Pre-EU-helluntai-maanantaita

Entivanhaseen aikaan oli maanantaina 2. helluntai. Silloin mm blondin iho paloi ja nyt siitä kuitataan melanooma-sairastuvuutta.

Aamu alkoi media-lukutaidon koetuksella. RoPS:n peliä raportoi paikallinen illakoiva LK-urheilutoimittaja kertomatta edes tulosta. Ilmeisesti – kokkolalaisia (KPV) ivaavasta sanankäytöstä päätellen – poronpurijat voittivat?

Saman lehden yleistoimittaja kertoi, että veri ja sydän menevät saman katon alle. Perusteita otsikolle ei jutusta löytynyt, mutta sokeria ja sydäntä – siis suklaa/sokeri-sydäntä – olisi tietenkin voinut harkita.

Kalevassa everstintytär (virh) antaa everstijuntta-tasoisia neuvoja presidentille ja pääministerille heidän ollessaan tapaamassa nousuviikolla itänaapurin pääministeriä.

On mennyt idunsyöjältä kotona saatu oppi hukkaan (pelon maantiede).
Koskahan tyttäret lakkaavat vihaamasta isien perintöä koko kansan etua vääntövartenaan käyttäen?

Neuvoisi HeidiH mieluummin Ikeä, kun tuo – ja Jyri tikkana perässä! – on menossa rapakon taas GWB-landiaan kertomaan, mitä kuuluu, kelle kuuluu ja ketä seuraavaksi on kutsuttava pienestä ja urheasta Suomesta Valkoiseen taloon.

Me voisimme näetsen I&J:n välityksellä kertoa, miten USA voisi välttää isoloitumista ja lisätä kadoksissa olevaa Eurooppa-tätsiään.

Medialukutaitoon kuuluu myös se, että tietää, mitä tarkoittaa vaiheessa.

Uusi merkittävä vaikuttaja oli haastateltavana HS:ssa ja hän arveli tärkeimmän tavoitteensa olevan ”vaiheessa”.

Heti perään vaimon kanssa keskustellessa sama termi tuli vastaan: eräs projekti on vaiheessa. Mitä hittoa?!?

Kielitoimisto, tulkaa nopeasti esiin ja virallistakaa ynnä selittäkää tämä termi, toivoo rautateiden risteysaseman kasvatti (meillä sanottiin, että juna on vaihteessa ja elämä kehitysvaiheessa, mutta mikään ei kyllä ollut vaiheessa ilman muuta määrettä).

Kesä on muuten vaiheessa!