle hetken aikaa. Niin Espanjassa kuin täällä kotimaassakin.
Kotimaassa valtakunnan johto ja tärkeät hengelliset kärjet ovat hereillä ja toimivat, hyvä niin.

* * *

Kuten mainitsen eilen, Kapteeninkatu ei pettänyt. Sea Horse, nic-nimeltään Sikala, oli mainio, samoin teatteri KOM lavalle tulleen kirjailijansa kera.

Illalla Woody Allen ja vilpoisahko perhe-ilmapiiri eivät toimineet hyvänä päänalusena, joten aamuherätys täydenkuun puitteissa klo 04 on jotenkin ymmärrettävissä. Malaga ravistaa tietenkin.

Mutta asiakirjoja katsellessa tulee kovin, kovin vilpoisa lisähönkäys.
Liput menevät väärin, keskeinen osa asiakirjoista on puutteellisia eikä siis ensi viikon aika ahistava programmi ole ollenkaan vaivatta läpivietävissä. Pikemminkin vaivalla, epävarmuudessa ja hammastenkiristyksellä.

Ihan niinkuin paluu etelästä eilen. Vain kone kulki ajallaan.

* * *

Vihreillä on resepti Kemihaaran soiden biodiversiteetille: irroitetaan digiboxit seinästä.

Joopasen joo, sittenhän ei tarvitse edes tietää, koska digimaailman infopaketeissa olisi jotain tähdellistä (tulva- tai ilmastovaroitusta, ohjetta kriisissä, vihreiden vaalikeskustelua tms).

Suloisessa rauhassamme, pää pensaassa, mutta ilman virtaa töpseleissämme.
(uskallan arvata, että Lapin Kansan toimittaja Pekka Juntti on vähän oikaissut saadakseen Braxin ja Hassin näyttämään dilleiltä – mitä nämä eivät ole).

* * *

Lehtiä selatessa huomaan, että Heikki Annanpalo on avoimella kirjeellä lähestynyt Pertti Yliniemeä.

Siinä meillä on kaksi perin juurin mallikasta lappilaista keski-iän ylittävää miestä. Änkyröitä, aikaansaapia ja asialleen omistautuneita.

Ihan oikein, että kirjoittelevat toisilleen! Edes.

* * *

Toisesta lehdestä löydän kuvan sellaisesta ”jätkänkynttilästä”, joka olisi kunniaksi ollut Ounaskoskea ylittämään.

Piloni sopeutuu ja taipuu tuossa sillassa takana olevan vaaramaiseman kanssa ja koko rakenne on saatu kauniiksi kuin nainen.
Ei tönkköön, niinkuin Rovaniemen jätkänkynttilän päältä valaistu ”molkku”.

Laitoin kuvan Tikkalan Esalle. Pyytäkää näyttämään, jos minä tai Esa tullaan vastaan.

Hyvää sunnuntaita, anyway.

-2,8C, tulossa kaunis päivä ja lämmin viikko: hulauttaa tunturista lumet kerralla Saarenkylää ja Arktikumia kastelemaan. Vaan kastuu siinä jotain muutakin – palataan siihen.

* * *

Bloggauksen otsikko on ranskankieltä, jota kaivoin mielestäni ilman lähdeviitettä, joten oikeinkirjoituksesta ei ole minkäänlaista takuuta.

Otsikko tarkoittaa ”Vaarallisia suhteita”, palaan siihen päivän mittaan jos aihetta on.

Siihen asti tyydyn Verdin Nabuccoon.

Ja kuopuksen teatteri-esitykseen, käsityömessuihin, pyhän aurinkoiseen, katastrofin häiritsemään rauhaan. +12,2C.

* * *

Kuopuksen teatteriesitys kuvasi Pohjanhovin presidenttisviitin tapahtumia Halosen Tarjan tyttären tultua äidiltään salaa Pohjanhoviin kavereiden kanssa hiukan bailaamaan (Hulvaton hotelli).
Seitsemäntoista 12-16-vuotiasta on tehnyt useamman vuoden töitä ja porukalla on näytelty useampi produktio.
Nyt vetäjä ”vetäytyy” ja harrastajat kuljettavat saamansa opin ja kokemuksen omaan tulevaisuuteensa.

Jutun rytmitys oli hyvä, roolit menivät temperamentilla ja rutiinilla, taidot tulivat hyvin näkyviin ja koko jengi oli saatu hyvin puhaltamaan yhteiseen hiileen.

Kiitos Rovalalle, kiitos vetäjälle ja kiitos kahdelle pojalle, viidelletoista tytölle! Meillä yleisöllä oli hauskaa, aikuisten oikeasti.
Ihan niinkuin eilen KOM-teatterissa, oli tämäkin laatu-aikaa.

(teksti Ray Cooney, ohjaus ja valmennus Sanna Kuukasjärvi, jolle vielä kerran tusen tack!!!)

Olisi ollut ihan kelpoisa esikuvilleenkin nähdä…

Putin Jokela & pyhä perhe

Media – blogitkin kuuluvat siihen – tekee ikoneita ja sylkee niiden päälle.

Gilgameshin tarina, maailman vanhin kirjoitettu ja tulkittu, olisi riittävä, mutta aina vain se on kirjoitettava uudelleen.

Hyvä ja vahva johtaja kuljettaa kyljessään pahaa ja piittaamatonta eläintä, joka tappaa. Jos saa.

Tämä media, Arktinen puskurikapasiteetti, yrittää sanoa Sinulle lukijani, että kannat itsessäsi Enkidua. Savesta valettuna ja luontaisesti piilotettuna Sinun ja minun on pakko jutella tämän jinin kanssa, jos olemme jang.
Ja päinvastoin.

Putin, Vanhanen, Karpela, Mertala, Harkimo ja Pekka Auvinen ovat kotimatkalla Euroopan keskuksista iltapäivälehdissä esillä.

Ikäänkuin heistä jokainen olisi vain yksineuvoinen. Matti plaseerattiin Tarjan ja Matin uusi Tarjan puolison viereen. Kukaan ei tällä kertaa mainitse noiden neljän auvista tai Putinin stalinia. Eikä Auvisen Gilgameshiä.

Lauantain neuvoni Sinulle, vieraani blogissani on: etsi itsestäsi toinen puoli, opi tuntemaan se hyvin äläkä yritäkään Enkidua – pahaasi – poistaa.

Käytä sitä terävähampaista haikalaasi saalistaaksesi heikommille ja syrjäytyneille osansa. Älä kauhistele tai potki kerjäläistä, koska se on osa Sinua itseäsi. Luovuttamaton ja pääsemätön osa.

Jos sitten jäät kiinni rysän päältä housut kintuissa, niinkuin Matti ja Ike, tunnet syyllisen. Se on siellä peilissäsi. Ja peilissäni.

Silloin et taluta viatonta diplomaattijuhlaan ikäänkuin pesisit verenkarvaisen syntisi. Vaan viet uuden kumppanisi samaan Enkidun luolaan, joka hyvän kuninkaan, Gilgameshin, kyljessä on irroittamattomana pahan merkkinä ja savipatsaana.

Ja jos joskus päätät kirjoittaa oman elämäsi tarinan, kirjoita mieluummin Enkidun kuin Gilgameshin tarina. Ota otsaasi Kainin merkki, ettei muiden tarvitse sitä ennen Sinua havaita.

Tintin tarinat, jotka ovat vähitellen päätymässä ja päättymässä, ovat osaltaan yrittäneet tuota viestiä kertoa . Jinin ja jangin, pirun ja jumalan, yön ja päivän, Gilgameshin ja Enkidun, Sinuhen ja Kaptahin, Lammion ja Koskelan, punikin ja lahtarin, naisen ja miehen, pojan ja isän, yhteen laitettuna Ikaroksen tarinan.

Pirkka-Pekka Petelius on tuota tarinaa TV-1:n aitiopaikalla juuri esittämässä. Maanantaisin, kello 21.

Jos hän pääsee samaan kuin Jobin kirja, se riittää.

Tässä ihmisen maailmassa ei ole uusia juonia tarinoissa, mutta on uusia tarinoita.

Ystäväni, kun huudatte: ”Päästä Barabbas”, olette oikeilla jäljillä.
Mutta senhän te jo tiesittekin? Me!
Vaikka tuskin se teitä auttaa?
Meitä!

Valaisee sentään. Niinkuin kahdeksan vuodenaikaa. Milloin minkäkin verran.

Jäädään odottamaan sunnuntaita, jookosta?!?

Kukahan silloin astuu saarnastuoliin? Heh.

* * *

Kaksi asiaa tähän lisättävänä: kun kirjailija alkaa näytellä itse itse kirjoittamaansa kirjaa, siitä voi tulla hyä: käykääpä Kapteeninkadulla bongaamassa.

Kun ravintoloistija pitää annokset ja interiöörin ennallaan 64 vuotta, siitä voi tulla hyä: käykääpä Kapteeninkadulla bongaamssa.

KOM teatteri ja Sea Horse ravintola.

Nyt taas kotona, -2,0C, ilma on likainen, mutta kuu täysi.

Kekkosen tarina

Poika herää valtavaan kipuun. Pää on kuin tulessa. Oikea korvantaus polttaa erityisesti.

Hän availee silmiään ja näkee Der Arnen. Tuo pyöreä, kaljupäinen mies on Tapion, hänen isänsä ystävä. Lääkäri.
Poika, Tintti, huomaa olevansa olohuoneen sohvalla. Sohva, biedermaieria, on ikkunan vieressä. Sen läpi ulkoa tuleva kevättalven valo sattuu hänen silmiinsä.

He ovat muuttaneet omaan asuntoon vasta hiljattain. Pojalla on ikävä entiseen puuvuokrataloon. Hän ei ole viihtynyt tässä kivitalossa lainkaan.

”Mitä on tapahtunut?” kyselee hän itsekseen, yhdeksänvuotias.

Tintti huomaa nyt äitinsä, Kaislan.
”Missä iskä on?”

Kukaan ei vastaa. Tajunnan vähitellen kirkastuessa hän huomaa myös isoveljensä Pekan ja Johanneksen.
”Eikö tässä pitänyt olla vielä Jellonankin?” miettii poika.

Jellona on, niin kuin Der Arne, isän sotakavereita. Johannes on Jellonan poika.

Tintti sulkee silmänsä ja yrittää muistaa. Mieleen tulee kuin paikoilleen juuttuneesta levysoittimesta ”Kekkonen, kekkonen, kekkonen, kekkonen….” ja yhtäkkiä pimeys, vihlova kipu. Kipu, joka jatkuu ja tekee ajattelemisen vaikeaksi.

Lääkäri koettelee pojan jalkoja ja käsiä. ”Tuntuuko?” No tuntuu, nyökkää poika.

Hän alkaa muistaa enemmän.

Jellona on tullut eilen poikansa Johanneksen kanssa naapurikaupungista tapaamaan rintamatoveriaan Tapiota. Ilta oli kulunut niin kuin edellisetkin vastaavat. Paikalla on ollut myös Jouko, eläinlääkäri ja Ville-Vieno, rykmentinkomentaja, sota-ajoilta.

Nyt he muodostavat Pullakerhon työpaikalla vakiintuneiden kqhvi ja pulla-perinteiden päivittäisestä tavasta nimettynä. Sen vieraaksi Jellona oli aikuisen upseeri-poikansa kanssa saapunut.

Kaikki olivat olleet illalla koolla ja Tintti veljensä kanssa oli joutunut kuuntelemaan heidän muistelujaan. Sikarin ja punssin hajuinen yö oli venynyt myöhään, samoin Tintin valvominen. Pekka, isoveli, oli nukahtanut jo varhain.

Jellona on kertonut yöllä asiasta, joka polttaa Tintin mieltä. Mutta se ei voi olla tämän päänkivun syy. Tintti tunnustelee kipeätä kohtaa korvan takana. Siellä on side, jonka läpi tuntuu iso kuhmu.

Äkkiä hän kipeänä välähdyksenä muistaa tilanteen.

Jellona kertoi yöllä isoon ääneen, Tintin mielestä suorastaan huutaen, terveisiä Eerolta. Eero on kuolemassa ja siksi Jellona on poikansa, luutnantti Johanneksen kanssa, tullut Pullakerhon illanistujaisiin. Tuomaan viestiä.

”Sinun on kerrottava tämä pojalle, se on jo sen ikäinen” muistaa Tintti kuulleensa.

Jellona on aamulla lähtenyt asemalle palatakseen kotiinsa. Miehet eivät ole nukkuneet silmäntäyttä.

Iltapäivällä, kun Tintti tulee yövalvomisesta väsyneenä koulusta, kotona ovat ruokapöydän ääressä isä ja Johannes. Heillä on radio auki.
On menossa presidentinvaalien valitsijamiesten äänestystuloksen luku.

Veli saapuu myös koulusta. Koska hän on nukkunut yönsä, hän on heti ärhäkkään virkeänä Tintin kimpussa.
Nujuaminen poikien huoneen järjestyksestä ja Tintin kaverilleen lainaamista Pekan äänilevyistä alkaa kohta. Isompikokoisena Pekka on pian naulinnut Tintin lattialle. ”Haet ne levyt heti Jaakolta, se naarmuttaa vain ne soittokelvottomiksi eikä sitä paitsi ymmärrä niistä mitään, täysi kakara se on”.

Tintti on saanut kammettua itsensä irti ja pakenee ruokahuoneen pöydän alle piiloon. Pekka saapuu juosten perästä ja änkeää pikkuveljen kimppuun vaatimuksiaan kimittäen. Tintin vastaveto on suora huuto ”Ei, ei, ei, saatanan iso-läski, ei”.

Radiosta kuuluu vaalin johtajan ”Kekkonen, kekkonen, kekkonen…”, jota Johannes ja isä seuraavat tukkimiehen kirjanpitoa tehden. Tilanne on jännittynyt, mutta pojat eivät sitä huomaa.

”Fagerholm, fagerholm…”.

Tintti kiljaisee ja puree Pekkaa käteen. Tämä ulvaisee ja pöydän ääressä laskutoimitustaan tekevät Tapio ja Johannes menevät luvuissaan sekaisin. Isän ääni jyrähtää, mutta Johanneskin nostaa asiassa terävää pikku-upseerin käsky-sävyä.

Pöydän alla poikien nuju hiljenee. Tintti paukauttaa, Pekan hellittäessä otettaan, täysin odottamatta pöydän päälle kysymyksen: ”Isä, kuka Eero on kuolemassa ja mitä minulle pitää kertoa?”

Isä ja Johannes menettävät nyt kokonaan laskutoimituksensa hallinnan ja kiihdyksissään, suorastaan raivoissaan, isä potkaisee upseerinsaappaisiin verhotulla jalallaan sen tarkemmin tähtäämättä. Saappaan kärki osuu Tintin korvan taakse. Poika ulvaisee. Seuraa hiljaisuus.

Vain radiosta kuuluu yksitoikkoisella terävällä äänellä ”Kekkonen, kekkonen, kekkonen, kekkonen kekkonen….Fagerholm, fagerholm…”

Isä, sen paremmin kuin kukaan Pullakerhosta, ei siedä Kekkosta., ”Mieluummin tuo kommunisti-parturi kuin Kekkonen” on ollut öisen palaverin yksimielinen upseerikanta.

Tintti nousee sohvalta, horjahtaa hiukan, mutta huomaa, ettei mikään yhdeksänvuotiaan toiminnoista ole pahemmin pois sijoiltaan.
Der Arne hymähtää, antaa Tintin äidille ohjeita lähipäivien varalta pojan terveydentilan seurantaan ja toteaa: ”Kekkonenhan siinä sitten tuli valituksi”.

”Niin, sellainen vahinko” vastaa Kaisla kyynelet silmissä. Kuten Tintti myöhemmin ymmärtää, kyynelet eivät liity Kekkoseen.

Kekkonen ei saa sijaansa sankarina, Tintin elämässä.

Kohden Kapteeninkatua

Mahtaakohan Turunen, mainio mies mainiossa kirkossaan, tietää että kellonsa käy jäljessä? Vielä aamullakin. 120 yksikköä ja risat.
YLE:n tiedetoimittaja Punaisessa langassa tiesi.

Kello käy!

Ohjelmaa katsoessa toivoi hiukan, että Toiviainen (?) on väärässä ja kello käy väärää aikaa väärällä planeetalla. Niin toivoi mies, iso muuten, itsekin.

Linkolakin sai ymmärrystä isolta mieheltä, jonka poika on 12 v eikä neuvottele isänsä kanssa asiasta.

Ei neuvotellut YLE-Teeman illan
chileläis-elokuvassakaan poika. ****, ilman muuta. Liki viisi!

* * *

Tervetuloa kuitenkin torstaihin, kohden mort subite´a.

Kaunaa, katkeruutta ja besserwisserismiä tihkuva osa yhteiskuntaamme voi hyvin.

Sen viimeistään huomaa aamun lehdestä. En poimi erikseen enkä pidä siitä, kun edelmanit laulavat virsiä…siinä on jotain joka ei ole kohdallaan.

Laulakoot – kunhan eivät pakota pitämään. Sanan- ja laulunvapaus.

* * *

Arkkiatri heittäytyy kaikella kauniaislaisella tarmollaan taas kerran psykiatri-moralistiksi ja kieltää johtajien palkalliset häpeälomat.
Hän tarkoittaa Kanervaa, kanervaa ja kanervaa, mutta muistaa montaa naapuriaan.
Kauankohan ne Kauniaisissa aikovat naapuriaan ”sietää”, kun on niin ”kovin oikeassa”.

Nähtyäni muutaman häpeän litistämän sielun olen valmis olemaan arkkiatrimme kanssa eri mieltä n 50%:sti.
Tiedän tapauksia, tiedän oireita ja tiedän hoitoa (kts vaikkapa anttiliikkanen.net -> psykiatria -> masennus on palovamma aivoissa).

Siinä sitä olisi kauniaislaisille kaunaisille pohtimista ja opettelemista.

Ei siinä, arkkiatri lähtiessään ammattijärjestöjen pelinappulaksi TEHYn lakonuhan edessä osoitti jo itsensä. Ja etiikkansa laadun. On siinä jotain selvästi hyvääkin, eikä mitään ihan pahaakaan.
Ei vain kelpaa. Ei.

* * *

Edelmanin ”Ystävä sä lapsien” jälkeen nainen Espoosta puhuu tiukalla telaketjulla ajellen globaaleja.
Kylmä väre kulkee pitkin piitä. Ei substanssin vaan värkin vireen takia.

Pitääkin tästä lähteä ostamaan pyykinpesukonetta. Edellinen jaksoi sen 23 vuotta. Rauha sen romulle.

* * *

Lautamiehet ovatkin korruptoitunutta joukkoa, joka tuomitsee pääministerejä (kesk) väärin, kertoo aamun lehti (HS) oikeusministerin (vihr) suulla:

Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan käräjäoikeuden lautamiehiä on painostettu poliittisesti. Puolueiden paikallisosastot ovat hänen mukaansa muun muassa vaatineet lautamiehiltä luvattomia tukimaksuja, kertoo Helsingin Sanomat.
Lautamiehiä on lisäksi vaadittu asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa, jotta he saavat jatkaa tehtävässään.

Njaa, enpäs nyt tiedä. Joko lehti siteeraa väärin, Brax ajattelee väärin tai maailma kiertää väärin (päin)…Ootellaanpas, mitä solmun auetessa tulee näkyviin.
Muutakin kuin Braxin esimiehen, MV, kunnia.
No joopasen joo: näin HS:n uutisen ja voin vain todeta, että Brax ja oikeuskansleri ovat oikeassa, thats it!

Oikeuskansleri saa palkkansa tämän asian arvioinnista, koko suurenlaisen byroonsa kanssa.
Juristin tuntipalkka on 385 egeä.
Repikääpäs siitä, lautapäät!

* * *

Kun eilisaamuna Karpela laihdutti savukkeilla, tänä aamuna Janin lapsi laihtuu ilmankin: lööppiin!
Jo näin varhain, voi voi.

Aamun Kalevassa ei säälitelty (itse-) Rovaniemen henkilöstöä vaan ruokaa (Lapin Kansa repii etusivun Rollon henkilöstön pahoinvoinnista):

-Varusmies terästäytyy mehutetralla,
-ruoan hinta nousee globaali-sotaa ennustaen,
-luomuliha on myytävä tavallisena,
-maatiaisperuna on katoamassa,
-kuntien on laihdutettava,
-makean historian merkkipaalu on täällä (Sisu-pastilli 80 vuotta – Fazerin sininen 86v).

Yritä tässä nyt sitten dieettiä pykätä, pelkkää ruokaa koko media väärällään. HuhHuh!

Väyrysen (R) juopottelu ja haliHalit ovat Akatemian ja UPI:n tulilinjalla, mutta Väyrynen on Lipposen kanssa Brysselissä kertomassa PU:sta (Pohjoinen ulottuvuus): se on kaunaa, vahtimista, selkäänpuukottamista, halimista ja juopottelua viimosen päälle.

Sanotaan nyt vaikka niin, että jos kansanterveystutkijat ovat erityisen huolissaan suurten ikäluokkien märkyydestä, on märkien joukkoon osuttava myös korkeammissa asemissa olevia, ikäluokista riippumatta.

Niinkuin UKK, AKK, Rodolf Holsti, Leskisen Väiski, Tuntemattoman puolijoukkue Marskin syntymäpäivänä Koskelaa myöten, Nummisuurarin Esko, Simeoni.

Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy…on sankarit nää karkeiloissa!
”Ja juhlat, heiltä ne käy”
(onneksi Irwin ja Nykäsen Matti eivät juoneet, eikä Juice).

Mie mään, ilmastonmuutosta pohtien, Rysälään. Näitä juokaleita,

Turmiolan Tommin kansaa

edustamaan.

* * *

Samaan aikaan toisaalla: poskiontelon tulehdus paranee juuri valmistuneen suomalaistutkimuksen mukaan parhaiten ilman antibiootteja, mutta se ei mene sairaan ja hädissään olevan – mm vastavalmistunut terveydenhoitaja – ymmärrykseen. Eikä Rovaniemen säästöt. Eikä Lapin Kansan rähjä.

* * *

Joku voipi kysyä päivän bloggauksen otsikkoa. Kapteeninkatu.
Siellä on teatteri, johon aion lauantaina.

Juha Itkonen: Kohti

Kerron sitten osuiko tai upposiko.

Sää on Lapissa muuten tosi ihana, parasta ennen!

* * *

Matkalla kotiin tuli vastaan Susi. Upea taiteilija, vauhtia piisasi. Samoin piisaa taitoa. Nanna Susi ja valokuvaajasiskonsa ovat ilo suomalaiselle kulttuurille. Toinen kuvissaan, toinen kuvillaan. Sisko on Posarissa, joka heti kysyikin mielipidettäni.
Mistäkö? Lukekaa lehdestä. 18.4.

Tämä kuvataiteilija-sisko sai Pistosta rokotuksen lappilaisuuteen. Eläköön LRV, mutta ei sen tavat, hyi nuoria miehiä!

* * *

Matkalla kotiin tuli vastaan tieto, että Paavo Lipponen on tyytymätön EU:iin. Väärin johdettu!

No, siellä on pari hyvää pestiä auki, joissa voi sitten johtaa, joten lycka till! Hakupaperit toimitetaan poste restante Pariisi/Berliini/Rooma/Lontoo. Kilpailua voi vähän olla, niin Tukholman pyjamantaskuista kuin Lontoo metrostakin. Viimemainittu muuten parantaa tai estää paranoian (vainoharhaisuuden), kertoo uusin British Journal of Psychiatry, ss 143-48. Ihan totta!

Älä kuitenkaan, Paavo, luota Tiilikaiseen tai Stubbiin. ne vaihtavat mielipidettä, jos yksi Zysse avaa suunsa ja silmänsä, yksi Salolainen mielensä. Heh!

Mutta jätä Paavo A- ja E-vitamiinit ottamatta (A = atomivoima, E = Euroopan turvatakuut). Niistä ei koskaan tiedä koska Cochrane-instituutti on huomannut, että kumpainenkin tappaa.
Tutkittuja näiden antioksidanttien käyttäjistä on kymmenin tuhansin ja niin vain on, että pillerin popsijat kuolevat ensin.
Tutkija tosin on tanskalainen eikä niistä oikein tiedä. 100 000 hoitajaa ei voi olla väärässä ja he eivät luota tanskalaiseen hoitoon. Tai ainakaan siitä maksettavaan palkkaan.

Ei auta kuin tyytyä syömään E-Epa-nimistä omega-3-happoa (eikosapentaeeni-happo) kunnes tanskalaiset ovat todistaneet, että sekin tappaa.

Kotimatkan huviksi ja hyödyksi aloitin Kopp´in kirjan luvun uudelleen.
On se, varsinainen Waltari, tämä Sheldon J: ”Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet”.
Mitähän siihen sanovat olympialaisten Tiibet-friikit järjestäjät? Lähdetäänkö avajaisiin katsomaan.

Ei lähdetä, ei!

* * *

Tätä kirjoittaessa ole tehnyt kotimatkasta 1/5, jäljellä on vielä yli 3000 km. Scandic Grand Place huonoine matrasseineen on koti ensi yönä, Simonkenttä seuraavana.

Lapset odottavat tuliaisia, tuodaan ne. Tietoa, taitoa ja eurooppalaista ulkopolitiikkaa (Makedonia, Kroatia, Turkki). Ynnä Pohjoista ulottuvuutta: PU.
Se, PU, tarkoittaa sitä, että HS:n yleisönosastossa epäilty Lapin myyminen ökyturismin alttarille ei jatku. Se lisääntyy.
Voi voi!

Mun isäin oli sotamies…

Kollega Seppo Räty, Viipurin ja Satakunnan lähtöjä, juttelee aamun lehdessä hirvestä ja lohesta…ei vaineskaan.
Hän kirjoittaa Suomen sodasta.

Kukaan lukijoistani tuskin on niin vähällä sivistyksellä, että odottaa Koskelan, Rokan ja Hietasen ilmestyvän nyt puskurikapasiteettiin.

Ei, tämä on se sota, jossa Aleksanteri I ja Kustaa IV Adolf ottivat mittaa toisistaan, Napoleonin suosiessa projektia (ja lähettäessä lopulta Bernandottet keräämään saaliin, Kaarle aika mones Kustaa viime kärkenään).
Sota käydään heti Tilsitin laukausten kaiuttua, Mainilasta reilusti länteen. Vai olikohan Tilsit Mainilasta etelään, Katarina Jagellonigan ja hirmuisten kaksosten, Treblinkan maassa.

Sama sota, jonka jäljiltä jää tilanne, jota Jaan Kross kuvaa kirjassaan Keisarin hullu (suosittelen kekkosten, vanhasten ja väyrysten Suomeenkin luettavaksi).

Että sellainen on tämä sumuinen aamu, Runebergin säestyksellä.

Pidän Lapin Kansasta enää vain muutaman asian takia. Yksi niistä on Seppo Räty, lääkäri luojan armosta. Ja metsästäjä, kalastaja, historioitsija. Jämy mikä jämy.

* * *

Muuan Erkko sai potkut 1930-luvulla ulkoministerin pallilta moitittuaan Angela Merkeliä tai hänen edeltäjäänsä.

Ups, ei ollutkaan totta: potkut sai Rudolf Holsti, joka ei – kts Väyrynen – muistanut aina pistää korkkia pullon nokkaan eikä oivaltanut, että Ribbentrop-sopimus tällaisesta Hitler-moitteesta aina vain todennäköisemmin tuli sitten solmittua hetkeksi Talvisotaa pohjustamaan. Kiitos, mentorit, kiitos!

Jota Talvisotaa taas Eljas Erkko oli Marskin, presidentin ja pääministerin (Cajander, AK) kanssa osaltaan yrittämässä välttää. Mutta se on jo oma historiansa (Veijo Meri: On suurta olla pieni kansa)

Tupakointia vastustavia porvareita ovat hunnit, yhtä tyynni.
Noiden potkujen seurauksena isästäni tuli sotamies. Hän oli jo Viroa, tuota Jaan Krossin Keisarin hullua, vapauttanut 1919, Maximin luoteja kehossaan. Ja hän on käynyt Vienassa viinaa vapauttamassa. Kompuroiden (tarkemmin epookin ilmapiiristä K.M. Walleniuksen kautta: Joulun tarina, bloggaus 24.12. 2007)

– Tupakoinnista rönsy: Karpela laihduttaa Mallulla (vihreä?) IS:n lööpissä tänään, mutta ei suosittele tapaa muille. Ei mennyt natsi-oppi perille, uskoo enemmän Winnieen (Churchill röyhytteli liittoutuneet voittoon II MS:ssa, Whiskyllä huuhdellen) –

Nyt Erkko laitetaan setvimään Suomen ja Venäjän suhteita. Eero-Eljas-Aatos. Kovanlainen perhe. (Kovan kylä eli siida Käsivarressa on omaksunut tunnuslauseekseen: ”Elämä on kirjava kuin tikka”)

Siellähän on Putin, joka eroaa vaimostaan, mutta ei jää kiinni tekstareista, vaikka uusi/tuleva vaimo (dopingista kiinni jäänyt) onkin nuori ja nätti. Pääministeri & puoluejohtaja (tuleva) voi seikkailla naisissa, jos vain tahtoo. ”Ulkoministeri”, Erkko, joutuu vähän varovammin sanojansa asettelemaan.

Tarkoitus näillä prosesseilla on nolata Halonen, jota ei sitten muuten nolata.

Jos olisin kokoomus, oppisin nyt pian. Jos olisin Halonen, malttaisin nyt vähän. Jos olisin Väyrynen, laittaisin korkin pullon suulle ja antaisin sen siinä olla.

Sammio on täynnä. Ulkopolitiikassa.

Erkot ovat Eljas ja Aatos, Halonen on Tarja, Väyrynen ei ole Paavo. Eikä Merkel H…

Tähän pitää vielä lisätä yksi hunni, hra Paavi, matkalla jossain Keskilännessä, niska punaisena. Hän etsii Belgiasta parantuneita voidakseen julistaa maan ex kuninkaan pyhimykseksi. Siis Kongon kuninkaan, jossa kongolaisten lentskareita – EU:n ilmatilassaan kieltämiä – tipahtelee.

Lentskari-bensat (15 000 l) ovatkin Kemijoessa, juuri saapumassa Metsä-Botnian ja Stora Enson prosessia kammitsoimaan.

Sama baijerilainen tuo paavi – eins, zwei, zuhwei! – joka lupaa, ettei pedofiilejä tai tekstiviestejä, ei enää koskaan, löydy ainakaan 30-vuotisen sodan runtelemassa kirkossaan. Berlusconiko (il popolo della liberta) se siellä, Forza!!, pilkistelee, häh?
Heippa! Silvio, met täällä poroa tai poronkäristystä puremma, sie varmaankin Napolin Pizzaa ja mozzarellaa, maustettuna! Paskempi juttu, joo. Syanidi on kova tilpehööri.

* * *

Yöllä ei lupauksista huolimatta ollut pakkasta.
Keskimmäinen täytti hakupapereita – opiskelemaan päästäkseen – illalla.
On tilipäivä.

Televisiosta, Subilta, tuli myöhään tiistaina aika todenmakuinen raina (Boys don´t cry) hermafrodismistä. Samalla elokuva kertoi ilmapiiristä, joka vallitsee Nuuskaka…anteeksi, Amerikan Keskilännessä. Punaniskojen maassa.

Kukin kulttuuri tarvitsee vihollisensa.
Tämä tiedoksi Seppo Rädylle, Timo K Mukalle, Kalervo Palsalle, Heikki Annanpalolle, jänikselle tuossa pihassa (vielä valkoinen) ja Erno Paasilinnalle. Suomalaista ja lappilaista älymystöä, Esa T!

Aamuhartaudessa puhuu savolainen nainen ilman savolaista aksenttia, vähän närähtävällä äänellä. ”Rakkaus on sen puute” on Riekkisen hiippakunnasta tulevan sihteerin aihe.

Vanha äiti puhuttaa tytärtään, joka oli poika, mutta muuttui naiseksi. Ei, oli tyttö, mutta muuttui sairaalassa pojaksi. Rakastaako äiti poika-tyttöään tai tyttö-poika äitiään.
Jo vain! Nämä asiat ovat erittäin vaikeita, erittäin vaikeita. Siksikin Keskilännen asetehtailijoita tai heidän kannattajiaan (äänestäjiään) ei pitäisi laittaa näitä asioita ratkomaan. Jos ei sitten päätetä, että tappaa häntä, ja raiskaa, ihan vapaasti.

* * *

Aamulla töihin mennessä kohtaan totuttuun tapaan lääninlääkärin. Hänellä on iso kassi kummassakin kädessään. Viet töitä kotiin? Ei vastaa.
No, ei ihme, koska välissä on 30 metriä ja auton suljetut ikkunat.

Koetan tehdä tästä osaltani hyvän päivän. Iltavastaanottopäivän, jona päivällä on sininen taivas ja aurinko möllötää somasti.

* * *

Loppupäivä pilalla:

Helsinki on saamassa uuden hotellin arvopaikalle. Helsingin kaupunki myi keskivikkona Pohjoisesplanadilla Ruotsin suurlähetystön naapurissa sijaitsevan Lampan talon Kari Management Companylle. Rakennusten kauppahinta oli 3,2 miljoonaa euroa.
Ostaja on sitoutunut peruskorjaamaan rakennukset hotelliksi. Peruskorjaushanke toteutetaan yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston, kiinteistöviraston ja kaupunginmuseon kanssa.

Hotellihanke on osa Helsingin kaupungin suunnitelmia”

On vähän niinkuin sydänverta valutettaisiin…

…Sun laulusi soikoon & no joo x n

Petelius latoi pohjat TV-1/Aitiopaikalla niin lujasti, että ilmat katosi keuhkoista.

Huh-huh. Jäi edellinen, puukäpylä-liidi, varjoon oikein komeasti (harvoin tarpeessa).

Kymenlaakson laulun kaltaisen maakunta-näytelmän soisi kelle tahansa psykiatrille. Edes kerran elämässään.

Ja maakunnalle (niitä on – vielä – 19 kpl).

Käristys (1), terva (2), korpi (3), tapuli (4), kuorolaulu (5), piru (6), föri (7), nimettömät (8), särä (9), muikkukukko (10), ahvenkukko (11), ateena (12), voi (13), mustamakkara (14), sahti (15), rapu (16), viren (17), mälli (18), hemi (19).

Etsikääpä noista identiteettinne!

Tarina jatkuu vielä kahden maanantain verran, joten kevään tapaus on täällä, pysykää edes sen kerran kanavalla ”käyläh meneh, siäkii”.

* * *

Muuhun tiistain sisältöön palaan kun aamusta työhön paluu on eletty läpi.
Lupeissa on –
no joo.
Katsotaan ny.

No joo:

Erittäin kaunis aamu: aurinko paistaa, pakkasta parahultaisesti, lumi valkoista ja kirkollisissa ilmoituksissa todennetaan: ”april is the crowest month, for male men” (englandiska omaa, ei kielioppiin kiveen kirjoitettua).

* * *

Kun luin aamun lehden ja uutistoimistojen liuskat, laitoin radion auki (jumankaude, barokkia, Radio Yle 1!!!!!!!!!!!!!!!!!) ja tyhjensin tiistain lokeroa dosetista, katsoin ulos:
-8,2C, kirkas taivas, keltaisena noussut aurinko.

On täällä, Kymenlaaksossa, ihana elää: vieressä Kemin kymi, toisella puolella Ounaksen vaara. Kymenlaaksohan siitä saadaan?

Hyvää tiistaita!

Myös niille, jotka turhaan yrittävät päästä Häkinvaarasta ohi. Ei pääse, eikä Nylandin mutkasta, ei.
Siinä vaarassa ja mutkassa on kuollut moni, turhaan. Muistan kerrankin…no joo.

* * *

Varmuuden vuoksi kertaan päivän huiput (siis ne, joita kannattee seurata):

1) Brasiliassa on löytynyt huge määrä öljyä

2) Vesi ja ilma ovat mualimassa a) loppumassa b) menossa pilhan

3) Kaliforniassa tapahtuu lähes varmasti voimakas maanjäristys seuraavien 30 vuoden kuluessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan osavaltiossa pitää varautua vähintään 6,7 richterin järistykseen.
Asiantuntijat arvioivat, että järistyksen voimakkuus on jopa 7,5 richteriä 50 prosentin todennäköisyydellä. Se voisi aiheuttaa mittavaa tuhoa, jos keskus olisi Los Angelesissa tai San Franciscossa.

Los Angelesia vavisutti 6,7 richterin järistys tammikuussa 1994. Surmansa sai 72 ihmistä ja yli 10 000 loukkaantui.

Muusta niin väliä, Napolin berluscone-määräisistä roskapusseista tms, Putinin valinnasta puoluejohtajaksi, tekstareista, maileista, ohjuskilvestä tms.

* * *

Palaan vielä Kymenlaakson lauluun.

”Piireissä” eli psykoterapeutti- ja psykiatrikunnassa kuhisee nyt aika lailla.

Eli jos joku haluaa tietää, mikä kallonkutistuksessa ”osuu ja uppoaa”, kaivaa nyt sitten rainan eka osan ja katsoo sen. Seuraa myös seuraavat.

Mie haluun!
(olen julkimo pienessä mittakaavassa, olen kirjoittanut pienen kirjan, teen psykiatrin työtä hullunmyllyssä ja olen Kouvolasta…mutta en – mikä onni! – tee työtäni siellä, vaan hautaan sinne menneisyyteni ja omaisiani: kts myös Tintin tarinat, os 1.-22., alkaen Joulun tarinasta, vain näillä sivuilla)

* * *

Kiitos muuten kommenteista, surullinen & Co.

Minultakin jää joskus levy päälle, mutta miä luulen, että Petelius kehittelee levyn päällejääntiä seuraavissa maakuntalaulun osissaan huomattavasti traagisempaan suuntaan – UPM-Kymmene-Voikkaa-balladiaan.
Ja sitten: Kari Väänänen jatkaa Taivaan tulet os 2:ssaan Stora Ensolla saman jutun, mutta omaan tyyliinsä.

Uudempi psykoterapia alkaa olla yhä enemmän keppi-porkkana-analyysiä, jolloin mantroja tulee kotiläksyiksi, aika monelle samoja.

Oma mantrani on Sheldon J. Kopp´in ”Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet” (WSOY 2004). On se vähän monimutkaisempi, kun mukana ovat kaikki ihmiskunnan merkittävät tarinat (Gilgameshistä Sohon sokkeloihin).

Saas sitten nährä, kelpaakos Kekkosen tarina joukkoon (18.4. täällä ensi-iltaansa tuleva).

* * *

Aloitetaanpas valmistautuminen tiistai-iltaan, jossa 1918 on esillä oikein joukolla (A-2:nen, pikku-kakkosen isosetä). Yksi on käytetty teatterikerhossa, toinen rumputunnilla ja kolmas Oukulla. Sää on muuttunut +6C:een ja pyykinpesukone v:lta 1985 alkaa vetää viimeisiään. Uutta kehiin, ilmoittaa pestävän pyykin kasan alta jokin hento ääni, terävästi!

Uusi hellakin on tulossa, valkoinen. Soromnoo, liput sen ensi-illan ajaksi Brysseliin on jo hyllyssä, samoin KOM-teatterin piletit (”Kohti”) plakkarissa.

* * *

Kohtasin tänään itseäni jonkun vuoden vanhemman väärtin ja totesin ilahtuneena, että terä on säilynyt. Sitä terää olisi eilen tarvittu, klo 15-20.
Ehkä tämä nykyinenkin joskus saadaan hiottua iskuun?

Ainakin met Eskon kanssa yritämmä. Pormestaria. Kansanvaalilla, huutaa siihen Leksa Zimmermann. Oikein huutaa.

Korkki pulpahtaa pintaan

Lunta, lunta, lunta vaan. Ajokeli huono lähes koko maassa. Siitä huolimatta Iltalehti (yrittäen niputtaa MV:n ja IK:n harkintakyvyn) ilmestyy yökahvioon klo 04.15, 5 minuuttia myöhemmin kuin aamun lehti (Lapin Kansa).

Yö, aamusta, kuluu Griegin, Weberin ja Paganinin seurassa, mutta kukko kiekuu kun Kukko (Sakari) rääkäisee saksofonistaan virren kuuden perästä, espoolaisnainen saarnaa ”Amen”.

Puhelin muistuttaa päivystäjää velvollisuuksista ja siitä, että VT-4 on huonossa hapessa. Niin on joku ihminenkin. Siksikin on kutsumus lääkäriksi, 02.30 o´clock!
Aura-autoja ei näy, lumi pöllyää, pakkasta riittävästi (-5C). Tällaisessa myräkässä autoradion Grieg (Solveign laulu, Vuorenpeikkojen tanssi elikkä tassutus) on kuin nyrkki silmään.

* * *

Kanervalle koittaa uusi päivä ja kokoomuksen sunnuntainen satoja tuhansia egejä veronmaksajilta pöllittyä puoluetukea kuluttanut sanomalehdissä julkistettu ilmoituskampanja meni ns munille.

Tosin arvelen, että pr-jengi arvasi Iken piristymisen aikataulun ja yritti sitä Jyrkin kuvilla joukkojakeluna savuttaa, puskuroida tai neutraloida. Vastatulia?
Ei onnistunut, ehkä?

Keskustassa myhäillään nyt.

Tai myhäiltiin, kunnes matti-tekstarit tulivat jakoon Tukholmasta (pyjamantaskupuhe, you remember!).
Juuri kun eduskunta on kieltämässä pehmo-pornoa kovemman hard coren (jota tekstarit kuulema ovat?) Laitisen Aarnon (Iltalehti 12.4.) vastustuksesta huolimatta (Svedu- ja Ååland-rules) hotelleissa ja sittemmin kännyköissä (Nokian kurssi romahtaa?).

Demareiden hanke nais- tai piispa-puheenjohtajasta alkaa varmaankin nousta arvoon arvaamattomaan. Sorry, ET!

* * *

Alkava viikko on rutiinia, johon syöksetään lyhennetyllä tukalla. Vaimo kyni kukonheltasta parhaat palat jo sunnuntai-iltana.

Santasport (Leena Jääskeläinen) hävisi joten SVR ja FSB toenperrään kertovat jo nyt, kuka voittaa kahden vuoden kuluttua.

Ketä ne – fsb-svr – sitten ovat? Jos ette tiedä, olkaa rauhassa. Lasten oikeesti.

* * *

Mitä odotan maanantailta?

1) Uskallusta sanoa kaupunginvaltuustossa, että kylämme kulkee selkä edellä kohden kuilua, jota ei tule (toive), mutta joka uhkaa tulla (ennuste, kts myös Siina Välimaa, Kaleva, 13.4.). Pormestarimalliin siis ja samalla korkein virkamiesjohto mentoroivaan kahden vuoden vaihtoon Jyväskylän Andersson-Koivisto-kaksosten kanssa (meillä Gardin-Anttila-Ansala-kolmoset). Katto-Takkinen, itse asiasta kuultuna, kannattaa ärtyneesti, samoin Autto Muoniosta.

tämä asia uskalletaan tai nukutaan ohi (kaupunginvaltuustossa on ihan soma ottaa ettonet!) tänään klo 15-19!

2) Uskallusta sanoa aamupäivällä hammaslääkärin sihteerille, että nyt olisi aikaa, rahaa ja rohkeutta (tilipäivä on keskiviikkona).

Heh, tämä on muuten sitten hoidettu. Odontologi ei skraappaa mätäisiä ientaskuja vaan Anne. Kidutuksen 3. aste on homman nimi, joten parempikin, että vastuu siirretään hoitotyölle ja -tieteelle.

3) Uskallusta kertoa, etten ala millekään, kun alkamatta takaan osumiseni oikeaan, alkamalla taas tuhoan hyvän instrumentin – tai riskeeraan sen ynnä coronaarit. Vähintään tai vähittäin. Alle torihinnan.

Tämä asia hoidetaan manana, manana, manana

* * *

Joopasen joo, Kekkosen tarinakin valmistui, joten saatte sen loppuviikosta eteenne. Ehkäpä perjantaina olisi sopiva päivä. Tarinan aiheuttaman järkytyksen ehtii Kaunis mieli sitten viikonloppuna neutraloida kiroilemalla, ottamalla sidukaa tai haukkumalla kanervia.

Ehkä palaamme puskuroimaan kapasiteettia vielä maanantain mittaan? Ehkä.

Maanantain uutinen:

Puolustusministeri Jyri Häkämies aloittaa kolmipäiväisen vierailunsa Moskovassa. Vierailun aikana on tarkoitus neuvotella mm. kriisinhallintayhteistyöstä ja mahdollisuuksista yhteisen öljyntorjuntaharjoituksen järjestämiseen.

Ryssänmaalla Häkli jr pitää puheen: ”Jenkki = jenkki = jenkki, pure Jenkki” (ääntämisohje: pure => puö)

Tuskan tarina

Poika, reilusti metrin kokoinen, juoksee huohottaen Kauppalan etelä-pohjoissuuntaisen pääkadun vartta pitkin. Sää on kylmänlainen alkukesän aamun sää.

Pojan, Tintin, menoa voisi kutsua ehkä kipittämiseksi, mutta siihen sisältyy juoksijan hätä. Suu on ammollaan, kädet viuhtovat kuin pikkulinnun siivet. Silmissä pikkumiehellä on kyyneleinen, vauhko katse.

Tintti on rynnännyt juuri Kauppalan osuuskaupan ovesta ja suunnistaa kohden kotiaan, joka ei ole kaukana. Siksikin poikanen pistää parastaan ja huonoksi pikajuoksijaksi viipottaa varsin joutuisasti.

Hän kääntyy Selänkadulle Alkon ja isän työpaikan talon kulmalta ja pujahtaa lauta-aidan rakosesta kotipihan nurmikolle.

Hetkessä hän on kiivennyt kotinsa, vuokralla olevan puutalon puolikkaan keittiön portaat ja syöksyy keittiöön lukiten oven sisäpuolelta perässään. Oven, joka ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan lukossa.
Siihen Tintin ja Pekan, isoveljen, on voitava luottaa. Niin usein ovat aikuiset tästä kodista milloin missäkin asioillaan. Siitä huolimatta poikien on voitava tietää pääsevänsä kodin turvaan, kuten nytkin.

”Älä avaa, älä avaa” kiljahtaa poika perheen kotiapulaiselle, joka aikoo korjata juoksijan erehdyksen ja avata tämän juuri lukitseman oven .
”Sieltä on tulossa iso koira ja se syö….” Tintti näkee ranskaleivän keittiön vihreällä pöydäll䅔meidän ranskanpullan”.

”Mikä siulla on, poika” kysyy Elle, perheen vasta muutaman päivän työssä ollut ja asioita vielä osaamaton nuori apulainen. Hän ei hämmennykseltään muista perheen nuorimmaisen nimeä.

Tintti istuu lattialle keittiön nurkkaan, puupinon viereen, korkean kaapin suojaan ja nielee kyyneleitään.
”Se iso koira tulee ja syö ranskanpullan”, poika nyyhkyttää kuin pakahtuakseen.

Kesäloma on alkanut kouluissa vasta pari päivää sitten. Elle on Kaislan, Tintin äidin kanssa keräämässä tavaroita kesähuvilalle muuttoa varten.
Kaisla on lähtenyt aamulla torille ja kauppoihin hankkimaan sellaisia ruoka- ja muita tavaroita, joita tarvittaisiin huvilalla kesän mittaan.

Näkkileipää, mausteita, makaronia, sika-nauta-säilykettä, sokeria, kahvia, saippuaa, jauhoja, pyykkipoikia, mitä kaikkea.

Tintti tietää listan, koska äiti ja Elle ovat olleet laatimassa sitä pojan herätessä alkulomansa aamuun.

Naiset ovat olleet huolissaan elintarvikekorttien riittävyydestä, koska useat kuivatavaroista ovat vielä säännösteltyjä.

Tintin henki alkaa tasaantua. ”Missä iskä on?”

”Meniköhän tuo työpaikalleen tapaamaan jotain Pullakerho-kavereitaan ja kutsumaan niitä kesävierailulle, mistä mie sen metkuja tiijän” vastaa Elle kivahtaen.
Tintti ymmärtää, miksi Elle, vaikka se onkin vasta aloittanut uusi kotiapulainen, on äkäinen.

”Mikäs se siulla oikein on?” kysyy nainen kädet puuskassa nyt, kun hänelle jää aikaa huomata, että Tintti on todella hädissään.

Vielä muutama minuutti sitten Tintti on ollut osuuskaupassa. Hän oli mennyt sinne ahdistuneena, jotain tehdäkseen, koska hänellä oli herätessään ollut valtavan paha olo. Hän oli tuntenut melkein tukehtuvansa eikä hän oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä tai mielessään ajatella.

Kaupassa hän vaelsi huomaamattaan taloustavaraosastolle, jossa kapeiden käytävien molemmin puolin on kaikenlaisia lasiesineitä. Maljakkoja, laseja, lautasia, kahvikuppeja, kakkulautasia, erikokoisia posliinisia kissoja ja koiria, tuhkakuppeja.

Sitten hän, ilman että ollenkaan ymmärtää, mitä tapahtuu, nostaa kätensä vaakasuoraan sivuilleen ja alkaa juosta pitkin käytävää. Kaikki hänen kätensä korkeudella olevat lasitavarat tippuvat juoksun edetessä särkyen lattialle. Murskautuvan lasin kilinä ja rätinä on melkoinen. Tintti ei pysähdy juoksussaan ennekuin keittiön ovi kotona on turvallisesti kiinni ja lukossa.

Osuuskaupan tapausta poika ei kuitenkaan halua missään tapauksessa kertoa Ellelle. Elle on ollut syy siihen, että hän juoksee, arvaa poika. Tai itse asiassa hän tietää sen.

Hän on herännyt yöllä outoon ääneen ja lähtenyt vessaan. Reitti sinne käy kotiapulaisen huoneen ohi. Ovi on raollaan. Hän pysähtyy pimeässä käytävässä hiljaa katsomaan. Alaston tyttö on kyykyssä, hänen jalkovälissään on suurisuinen ruskea kotikaljapullo johon hän näkyy laskevan vetensä. Tytön takana hän näkee isänsä tekemässä jotain aivan kummallista.

Hän on valvonut sängyssään koko loppuyön Pekan, isoveljen pari kertaa ärähtäessä hänelle: ”Mitä hittoa sie oikein nyyhkit ja ähellät?”.
Pekka on jäänyt vastausta vaille, kääntynyt seinään päin ja nukahtanut uudelleen.

Aamulla Tintti huomaa sänkynsä olevan märkä. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Hän on pukeutunut nopeasti ja kiiruhtanut ulos. Hän päätyi aamuiseen osuuskauppaan ja on nyt juossut takaisin kätkeytyen keittiön nurkkaan.

Elle yrittää mennä lähemmäs poikaa ja aikoo ottaa hämillään tätä syliinsä tai edes koskettaa rauhoittaakseen tämän paniikkia.
Tintti tarttuu lattiaharjaan ja lyö kaikin voimin naista. Hän osuu Elleä sääreen. Tämä ulvahtaa tuskasta niin lujalla äänellä, että Tintti luulee korviensa halkeavan.

Äiti tulee täpötäysiä kassejaan raahaten keittiön ovesta, jonka Elle jossain välissä on ehtinyt avata lukosta.

”Mikäs täällä oikein on?”

Poika on valtavan ahdistunut. Ensimmäistä kertaa elämässään hän on ahdistunut, kipuun asti.

Eikä tuska hänen rinnassaan hellitä, vaikka asioita selvitelläänkin.

Muita asioita selvitetään paitsi Ellen ja iskän asiaa. Sitä ei selvitetä.

Tuska rintaan jää, ja sen tarina.

Nobel, Alfred

Arvelinkin perjantaina aamulla, kun simmu aukesi kohta kolmen jälkeen, sudenhetken ja koiravahdin välimaastossa, että tästä ei tulisi hyvä perjantai.

Nyt alan odottaa lauantaita, josta olisi parempi tulla hyvä lauantai.
Ainakin Yle 1 yrittää: Tshaikowski, Chopin, Debussy. Ei siis jälkeäkään tasapaksusta barokista tai huhtikuisen julmasta sielunmessusta.

Mutta ennenkuin siihen asti päästiin, kotikiusatut ry iski Caille puukon selkään.

Parhaana katseluaikana se julkaisee spotin, jossa suuret valkeat hampaan nelikymppisellä miehellä takaavat menestyksen, tuloksen ja viihtymisen työpaikalla.
Kunnes hän pääsee kotiin.
Voi Cai rukka, että tämänkin sait kohdallesi. Kotirauha.fi

* * *

Sama ärähdys tuli kurkustani, kun Tapio Vestinen selitti Oslon uutta oopperaa kauhitellessaan (TV-1, pe-illan pääuutiset, juuri ennen SantaSportin tappio-uutista) että pohjoismainen sosialidemokratia tappaa luovuuden ja estää huippuja nousemasta.
Onneksi edes ymmärsi, Rovaniemen lahja TV:n uutistuotannolle, kertoa, että Halonen menee vihkiäisiin.
Jäävuoren vihkiäisiin.

Ice-man on muuten niitä, jotka eivät nouse, koska Suomi on tasapaksuistava demarimaa.
Ja on niitä muitakin talveloita, storgårdseja, sibeliuksia, kamuja, caritamattiloita, sallisia, salosia, ryhäsiä, joku naiskapellimestarikin, ja se muuan säveltäjätär.

Että saatanan demarit, nämä jäi – ainakin – torppaamatta!

* * *

Jatkan, kun ensin syön rakkaan vaimon tekemän tuoreparsa-pöperön.

* * *

No niin, se oli nannaa – vaikkei ollutkaan voisulaa.
Siitä pääsenkin Alfred Nobeliin, joka keksi nitron. Nii pal otti eilen päästä, että piti kaivaa moinen keksintö esiin.
Mikäkö otti päähän?

Itse asiassa se ei ole niin oleellista.
-Aikuisten ihmisten naiivius?
-Arvostettujen professioiden rappio?
-24 tunnin lyhyys? (kts alla; aamuhartaus)
-Onhan niitä, mustikka-esanssin laittajia muutoin laadukkaaseen vissyveteen.

No, tämä tuhansia rahoja meän perreen kaikkien miesten tukanleikkuulla 15 vuoden aikana säästänyt vaimo laittoi paitsi parsat parahultaisiksi, myöskin kaivoi esiin sellaisen tiedon, että melatoniini (elimistön käpyrauhasen tuote, pimeähormoni) vähentää sydäntaudin kohtalokkuutta ja antaa unen aamuyöstä.

Onko sitä meillä? No on!

Olen sitä potilailleni määrännyt jo yli kymmenen vuoden ajan.
Mutta, mutta. Milläs otat, kun päivystät?

Onneksi ensi viikolla pääsen taas Brysseliin ja KOM-teatteriin. Voin ottaa iltasella 5 mg melatoniinia.

Joten ensi yönä Debussy, Chopin ja lauantai-iltana Pianisti (*****, Yle-Teema, Polanski, 21.55…eikö vain siinäkin ole Chopin?!?).

Kuunnelkaa aamuhartautta.

Sen pitää poikkitelais-kirkon nainen. Niiden, poikkitelais-kirkkojen, vuoro on lauantaisin, kun kristikansa nukkuu perjantai-illan syntejään pois.

Adventistit lepäävät lauantaisin.
Nyt hän, nainen adventtiseurakunnasta, kehoittaa lepäämään ja olemaan huolehtimatta huomisesta.

”Nouse ratsun selästä, lopeta laukkaaminen”.

Jo vain, hyvä neuvo: Carpe diem (Horatius).

Aamuhartauksien pitäjät yleensä tuntuvat katsovan, että meitä ohjataan, valvotaan ja autetaan.

=> => =>

Mutta kun tänään on Suomi-Venäjä-Seuran seminaari Rovaniemellä (mukana Paavo Väyrynen), on syytä panna merkille, että asiaa on muutoinkin tutkittu:

Kaksi kolmasosaa venäläisistä uskoo, että elämää on muillakin planeetoilla kuin maapallolla. Yli 60 prosenttia arvelee myös, että muiden planeettojen elämä on älyllistä.
Myös avaruuden syyttäminen ongelmista on varsin suosittua. Viidesosa venäläisistä uskoo, että maailmankaikkeuden prosessit aiheuttavat unettomuutta ja uupumusta. Lisäksi lähes viidesosa pitää maailmankaikkeutta syypäänä kroonisten sairauksien pahenemiseen.”

Näinhän se voi olla.

Ei ollut luukussa Lapin Kansa sanomalehteä tänä aamuna ennen kuutta, vasta sen jälkeen.
Se johtuu siitä, että tänään avataan Terveystalo OY:n uusi lääkäriasema. Sen avaa ministeri Hyssälä. Hammaslääkäri.
Sellaiset (kts Tintin tarinoiden Kaisla) aina tuovat huonoa onnea. Tai ainakin kipua ja ison laskun. Huonon KELA-palautuksen laskusta Hyssälä takaa, KELAnkin komentaja.

Koska olen psykiatrian päivystäjä tämän viikonlopun, taidan kiertää Väyrysen ja Hyssälän kaukaa. Ja Suomen keskustan tulevaisuuspäivän (kaikki taitavat olla täällä, Matista alkaen ja kuhmolaisiin päätyen).

Toivonpa, että Jyrki ja Cai pysyvät kaukana Lapista. Savolaisvitseineen ja hammaslääkäriliittoineen.

Usko vaan, Cai, Hyssälä ON hammaslääkäri, oikein tri.

(ps: kuka on tämä Cai? No se on Göran. Alexander. Stubb.)

* * *

Paavo Väyrynen ei pysy kaukana Lapista. Suoraan Lauantaiseurasta Suomi-Venäjä-seuraan. Pasilasta Rovaniemelle.

Kumpikohan seura nyt enemmän hyötyy ja saa?

Kansanedustajille ja ministereille matkat ovat ilmaisia, mutta eivät maksuttomia. Vai meniköhän se toisin päin: ilmaisia lounaita ei ole!

Tervetuloa!

* * *

Sergey Belyaev kertoo, että Barentsilla ja pohjoisessa on nyt niin monta kööriä asioita pohtimassa, että sopisi jo etsiä muutakin yhteistä kuin pari hassua päätä jokaisessa samoja.
Niinkuin kollega Immanuel Kantista aikanaan sanoi: 3/4-päätä, drei viertelteil Kopf.
Lupasimme yrittää.
Siihen sitten Pekka Iivari jatkoi, että sisäpolitiikka on nyt Putinin, ulkopolitiikka Medvedevin hommia ja niitä yhdistää FSB. (ja Gazprom, kirjoittajan lisäys). Juuri kun Puolassa päästiin kaksosista, heh ;>/

Aina oppii kun ehtii.

Dysforia

On monta tapaa kätkeytyä todellisuudelta.

Hyvin usein kätkeytyminen tapahtuu termien ja niiden luomien ”Kuolleiden sielujen” ikäänkuin-maailman taakse.

Gogol oli tällaisen kuvaamisessa nero. Jaan Kross Keisarin hullu – kirjassaan seuraa jälkiä.
Valitettavasti kirja jäi Finnairin petolliseen Airbus-320-koneeseen penkille 1E.

No, olkoon. Finnski petti lupaamalla tuliaiset (vaimoa ja kolmea lasta varten) paluumatkalla penkille, mutta eihän niitä siinä ollut.

Tuollaisesta tulee mieleen että onkohan konettakaan. Tai lentääköhän se. Loppuun asti.
Ihme kyllä pyykkipoika oli, mutta ruoka meni väärin. Samoin paluun ajankohta: +35 minuuttia.

* * *

Bach ja Mozart ottavat yökukkujan vastaan.
Arvattavasti Radio Yle 1:n kuulijakunta-analyysi osoittaa, että vain barokin shchlaagerit ovat sallittuja aamyöstä.

Pitää kohta vaihtaa kanavaa. Tai päätä, dysforista.

Vai mitä pitäisi sanoa yhdistelmästä, jossa kello on jotain 5 maissa ja
a) ”huhtikuu on kuukausista julmin”
b) ”työolosi muuttuvat => alapa joustaa”
c) ”herätessä lonkkaan sattuu ja kello taas klo 04.15”
d) ”oot yksin, oi Sinä ihminen”
e) ”Mozart: Requiem”
f) ”Sudenhetki” ”Koiravahti”

Muuhun ei juuri pääse kiinni, mutta tuo kohta e): entäpä jos siihen laittaisi Sallinen: Kuningas lähtee Ranskaan? Tai Sarmanto: Finlandia?

Aamuhartaudessa herra K (kts venäläiset klassikot) mainostaa häpeämättä piispa Huovisen Ubikinonia ja päästää Pohojanmaan Häjyyn laulamaan ”Tule kanssani…”.
Kouvolasta, heh! Kouvostoliitto, nyttemmin.

* * *

Illan konsertti Taidemuseolla on kokemus.

Laadukkaalla tekniikalla ja mielenkiintoisella ansatsilla siunattu mieshenkilö soitti hiukan rajoja murtaen haastaen museon näyttelyn tauluja: käsityksensä niistä. Kehui näyttelytilojen akustiikan.

Vaikeata musiikkia. Siksikin, koska itse olen sellaista 1960-luvulla soittanut vuorokausi- ja viikko-mitalla.

En – ehkä juuri siksi – oikein pitänyt. Ben Colson soitti aikanaan tenori-saksofonia samanlaisella ansatsilla, mutta lyyrisemmin. Ei sentään barokkia, kumpainenkaan (Esa Pietilä tai Ben Colson). Kiitos Esalle kokemuksesta, kolmesta vartista.

* * *

Pääministeri Vanhanen, älykkyyttä tutkivasta professoris-perheestä syntyisin, aikoo jatkaa pallillaan vuoteen 2015. Silmälasit, uuniperuna: aitosuomalainen (ALDE = SuoKsta).

Kolumnisti Stubb – yhden käden punnerruksella poseeraten itseään tehostaen – aikoo jatkaa vuoteen 2048. Hampaat, NHL-HIFK (EPP = SuoKok).

Ensimmäinen ilmaisee kantansa kuhmolaista keski-ikää lähestyvää naishenkilöä provosoiden joka tuutissa.

Jälkimmäinen tyytyy Blue Wings – lehteen ja kirjoittaa englanniksi, huhtikuu 2008, s 38.

Voi että on ikävä niitä aikoja, kun Jörn Donner sivistyneenä ”hurrina” ilkamoi älyllään tuossa lehdessä ja paikalla.

On eri asia olla ruåtsinkielisestä sivistyskodista kuin urheilu-.

Ei ihan makaaberia, mutta pompöösiä.

Minä arvostan – joskus harvoin itseltänikin sitä odottaen – älyllisesti hallittua harkintakykyä ja brittityypin huumoria. Sellaista, jota tähän asti olen ”löytänyt” ihan täältä Lapin raukoilta rajoilta asti. Viime viikkoina aina vain vähemmän.

* * *

Aloitin tämän päivän varhaisten hetkien kuvaamisen Gogolin ja Krossin metafora-tulituksilla. Allegorian mestareita, he, rauha sieluillensa.

Otsikoksi perjantain puskurikapasiteetille valikoin dysforian siksi, että se on laadukas ja hienotuneinen metafora hiukan raskaammalle vitutukselle (anteeksi kiroilu, mutta kun tämä YLE ahtaa tuota barokkiaan joka rakoon ja kellokin on aika vähän).

Masennuksen aiheuttaman epämiellyttävän tunnetilan peittämiseksi tehdään paljon työtä. Samalla piilopaikkaansa rakentavat dysforia-kammoiset usein parantuvat muodollisesti.

He ikäänkuin vetävät peiton korville ja laput silmille. Nostavat pikkusormen pystyyn ja vaihtavat pari mielipidettä Gogolista, Krossista, Valionrannasta ja antipsykiatriasta. Partoihinsa turisten ja niitä päristäen.

Jos käy niin, että pompöösi, arrogantti käytös valikoituu dysforian metaforaksi, ollaan ns kusessa (anteeksi taas, kirvaaminen ja/tai maanläheinen katupoikailmaisu, heh).

Itseään täynnä olevaa jyrää ei ole helppo pysäyttää.

Siksikin toivoisi, että sellaisia sattuisi kohtalokseni/mme mahdollisimman harvoin.

Ja toivoisi, että kun sattuu, ei itselläni/mme olisi arroganssi-vaihde ”silmässä”.

Sellaista kilpalaulantaa ei ole kiva katsoa. Eikä turvallista. Tai sellaiseen osallistua.

* * *

Osaisin tuon ylläolevan dysforian tarinan valaista nuuskivalle lukijalle paremmin, jos ilman painokannetta voisin laittaa nimiä metafora-areenallemme tinasotilaiden tavoin.

Mutta eiväthän nämä ole, ihmiset, tinasotilaita.

Enkä minä ole Kross tai Gogol. Jos olisin…

Viittaan vielä eilisen blogaukseni otsikkoon Kylmien kyytimies.

Antti Tuuri pääsee taivaassa samaan pöytään noiden kahden mainitsemani kirjailijan kanssa.

Suomessa parhaillaan käytävä keskustelu 1918 tapahtumista oli jo, hei.
Siellä Tuurin kirjassa.
Mitä te, toverit ja kamraatit, sitä enää toistamistanne toistatte?

* * *

Ok, myönnän. Bachin ja Mozartin musiikki ovat käyneet kaukana edellä synnyinhetkestään.
Epookkinsa yhteydessä niiden nerokas ja rauhallinen tasapaino ei toiminut.
Pikkuviha, Isoviha, Keisarin hullu, Bismarck, Spregtporten, Kustaa III, Mauri Sariola.

Aleksanteri I, Porvoon valtiopäivien kingi, voi voi! Vaikkapa Klingeä. Voi.

Valitkaa itse!

Hyvää ja mieterikasta perjantaita!

Esimerkiksi sen dysforian/metaforan/allergorian äärellä, jonka mukaan Tanskanmaassa on jotain mätää, ollako vai eikö olla?

1) ”– Otan henkilökohtaisen vastuun siitä, että ongelmat selviävät mahdollisimman pian, toteaa Staarup Kauppalehdelle. – Ongelmien ratkaisussa ei ole enää aikaa hukattavissa.

2) ”Tanskaan kohdistuva turvallisuusriski on kasvanut huomattavasti, arvioi Tanskan turvallisuuspalvelu (PET). PET kehottaa poliiseja erityiseen valppauteen etenkin maan rajoilla.

Turvallisuuspalvelun mukaan ulkomaisten ääriryhmien taholta kohdistuu uhka paitsi Tanskaa myös ulkomailla olevia tanskalaisia vastaan.

– Kyse on uhkakuvan hyvin selkeästä voimistumisesta. Uskon varmasti, että taustalla on raportteja konkreettisesta uhasta, sanoi PET:n entinen operatiivinen johtaja Jörgen Bonnichsen uutistoimisto Ritzaulle.

Helmikuussa turvallisuuspoliisi ilmoitti torjuneensa murhasuunnitelman piirtäjä Kurt Westergaardia vastaan. Tämä oli 2005 piirtänyt pilakuvan, jossa profeetta Muhammadilla oli pommiturbaani. Pilakuva nostatti laajoja levottomuuksia islamilaisissa maissa.

Johtavat tanskalaiset lehdet julkaisivat pilakuvan uudelleen, kun murhahanke Westergaardia vastaan oli paljastunut.

(1) tarkoittaa Sampopankin asiaa,
(2) tarkoittaa WTC-pelkoa

* * *

Ja Radio Yle 1:n aamussa laulaa 05.59 jos vaikka minkä-äänistä suomalaisen metsän lintua – ei huhkikuun, vaan kesäkuun lintuja. Punarinta pääosassa.

Tänään on pe 11.4., ulkona -12,4C, tintti palelee, Tintti ei! Onnea, Verna!
Klo 05.49 – 20.52 me kylvemme auringossa.

Iltalehdessä Iiro Viinanen yrittää parkinsonin tautinsa kanssa uudelleen (kts viime syksy ja Punainen lanka vai oliko se joku muu tragedia-ilmentämö-keskustelu). Nyt hän ei puhu letkuista mitään. Onnenksi.

Eikä Matikainen. Letkuista. Puhu.
Löysä hirsi, olen pahoillani. Joku nyt piti vain Iken jälkeen saada painoksiin, sorry. Sormi osoittaa jo JaanaS:sta?

IS = Blues
IL = Kärpät
Riski on otettu.
Rovaniemellä sen on SantaSport, Leena Jääskeläinen.