Laskeutuminen steppaamaan

Heti ensi alkuu palautetta Teille, arvoisat vieraat.

Teidän määränne on helmikuusta, jolloin avasin blogin, viisinkertaistunut kuukausi-kävijämääränä.
Käyntien määrä on viisitoistakertaistunut (eikä siinä ole omia visiittejä mukana – miehän korjailen ja täydentelen blogausta muutampia kertoja päivittäin ja poistelen loukkaavia ilmauksia, lisäilen suolaa).

* * *

Pariisi on taas syttymässä tuleen. Edellisellä kerralla kaksi nuorta kuoli pikkilankaan, nyt moottoripyörällä poliisiauton kanssa kolaroituaan.

1968, kun Pariisi paloi, Praha paloi ja lopulta UKK:n tyytyväisyydeksi Vanha ylioppilastalokin ainakin savusi, oli mukana aimo annos aatteenkin paloa.

Nyt, 2007, 39 vuoden kuluttua, tuntuu siltä, että voimaton raivo eri syistä saa sytykettään, ei aate.
Ihan varma en ole Benjamin Volkovin Pietarista, josko Nevan suulla, suomalaisten luiden päällä, kytee lokakuun vallankumouksen (90 vuotta sitten) leniniläinen aate vai voimaton antiputin-raivo.
Mutta sielläkin siis palaa. Suomalaisilla ei hätää, viestittää Suomen UM.
Hyvä Kanerva ja Väyrynen, kiitos rauhoittavista – ja oikeista??? – uutisista.

Kiitos myös UM:n palkattomalle orjalle eli Vilénin Janinalle. Debrecen (lausutaan tärpätsä) on nyt ainakin kuvista tuttu. Käykää muutkin katsomassa, rouvalla on kamera ahkerassa käytössä. Ja PC:n otelauta. http://finhungary.vuodatus.net/

* * *

Greenpeace, Kemijärven sellunkeittotulen sammuttaja, joutui luopumaan palmuöljylastistaan siksi, että oli niin ruma sää. Tai niin ainakin hyvin ja hillitysti puettu harmaahko herra asian TV:ssa ilmaisi.
WWF peesaa. Ja lasti makaa Emäsalon (Emsalö) majakan juurella.

Ai että miksikö mie tähän nuita herranpentujen klubeja tuon?

No siksi, että Wallenbergin Investorilla ei ollut enää varaa tahrata käsiään Inarin tiheäsyiseen, porolle elintärkeään naavapuuhun eikä Greenpeace juuri nyt halua sotkea sormiaan Karjalan Kannaksen koivikoihin.
Sopii tietenkin kysyä, mitä yhteistä on Wallenbergilla ja Putinilla. Ja Novatorilla (Ice).

Muuta kuin se, että jos nuo neljä asiaa laitetaan kerralla pöytään, pöydän ääressä istuvat tulevat kovin, kovin vakaviksi (siis vielä kerran: Greenpeace, Investor/Novator, Karjalan koivikkojen Puutullit, Inarin luppo).
Ehkä Karjalan koivikkojen tuuheentuminen vähenee, konsa MV2 huomenna menee pistämään Vennään herroja Herran nuhteeseen – mutta ulkomaankauppaministeri ei lähde mukaan (kuka hän muuten on??? ja miksi ei sitten lähde???)

Saksassa kuitenkin otetaan vähän kevyemmin, ja laitetaan ropo kadulla greenpeace-jäsenyyttä kaupittelevan/promoavan tilille.
Rouva Merkelin (ex DDR, Supo sic!) joukot ovat Greenpeaceen aika lailla tykästyneet.
Vastalahjana he ehkä saavat työrauhan kaasuputkensa kanssa? No, tämänhän näemme, Nordstreamissa.

* * *

Vaimon nimipäiväviikko alkaa. Sisko, Hilkka jne. Pitääpä laulaa, sitten illemmalla.

Utsjoella alkaa tänään muuten , joka päättyy vasta parin kk:n kuluttua. Sieltä se – yö – hiipii etelämmäs, kunnes vasta maaliskuussa väistyy oikeasti päivälle.

Laskeudumme siis kaamoksen syvenevään hämärään, josta olen kollega Partosen kanssa samaa ohjetta tarjoamassa, itselleni ja lähimmäisille.

Vähennä vauhtia, vähennä touhutunteja, lisää akkunasta tuijottelua, nauti Sotkun munkkirinkilästä ja uunituoreesta, kitalaen polttavasta joulutortusta.

Istahda kirjan ääreen, sellaisen viipyilevän turinan kertovan kirjan, äläkä riennä uutisista tai nettisivustoista toiseen.

Kuuntelee häntä vaikka Tuomiosunnuntain synnintuntoa pursuavia virsiä ja tekstejä, mutta ei ota niistä taakkaa.
Tai Heikki Kotilaa, joka taitaa puhua kuolemasta-tuomiosta-armosta.
Aamuhartaus (eihän vain ole pikkusormi vähän koholla???) on kaamosmasennuksen aikaan _erittäin vastuullinen_ paikka.

Sen kautta voi pelastaa tai hyljätä, hyvät heikkikotilat!? Virsivalinta, oho!
Oi Herra, jos mä matkamies maan

Onneksi valinta on osunut vaihtoehtoiseen sävellykseen (ikäänkuin duurimpi tällä kertaa, ei hautajaisempi).

* * *

Päivän musiikki: Vesa-Matti Loirin Bony ja Clyde (Inari-levyltä).
Siinä on sitä jotain.
Täysin ylittämätön tilannekomiikka kääntyy draamaksi ja koskettavaksi tragediaksi. Siitä on hyvä jatkaa. Omaa peiliä syyttämättä.

* * *

Minulta on kysytty, miksi minä pidän radion yleisohjelmaa mukana tässä Arktisessa puskurikapasiteetissa.

Se johtuu siitä, että radio-ohjelma luo kuulijaan hyvin henkilökohtaista suhtetta. Paljon henkilökohtaisempaa kuin netti-blogi.

Sellaista suhdetta, josta meillä itsekullakin on tässä arvottomassa tai kova-arvoisessa mualimassa melko lailla uupeloa.

Rauhaisaa maanantaita…

Ai joo, päivän uutinen: Ranua voitti Oulun tiernapoikakisan ennen Pakkalaa.
Yleisö toki omaa napaa tuijottaen valitsi Pakkalan, mutta raati aina vain ehomman ja ehomman Etelä-Lapin kunnan kvartetin. Kunnan, jossa muutoinkin asiat ovat eläinpuisto-ruletuksella.
Hyvä Sarapää, hyvä Peisa,
hyvä SRK.
(täytyypä lestanteilta kysyä, miten pitää mänkkeihin, herodeksiin, murjaaneihin ja knihteihin suhtautua, kun muu suhtautuminen onkin jo tiedossa: lujalla armolla?)

Itse olen 1970-80-luvuilla aika monet kerrat psykiatrisen avohoidon pikkujouluissa Rantalaihon Ilkan kanssa miekka kädessä (RUK:sta saatu) Herodes ollut, pojat vielä useammin (ja enemmän puntia, saksan/suomen-markkoja, dollareita, liiroja ja frangeja keräten).

* * *

Maassamme on 200 000 adhd-oireita päivittäin ”lusivaa” ihmistä, valtaosa poikia, mutta aika paljon myös miehiä.
Mukana joukossa on myös sekä tyttöjä että naisia.
Usein heidän näkyvin oireensa on steppaaminen eli jatkuva liikehdintä.

Heidän diagnosointinsa ei ole erityisemmin vaikeata, kun siihen vain kouliintuu.

Heidän hoitonsa on paljon helpompaa kuin yleisesti kerrotaan / arvellaan.

Mutta miten mie saisin hoitojärjestelmän tämän uskomaan, kun jokainen tuntuu haluavan tehdä tästäkin ongelmasta hurjan monimutkaisen ja vaikeasti lähestyttävän.
Lisäksi hoitoa yritetään markkinoida tavattoman haastavana, kalliina ja moniammatillisena.

Näin ei todellakaan ole. Tulee mieleen tuo debriefing eli jälkipuintitarina: koko Suomen sairaanhoito on nykyisin valjastettu jälkipuintiin!

No, eiköhän nämä tästä vähin järjesty. On vain tavattoman raskasta kuulla ihmiseltä toisensa jälkeen: ”Miksei kukaan ennen ole tehnyt tämän asian kanssa mitään?”
Ja tämä koskee sekä liiallista jälkipuintia että liian vähäistä adhd-diagnostiikkaa ja hoitoa.

No, jatketaan maanantaita.

* * *

Alleleikattu tarina ei onneksi ole totta meillä ja meän perhe-laboratoriosta. Mutta – niin mielenkiintoista kuin asia onkin – jotain kovin kipeätä siinä on. Tähänkö ammattilaiset ovat kodeissaan pakotetut – tieteen nimissä?!?!:

Adolescent behavior may reflect changes in brain associated with impulse control, judgment. The Wall Street Journal reported that neurologist Arthur Toga, M.D., ”has a rare perspective on his 20-year-old daughter, Elizabeth. Since she was six years old, Dr. Toga has been mapping her brain every year or so in a medical magnetic resonance imaging scanner at UCLA” to chart its development. In research appearing in the journal Neuroscientist, Dr. Toga and colleagues from the University of California at Los Angeles, found that the ”mental and emotional turbulence of adolescence may reflect dynamic waves of change in parts of the brain associated with impulse control, judgment, attention, and anxiety.” By conducting ”a series of brain scans on” his own children ”as they were growing up,” Dr. Toga learned that different regions of the brain ”develop earlier and later,” growing and shrinking in a ”very dynamic process.” What’s more, ”Different kids follow different trajectories of brain development.” When asked by the Journal if ”such intimate knowledge” of his daughter’s ”changing cortex” gave him ”more parental patience and understanding during adolescent rebellions,” Dr. Toga stated, ”It didn’t help me at all.” He added, ”You’d think it would make me more tolerant. I should have been, because I knew what was going on as a matter of neural development.” Jacob Goldstein also covered the story in the Wall Street Journal’s (11/23) Health Blog.

Toinenkin leikkeeni on karu ja tukee sitä kokemusta, joka minulla psykiatrina 40 vuoden ajalta on. Joka kokemus ei ole lainkaan auttanut, kun jälkipuimurit ovat lähteneet terveystalouttamme jyräämään:

Psykologisen jälkipuinnin eli debriefingin vaikutuksista ei ole näyttöä kriisin, onnettomuuden tai katastrofin kokeneiden jälkihoidossa. Neljä viikkoa tai pidempään jatkuva kognitiivinen käyttäytymisterapia taas saattaa ehkäistä traumaperäisiä psykologisia häiriöitä.

Näin todetaan norjalaisen terveydenhuollon arviointien menetelmäyksikön NOKC:n raportissa. Meta-analyysi käsitti 29 satunnaistettua koetta. Muuttujina olivat traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), traumaperäiset stressioireet, ahdistuneisuus ja masentuneisuus 3–6 kuukauden ja 1–3 vuoden kuluttua.

Eli, ihmiset: käyttäkää omaa järkeä ja välttäkää vieraan…

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Laskeutuminen steppaamaan

  1. Tämän aamun kirjoituksiin liittymättä tiedoksi kaiken varalta: Ruotsin TV 2:lla on alkanut mielenkiintoinen kulttuurisarja Mötet. Toisessa jaksossa tavataan Tranströmer. Löytyy arkistoista ja tulee 30.11. uusintana.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.